Sweet Home Alabama
…eikun Finland. Täällä taas! On ihmeellistä, miten voi siirtyä paikasta toiseen lähestulkoon silmänräpäyksessä (siltä se tuntuu, jos saa nukuttua lentokoneessa kuten esim. minä tänään Quebecista Färsaarille…). Sielu tuntuu vielä viipyvän matkalla, mutta niinhän se aina on, että ruumis on nopeampi liikkeissään. Löysin auton Hki-Vantaalta kinoksesta, sain sen käyntiin ja pääsin moikkaamaan Ässää, joka vaikutti oikein onnelliselta! Hanna oli käynyt maastoilemassa sen kanssa. Kotona Niilo ja Vilho olivat oikein onnellisia, että mamma tuli kotiin!
Mutta vielä Amerikasta: En voi sille mitään, että mulla on aina ristiriitainen tunne olla siellä. Olen asunut siellä aikoinaan vuoden ja se on mulle kaikkein tutuin vieras kulttuuri (siis tunnen olevani kotona siellä) MUTTA silti! Pelkään, että Irakin sodasta tulee ennenpitkää toinen Vietnam, ainakin siltä tuntui kun näki Jane Fondan Washingtonin miekkarissa sanomassa ” I feel so disappointed that we have to do this again”… Ihmiset ovat sotaa vastaan, mutta eivät sotilaita ja se taas on vaikea yhtälö…Isänmaallisuus on huipussaan, jopa ennen valasshowta pyydettiin kaikkia paikalla olevia US Armyn tai alliances-edustajia nousemaan pystyyn, mikä tuntui kieltämättä erikoiselta. No, toivotaan että Hillarysta tulee seuravaa presidentti. Ainakaan paljoa enemmän pieleen asiat eivät voisi hänen komennossaan mennä…
no comments yet.
