¡Más tango!

Ehkä toistan itseäni, mutta enpä tosiaan olisi kolme vuotta sitten uskonut kuulevani Petrin keikkaa Homero Manzissa… Tunnelma oli upea ja ihmisten kommentit keikan jälkeen ylistäviä. Suomalaisen ja argentiinalaisen tangon kohtaaminen onnistui hienosti! Tästä on hyvä jatkaa.

Tänään otimme aamun rauhallisesti. Eilen oli nimittäin aivan järkyttävän kuuma ja kostea ilma ja illallinen Capiscin terassilla oli aika heavy kokemus vaikka seura olikin loistavaa! Oli todella mukavaa tutustua Auliin ja kuulla hänen kommenttejaan niin sellutehdasjupakasta kuin muistakin paikallisista asioista. Radio Nacionalin haastattelun jälkeen menimme parin korttelin päähän Teatro Maipoon katsomaan tangospektaakkelia nimeltä No bailarás (Grotesca pasión trasnochada), joka oli ehkä upein tanssiteos mitä ikinä olen nähnyt! Suosittelen lämpimästi kaikille nykytanssin ja tangon ystäville. Pieni vinkki myös Jorma Uotiselle: tilaa tämä Kuopijoon!!! Ai niin, Petrin kontrabasisti Marcos soitti bändissä!

Sitten kävelimme Plaza de Mayon kautta vanhoille kotikonnuille San Telmoon ja siellä illalliselle La Rayaan, jossa söimme -yllätys, yllätys!- makkaraa!

Tangokunkkuilua!

Maalissa ollaan eli keikka Homero Manzissa on takana. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin: ainoa takaisku oli, että viulisti törhelsi kaljapullon kanssa sormensa rikki eikä voi soittaa pariin viikkoon. Alejandro kuitenkin ratkaisi ongelman jo aamutuimaan minun vielä nukkuessani niin, ettei keikkasettiin tullut mitään muutoksia. Miguel Angel vielä väänsi Liljankukasta uuden taustanauhan, jossa oli mukana viulu. Sebastian puolisoineen tuli silti keikalle mukaan esittelemään paketoitua sormeaan.

Kaikkien yllätykseksi paikalle ilmaantui yli 200 ihmistä ja tunnelma oli erinomaisen mukava. Soittajien vanhempien lisäksi paikalla oli myös ilahduttavasti paikallisia ihmisiä ja täällä asuvia suomalaisia. Kutsut olivat tehonneet ja pääsimmepä myös La Nacion -sanomalehteen sekä lauantaina että konserttipäivänä sunnuntaina.

Petri ja trio: Alejandro Polemann, Alejandro Bruschini ja Marcos Ruffo

Äänentoisto oli LOISTAVA ja oli helpompi laulaa kuin koskaan tätä ennen. Espanjankielisiä versioitakin pystyin laulamaan aika hyvin vilkuilematta liikaa papereihin. Pertti Mustonen heitti instrumentaalinumeroiden väliin loistavan puheenvuoron suomalaisen ja argentiinalaisen tangon kohtaamisista ja eroavaisuuksista . YLEn Auli Leskinen tuli Gualeguaychústa niin uupuneena, ettei ehtinyt keikalle mutta tuli sitten Pertin mukana luoksemme illalliselle tänne Belgranoon.

Tänään sitten alkoi kaupallistamistyö upealla tavalla kun Argentiinan yleisradio teki meistä tunnin ohjelman. Diego Rivarolan El tango en el mundo tulee ulos ensi lauantai-aamuna Suomen aikaa kello 8 ja on kuunneltavissa internetissä!

Konsertin aattona

Tänään aamulla muu perhe jäi kuorsaamaan kun lähdin kaupungin toiselle puolelle harjoituksiin. Treenit sujuivat oikein sutjakkaasti ja jotkut biisit menevät paremmin kuin levyllä, mikä on normaalia… Alejandron vanhemmatkin olivat meidän vuoksemme palanneet kesälomalta Mar de la Platasta ja tulevat huomenna konserttiin, mahdollisesti myös Miguel Angelin paljon puhuttu anoppi ja Bruschinin perheen isovanhemmat “Bando juniorin” eli Francon lapsenvahteina. Saas nähdä ketä muita…

Harjoitukset Alen vanhempien kotona. Vahvassa bandoneonsektiossa isä ja poika Bruschini Alejandro ja Franco

Puku ja paitoja haettiin Alto Palermon “shopping-helvetistä” (itse asiassa erittäin miellyttävä paikka, eräs maailman hienoimmista malleista) ja sitten käytiin syömässä illallista ensi kertaa Big Mamma Gourmet Delissä parin korttelin päässä. Tunnelma on korkealla, mutta aika tuntuu jo käyvän jo vähiin… ¡Takaisin on päästävä!

Tangoa ja shoppailua

Torstai-iltana hurautimme taksilla Svenska Kyrkaan San Telmon liepeille kuuntelemaan Jouni Listolan tangokonserttia ja tapaamaan Pertti Mustosta ja muita skandinaaveja. Sieltä tiemme vei Esquina Homero Manziin, jonne Mikaeli-enkeli tuli tsekkaamaan liveäänitysolosuhteet sunnuntain keikkaa varten. Bruschinin pariskunnan kutsumina jäimme myös katsomaan illan tangoshown, joka oli hieno! Mua hemmoteltiin kahdella Piazzolan biisillä… Viime reissun kolmen tangotunnin jälkeen seurasin tanssijoita entistä tarkemmin: kun tiedän kuinka vaikeaa on oppia a) tangokävely b) edes ne kahdeksan perusaskelta niin heidän taitonsa tekivät kyllä suuren vaikutuksen!

Perjantaina eli eilen kävimme shoppaamassa Alto Palermon ostoskeskuksessa. Petrille löytyi puku keikkaa varten ja tarttui mukaan vähän muutakin… Lounaaksi söimme japanilaista risottoa (?) yläkerran ravintolakompleksissa. Sitten yritimme tulla metrolla takaisin kotiin, mutta emme päässeet Palermon asemaa pidemmälle kun metro stoppasi. Hetken hikisinä odoteltuamme päätimme poistua ja menimme taksilla studiolle hakemaan valmiit äänitykset Mikaeli-enkeliltä. Se oli hieno hetki! Mietin siellä, että kolme vuotta sitten meillä oli vain tämä haave tehdä joskus levy täällä ja nyt se on toteutunut. Ihanaa, että saa toteuttaa unelmiaan -toivon sitä kaikille! Illalla jatkoimme Japani-teemapäivää ja menimme Fujisaniin syömään sushia. Oli aivan taivaallisen hyvää…

Eilen myös soitin Hyrinään, pojat voivat hyvin! Olin etukäteen huolissani adoptiokolli-Niilon sosiaalisten taitojen riittävyydestä, mutta ei syytä huoleen: Niilo on kuulemma kaikkien kaveri eikä pomoile yhtään! Hienoa!

… ja samaan aikaan Sipoossa

… on vietetty riemukasta heppaelämää! Ässä oli saanut uusia tarhakavereita, joiden kanssa oli pitänyt vähän riekkua. Kiitos Tiinalle ihanista kuvista!

Ilolaukkaa pakkasessa

Maailman pienuudesta

Voisitteko te kaikki elämässäni kohtaamani takakireät niuhottajainsinööriskeptikot lyödä viisaat päänne yhteen ja laskea todennäköisyyskertoimen seuraavalle (Ladbrokes kyllä voi, mutta ei tarpeeksi tieteellisesti):

Menimme illalliselle lähiravintolaamme Capisciin täällä Belgranossa ja sisään astuessani näin tutunnäköisen harmaapään. Noin sekunnissa luulin ja aloin toivoa, että hän olisi elokuvaohjaaja Fernando Solanas, varsinkin kun hänellä oli selvästi jonkun leffafestarin T-paita päällä. Hovimestarin ystävällisellä välityksellä pääsin hänen puheilleen juuri kun hän oli lähdössä. Levytin hänen omaan elokuvaansa sanoittamansa Astor Piazzollan sävellyksen Vuelvo al Sur tällä viikolla. Joulukuussa tuli sihteerin välityksellä epävirallinen käännöslupa, mutta lontoolainen kustantaja on ollut vastauksissaan hidas. (Solanasin käännöslupa on kaikkien aikojen nopein, noin tunti. Monia muita biisejä olen metsästänyt vuosikausia…) Siksikin tämä kohtaaminen oli merkittävä, jos brittikustantajan kanssa ilmenisi vielä ongelmia.

Muun muassa Sodankylästä, Kaurismäistä ja hyttysistä puhuttiin ja Solanas muisti jopa Mikko Niskasen, jonka kanssa faija nuorena työskenteli!

Valitettavasti Solanas lähtee lauantaina Ranskaan, mutta lupasin panna CD:n ja DVD:n postissa jahka valmistuvat!

Miksaus edistyi hyvin ja Ale urakoi viime yönä vielä pari käännöstä lisää, joten mulla oli tänään ilo ja kunnia laulaa vielä neljä raitaa espanjaksi. Kaiken kaikkiaan megalomaaninen projektimme käsittää nyt 18 raitaa, joista 12 kahdella kielellä = yhteensä 30 kipaletta.

Muuten siis menee hyvin, mutta isi ja äiti ovat kärsineet mahapöpöistä jo pari päivää…

Mezclas

Aika kuluu vauhdikkaasti töiden merkeissä. Eilen ja tänään tiistaina on saatu miksattua yli puolet levystä: 11 biisiä ja 4 kieliversiota päälle. Tänään myöhästyin studiosta, kun piti hioa Täysikuun espanjannosta, jonka Chiqui Espoossa urakoi viime yönä.

Hintataso jaksaa yllättää päivittäin: tänään ruokin itseni lisäksi Alen ja Mikaeli-enkelin alle kolmella eurolla. Sillä sai 3 empanadaa per kuono kotiinkuljetuksella. Sillä välin rouvat nauttivat kasvohoidosta ja manikyyristä omassa hotellissa: yhteensä kahdelta hengeltä noin 30 euroa.

PR-mies on pannut toimeksi: ensimmäinen vapaapäivä eli ensi maanantai ei ole vapaapäivä vaan pääsemme Argentiinan yleisradion haastatteluun! Bárbaro! (lausuthaan varvaro, tarkoittaa sikahyvä). Pertti Mustonenkin on kotiutunut, mutta ei voinut meitä vielä kutsua kotiinsa, kun on kuulemma pimennysverho-ongelmia…

So Congratulations, I Have Arrived!

Juu, perille on päästy ja vieläpä melko vaivattomasti! Kun olin selvinnyt suurimmasta kulttuurishokista Hki-Vantaalla (about puoli Suomea oli tietysti lähdössä hiihtolomalle…), matka Madridin kautta tänne Buenos Airesiin sujui todella hyvin. Sain koneessa itselleni kaksi penkkiä, joten sain nukuttua jopa kahdeksan tuntia… Ezeizassa Ale ja Petri olivat vastassa ja sitten tultiin suoraan tänne Belgranoon. Kiva alue, ei turisteja ja hotelli on mukava!

Sunnuntaina harrastimme turismia oikein kunnolla, koska tuotantotiimillämme oli vapaapäivä ja ilma oikein suosi ulkoilua, lämmintä oli siis sopivat +22. Tilasimme remisen (=auto kuljettajineen) ja lähdimme Temaikénin eläinpuistoon. Noin puoli Argentiinaa oli päättanyt tehdä samoin, joten siellä oli hiukan tungosta, mutta onnistuimme kuitenkin a) syömään lounasta ja b) näkemään seeprat, capibirat sekä vampyyrilepakot (Petrin suosikkieläimet). Kuljettajamme heitti meidät sitten Tigreen, jossa kävimme jokiristeilyllä. Tigre on sellainen Buenos Airesin Nauvo eli paikka, jonne ihmiset menevät viettämään viikonloppua joko mökeilleen tai muuten vaan. Takaisin tulimme ensin Tren de la Costalla Maipún asemalle asti ja siitä paikallisjunalla Belgranoon. Hieno on tämä junareissukin, voimme suositella!

Petri, Eila ja Arto Tigren katamaraanin kannella

¡Listo!

… o casi. Periaatteessa kaikki on nyt äänitetty, vain Liljankukan kitarasoolo puuttuu!

Aamulla Johannan lento saapui melkein tunnin myöhässä ja päätimme aloittaa laulamisen vasta kahdelta. Reilussa viidessä tunnissa saatiin laulettua eilen äänitetyt 4 biisiä, joista 3 kahdella kielellä. Käsittämättömästi Oblivionin suomenkieliseen versioon meni paljon aikaa ja alkoi jo itsetunto pettää, mutta siitä sisuuntuneena ranskankielinen versio tallentuikin sitten lähes kertaotolla! Viimeisenä työstettiin Kaukaisin Euroopan maa, jonka espanjankieliseen tekstiin tehtiin vielä pieniä muutoksia. Loppuvaiheessa alkoi olla hysteerisen hauskaa, kun sekä tuottaja, äänittäjä että laulaja alkavat jo kärsiä univajeesta…

Aamulla lämpötila laski 16 asteeseen ja täällä on tänään vallinnut suorastaan suomalainen kesäsää. Nyt syömään ja suunnittelemaan vapaapäivän ohjelmaa!

Voiton puolella

Tänään oli levytyksen vaativin päivä, äänitettin kvintettibiisit Piazzollan Oblivion, Kaukaisin Euroopan maa ja Liljankukka sekä Tango Pelargonia ynnä klarintettiosuudet. Klarinetisti Pablo Szapiro tuli tänne vasta eilen Pariisista tuoreena isänä! Päästiin alkamaan vähän myöhässä pianonvirityksen takia. Kaikki pohjat ovat nyt valmiina ja huomenna pitää laulaa loput, kunhan Johanna on haettu lentokentältä. Ensi viikolla miksaillaan.

Lounaaksi studioon tilattiin vain lörtsyjä elikkäs empanadaksia ja päivä oli pitkä, mutta lopussa kiitos seisoi. Pieni kriisi/väärinymmärryksen mahdollisuus oli, kun erehdyin sanomaan että soittaisin mahdollisesti itse Liljankukan piano-osuuden. Vika ei todellakaan ollut soittajassa vaan soittimessa ja tiukan aikataulun takia ajattelin säästää kaikkien, erityisesti enkelimäisen äänittäjämme, voimia. Vaikka studion piano korjattiin ja viritettiin sen sointi ei istu elektrotangoon, parempi pitää samplepianona. Täytyy vielä Lilianalle täsmentää mistä oli kyse. Olisi ollut ihan turhaa soitattaa hänellä sitä, varsinkin kun yhtä pianokosketinta ei voinut virittää katkaisematta kieltä…

Harmi, että sekvenssissäni on pari virhettä, joten ihan valmiin tekeminen edellyttää “kotitöitä”.

Illalla ponkaisimme metrolla ja kävellen Recoletan turistiterasseille, koska isän makkaranhimo oli jo yltynyt niin pahaksi. Söimme sen seitsemän sorttia (oikeasti vain viisi) sorttia makkaraa todeten, että makkarakaupunkina Tampesteri jää nyt kakkoseksi. Kun Recoletan Parrillaan ilmaantui jotain kovaäänisiä ruotsalaisurpoja, piti äkkiä liueta ja kaffet ja Reserva San Juanit nautittiin Belgranon Pompeiissa. ¡Hasta pronto!

Lähtötunnelmia

Kello tulee kymmenen ja matkalaukku on lähestulkoon pakattu, uskomatonta! Mutta kun kolmatta kertaa menee Buenos Airesiin, tietää jo aika hyvin, mitä siellä tarttee. Ja toisaalta on kiva, jos tuliaisiakin mahtuis vielä laukkuun! Trolliin pakkaan verkkarit ja ne vaihtuu jalkaan sit Madridissa, jotta on mukavampi matkustaa se kevyt 13 tunnin lento…Petri lupasi tulla Alen kanssa vastaan lauantaiaamuna!

Tänään yritin saada kaikki akuutit työhommat tehtyä ja toivottavasti onnistuin. Illalla vein Vilhon ja Niilon Hyrinään hoitoon. Vilho kiipesi tapansa mukaan oman “huoneensa” ylähyllylle verhon taakse piiloon, mutta Niilo patsasteli reippaana tuvassa niin kuin olisi ollut siellä aina! Uskomaton kissa. Niin sopeutuva ja reipas. Uskon (ja tiedän), että viihtyvät molemmat siellä niin hyvin, että kotiintulo ei taas kelpais millään… Huomenna käyn vielä tallilla Ässää moikkaamassa ja sitten iltapäivällä menen kentälle. Seuraavat jutut tulee sit Argentiinasta!

Tangokunkku vauhdissa

Meni isin synttäreiden juhliminen siinä määrin myöhäiseksi, että aamulla oli vähän tukka kipeä ja ääni tukossa. Mutta poskiontelot tuntuvat toipuvan ja nyt on kondis jo aika hyvä.

Alku oli hankalaa, mutta kun vauhtiin päästiin, niin laulettiin kaikki mitä oli mahdollista laulaa: Vuelvo al Sur kahdella kielellä,  Täysikuu, Sä et kyyneltä nää, Globalisaatio ja Lauluni aiheet. Huomiseksi jäi vain kolme vuotta vanhojen demojen korjaamista. Perjantaina tehdään loput 4 pohjaa ja lauantaina lauletaan ne. Ollaan täsmälleen aikataulussa, huolettaa vain riittääkö miksausaika, kun materiaalia on niin paljon. Miguel Angel on kyllä todella kone, varmaan maailman nopeimpia ProToolsin käyttäjiä…

Kävin syömässä yksin samassa Capisci-ravintolassa kuin eilen oltiin isän ja äidin kanssa. Paikka oli tupaten täynnä pariskuntia ja keittiö ei suostunut ottamaan ruokatilauksia klo 23.30, koska niitä oli jonossa liikaa. Pizza tuli kuitenkin kymmenessä minuutissa. Terassilla musisoi kaksi kitaristia ja fonisti, joihin tietysti verkostoiduin oitis. Buenos Aires on ihana.

Näkymä ikkunastani iltahämärän aikaan

Hääpäivä

15 v. hääpäivä, jota vietämme eri mantereilla! Rakkaani, kohta nähdään! Ja Ystävänpäivä, kaunis kiitos kaikille ystäville tervehdyksistä! Ne lämmittivät mieltäni kovasti.

Olo on tänään ollut melko karmea, se lepääminen ois ollut kova sana… Menin töiden jälkeen Ässän kanssa pienelle maastolenkille, löydettiin uusi metsäreitti ja oli ihanaa! Kotona olin kerrankin jo seitsemältä ja ajattelin tosiaan levätä, mutta en ole oikein ehtinyt. Kohta on pakko käydä petiin, kunhan saan pyykit kuivumaan ja edelliset viikattua. Huomiselle tein jo listan kaikista hoidettavista asioista. Tää taitaa nyt taas mennä siihen, että heitän jotain matkalaukkuun sen kummemmin miettimättä. Föönihän näköjään löytyy, käyttöturvallisuudesta en vaan oo ihan varma…

Día de los enamorados

on Valentinuksen päivä espanjaksi eli “rakastuneiden päivä” eikä mikään Ystävänpäivä. Ollaan varmaankin ensimmäistä kertaa erossa hääpäivänä, kauheaa!

Maanantai meni ihan lepäillessä, poistuin hotellista vasta illalla syömään. Kimmo Sasillekin kirjoitin ja sain nopean vastauksen…

Onorevole Sasi,
minä olen enimmäkseen arvostanut Sinua, jopa jonkunlaisena poliittisena esikuvana, tosin vuonna 1990 Kaurismäen ja Kylävaaran kapakkatappelusta olin eri mieltä ja sain silloin sapiskaa Pentti Teräväiseltä. Sinua ei olisi kuulemma saanut arvostella, koska olet niin Tärkeä ja Vaikutusvaltainen. En ikinä unohda ensimmäistä kohtaamistamme: emme olleet koskaan tavanneet ja tervehdit minua, koska olin “TV:stä tuttu”. Tästä huolimatta olen useasti puolustanut sinua, koska uskon, että meillä on paljon yhteistä.

Nyt tästä paperitehdasjutusta täytyy sanoa, että olet pahasti väärässä. Ota selvää asioista, äläkä alennu Argentiinan sisäpolitiikan tasolle ja sorru pikkupolitikointiin. Suomen ja Argentiinan suhteet ovat olleet 100 vuotta erinomaiset ja keskivertoargentiinalainen osaa suhteuttaa tämän paperitehdasjutun ihan oikein. Ministeri Lehtomäki oli vielä pahempi ääliö jättäessään suomalaissiirtolaisuuden satavuotisjuhlat väliin viime vuonna. Olen erittäin pahoillani, että lietsot Argentiinan vastaista mielialaa Suomessa. Suomen intressit ovat ehdottomasti Argentiinassa ja suhteita pitää kehittää voimallisesti. Eiköhän meiltä voida siirtää yksi paperitehdas tännekin.

Tervetuloa tänne konserttiini ja syömään kunnon pihviä. Olemme täällä vielä 3 viikkoa!

Kunnioittavimmin,
tangoterveisin Buenos Airesista,

Petri Kaivanto
etnisesti tamperelainen
tangokuningas ja kylähullu

Lisättäköön vielä, että en ole tähän mennessä vielä kokenut minkäänlaista vihamielisyyttä kertoessani, että olen Suomesta.

Eilinen olikin sitten pitkä päivä, aamulla harjoiteltiin kvintetin kanssa Alejandron vanhempien asunnossa. Bruschineilla oli mukana pikku Franco.

Illalla äänitettiin ensin Laulu kuolleesta rakastetusta kahdella kielellä lähes liveottoina bandoneonin kanssa ja sitten Ale laulatti mulla vielä 3 biisiä. Isäraukka pääsi syntymäpäivänään ravintolan pöytään vasta puoliltaöin ja äiti joutui olemaan melkein koko päivän yksin. Tänä iltana ja huomennakin aion mennä laulamaan ihan yksin.

Ja sitten pääasiaan: ihan kaikki täällä ei ole paremmin kuin Suomessa. Katsokaapa tätä hiustenkuivaajaviritystä. Suomalainen sähkötarkastaja saisi hepulin…

Lääkärissä

Uusiutunut flunssa pakotti sitten tänään lääkäriin. Diagnoosina vanha tuttu poskiontelotulehdus. Kävimme lääkärin kanssa seuraavanlaisen keskustelun:

Lääkäri: Mites sun työkunto, jaksatko olla töissä?
Minä (kauhistuneena): En missään tapauksessa voi jäädä lepäämään, en ehdi. Ihan minuuttiaikataulu. Lepään sitten perjantaina lentokoneessa.
Lääkäri: No, yleensä nää ontelotulehdukset paranee ihan hyvin, kunhan ei tarvitse kauheasti olla ulkona…
Minä: Mä oon kyllä kaikki illat ulkona kun mulla on se hevonen…
Lääkäri: Et kuitenkaan ole allerginen hevosille?
Minä (kauhua äänessä): En tietenkään ole, multa otettiin testit viime syksynä.
Lääkäri: Hyvä, koska se on kyllä paha allergia, varsinkin jos se pöly kulkeutuu kotiin. Vähän niin kuin kissa-allergia.
Minä (alistuneena): Mulla on kyllä kotona kaksi kissaakin…

Kävin töiden jälkeen Rehukammarissa ostamassa Hesta-Mixiä Ässälle ja juutuin tietysti suustani kiinni Katjan kanssa, kuten tavallista! Koska olin päättänyt, että meillä on Ässän kanssa tänään vapaapäivä, niin käveltiin vaan kentällä, mutta siitä huolimatta onnistuin taas viettämään koko illan tallilla…Sitten piti vielä tankata ja käydä apteekissa ja sitten kello olikin jo yhdeksän. Nyt pitäisi vielä varmaan syödäkin jotain…