Luin tänään Ilta-Sanomien Lukijat-palstalta, että Kimmo Sasi oli ehdottanut Suomen Suurlähetystön siirtämistä Argentiinasta Uruguayn pääkaupunkiin, koska “Suomella ei ole erityisiä poliittisia intressejä Argentiinassa ja suomalaiset investoinnit tuntuvat kohdistuvan nyt Uruguayhin eikä Argentiinaan. Lähetystön siirto olisi myös poliittinen toimi. Sillä osoittaisimme tyytymättömyytemme Argentiinan valtion toimintaan suomalaista investointia koskevassa asiassa”. Tämänhetkisessä väsymystilassa en nyt jaksa kommentoida muuten, kuin että kannattaisikohan Sasin perehtyä hiukan maantietoon ja vilkaista vaikka karttaa, sillä eiköhän Suomen intressien kannattaisi nimenomaan olla Argentiinassa? Ja jos minä olisin Suomen valtio, niin olisin kyllä hiukan paremmin huolehtinut tämän Metsä-Botnia-sellutehdaskohun hoidosta… Vai mitä sanoo miehemme paikan päällä?
Tänään olen taas ollut aktiivinen: aamulla herätys klo.04.30 ja työreissu Ouluun, paluu Hki-Vantaalle klo.17.00, vaatteiden vaihto kotimaan terminaalin puolen neliön kokoisessa vessassa (oikeasti, voisivatko ne vessankopit olla vielä vähän pienempiä?!) ja suoraan tallille ja ratsastustunnille. Oli kivaa, Ässä meni taas ihanan keskittyneesti ja väisti muutaman kerran tosi hyvin. Ja mäkin alan vähän kehittyä, nyt varsinkin Method Putkiston jälkeen tuntuu, että se persaus alkaa vihdoinkin pysyä siellä missä pitääkin! Ja kun tulin kotiin, eteisessä odotti uusi Hippos-lehti, jota aion vielä vähän lueskella ennen nukahtamista…
Tänään täyttyi matkamme päätavoitteista toinen eli pääsimme haastattelemaan Jyrki Talvitietä, joka juuri torstaina sai entisen suomalaisen merimieskirkon avaimet haltuunsa. Tai siis virallisesti Iberialais-Amerikkalaisen säätiön haltuun. Suomen valtio on pitkän jahkailun jälkeen älynnyt tehdä kaikkien aikojen parhaan investointinsa ja muuttaa entisen kirkon Suomi-taloksi, johon tulee myös residenssejä vieraileville taiteilijoille. Aika varmasti ilmoittaudun jonon kärkipäähän…
Yhtenä pienenä piipittävänä veronmaksajana olen sitä mieltä, että nykyhinnoilla olisi ehdottomasti kannattanut myös ostaa vastapäinen tyhjä tontti…
Kuvasimme myös San Telmon sunnuntaista markkinahulinaa ja sitten kävimme moikkaamassa erään antiikkihallin ravintolan 150-kiloista omistajaa, joka ilokseni muisti minut vielä. Arto sai siellä kohtalaisen ison päiväkaljan eli 950 cl… Äiti ja minä joimme tuopilliset vastapuristettua appelsiinimehua.
¡Quilmes -que rico!
Illalliseksi tempaistiin Baviera- eli Baijeri -nimisessä lähikapakassamme pari nakkia, hapankaalia ja perunasalaattia. Tauti ei hyvistä juomista ja ruoista huolimatta hellitä: täytynee huomenna käydä tapaamassa henkilääkäriäni eli tohtori Perjantaita (Freitag) saksalaisessa sairaalassa…
Orastavasta flunssasta huolimatta olen ollut hyvin aktiivinen tänä viikonloppuna! Eilen ja tänään olin Method Putkisto-kurssilla Järvenpäässä, mikä oli tosi kivaa ja hyödyllistä! Lisäksi olen toki ehtinyt myös ratsastamaan Ässällä molempinä päivinä. Tänä aamuna sain ruhtinaallisesti nukkua puoli kymmeneen ennen kuin pojat alkoivat vaatia ruokaa, ja ennätin taas pyykätä ja jopa silittää ennen tallille lähtöä. Ensi viikon menen sitten minuuttiaikataululla, jotta saan kaikki koti- ja työhommat hoidettua ennen reissuun lähtöä…
No niin, eilen vielä vitsailin autossa, että tänään voisi jo jotain laulaakin, kun on vielä terve. Ei mennyt montaa tuntia, kun olo oli jo aika heikko. Oma diagnoosi on poskiontelotulehdus ja virus lie ihan Suomesta mukana tuotu. Helvetin ilmastointi. Huoneessa olen pitänyt sitä päällä vain poissaollessani, mutta ilmeisesti matka ja ilmastonmuutos olivat huonolle vastustuskyvylle liikaa.
Hyvä asia on se, että olemme niin edellä aikataulussa, kahdessa päivässä peräti 9 biisin pohjat ja 5 jäljellä, että saatoimme perua maanantain studiosession kokonaan. Vihdoin siis vapaapäivä häämöttää. Huomenna tehdään Suomi-talo-juttua.
Tänään tarttuivat nauhalle Sombras, nada más…, Globalisaatio ja Vuelvo al Sur -pohjat. Rumpuja soittanut Hugo oli loistava. Ihan paikallinen Anssi Nykänen, mitä tulee taimin tarkkuuteen ja perkussionistina vetää vertoja Mongolle. Muut vitsailivat/kehuivat häntä jatkuvasti, että onko sulla metronomi persiissä.
Muusikoiden jutut ovat kaikkialla samankaltaisia: itse olen nyt opettanut kavereille, että vanhan polven muusikot Suomessa sanovat: “Tehdäänkö nopeasti vai koneilla”. Hugo soitti omat osuutensa kertaotoilla, mutta kitara- ja bandoneonsooloja hierottiin jopa pari nuottia kerrallaan. Autotunea ei sentään käytetty, vaikka jo yhteen kontrabasson ääneen meinattiin. Soittamalla tuli nopeammin…
Illalliseksi syötiin mahtava sushilajitelma (3 misokeittoa, 39 palan lajitelma, kaksi olutta à 650 cl ja yksi sake) ökyhienossa Fuji-sanissa Belgranon Chinatownissa. Kustansi tasan 100 pesoa ja laitettiin 10% juomarahaa päälle, niin saatiin maksaa jopa 10 euroa per kuono, siis yhteensä 30,56 euroa.
Päivän kohokohtia oli myös se, että maté alkoi maistua minullekin. Ja Artolle.
Tänään vihdoin alkoi kauan odotettu levytys. Edellisistä sessioista olikin vierähtänyt jo 3 vuotta, mutta studio, äänittäjä Miguel Angel ja kaikki oli paikallaan ja minun makuni mukaan täydellisen ihanaa… Myös Miguel Angelin 84-vuotias isoisä piipahti paikalla. Tekisi mieli haastatella häntä tarkemmin suvun ja talon historiasta. 4 biisin jälkeen käytiin ihan lähellä syömässä parin euron pihvit ja tehtiin vielä 2 taustaa lisää, aika loistava saldo!
Tänään tehtiin: Pieni sydän, Täysikuu, Sä et kyyneltä nää, Satumaa, Anna-Liisa ja Lauluni aiheet.
Prepaid-liittymätkin saatiin vihdoin auki: yksi ongelmista oli, että 2 SIM-kortin numerot oli ilmoitettu mulle keskenään väärin. Tietenkään SIM-kortti joka on vielä lompakossa ei soi… Saldoakin saatiin ladattua, joten nyt meillä on toimivat luurit. Mun numeroni on +54-911-68505690. Saa soitella!
Iltapalaa haettiinkin rankan päivän päätteeksi vain Belgranon kauppahallista: tomaatit ovat taivaallisia! Herkkukaupan pojat pitää kutsua konserttiin, ovat kuulemma muusikoita molemmat.
Pakko taas hehkuttaa kuinka oli ihana ulkoiluilma: aurinko paistoi ja pakkasta -15! Tänään meillä oli Ässän kanssa ohjelmassa pitkästä aikaa juoksutusta ja kävelyä metsässä, mikä oli kivaa vaihtelua. Kotimatkalla hain Maharadjasta Palak Paneeria (nam…) ja nyt illalla harrastin sohvamakoilua kera viime sunnuntain Gilmoren tyttöjen…
Matka sujui oikein hyvin ja kämppä on ihan kodikas (tosin keittomahdollisuus onkin vain mikroaaltouuni, lievä pettymys), mutta näiden modernien kotkotusten kanssa on ollut pahoja ongelmia. Eilen hankitut prepaid-liittymät eivät vieläkään toimi ja WiFi-yhteyden saaminen hotellihuoneeseen oli pitkä prosessi… No, nyt tuntuu toimivan hienosti!
Eilen käytiin illallisella Puerto Maderossa ja tänään aloitettiin harjoitukset reippaasti aamukymmeneltä ja käytiin läpi suurin osa levymatskusta. Hyvältä kuulostaa! Suurimman osan sovituksista olin jo kuullut ja ne, joita en ollut, yllättivät myönteisesti: Lauluni aiheet, Kaukaisin Euroopan maa ja Oblivion tulevat olemaan todella hienoja!
Päiväunille ei tänään ehditty eli nyt Nukkumatti kutsuu. Massu on aivan täynnä: nälkää ei ole päästy vielä kokemaan. Ja join treeneissä jopa matéta! Ohessa testiksi yksi kuva ja huomenna studioon!
Tänään oli aivan ihana ratsastuskeli! Hesassa satoi lunta ja moottoritiellä näkyvyys oli lähes nolla, mutta Sipoossa oli ihana, kirkas (-13) pakkassää. Ässä oli kerännyt itsensä täyteen pakkasenergiaa, joten mentiin tosi reippaasti ja ilman pyllynheittelyä! Mamma antoi mennä lujaa. Oli kivaa!
Petri on päässyt perille Buenos Airesiin, kuulemma tietoliikenneyhteydet vielä vähän tökkivät, mutta eiköhän hän kohta pääse itsekin tänne kirjoittelemaan kuulumisiaan…
Eräät onnelliset lämmittelee jo Argentiinan auringon alla… Toiset tulee Kööpenhaminasta hirmuiseen (?) pakkaseen ja saa kuin saakin auton käyntiin lentokentällä! Olin happy. Auto melkein kerkesi lämmitäkin kotimatkalla. Kotona Niilo istui pimeässä keittiössä tyhjän ruokakupin vieressä hyvin synkän näköisenä. Minua ei ole syötetty moneen tuntiin. Huono palvelu…
Ässä on kerännyt pakkasenergiaa itseensä nyt kaksi päivää. Saa nähdä miten korkealle pylly lentää huomenna… Jotain liikuntaa on siis harrastettava, jos on liika kylmä muuhun niin ainakin kävelylenkille mennään!
Jonotin muuten Köpiksessä tunnin turvatarkastukseen, mikä oli aika kypsää. Edes Jenkeissä ei ollut tuollaisia jonoja. Ehdotankin, että turvatarkatuspisteisiin perustetaan omat pikalinjat meille ammattimatkustajille, jotka osaamme reippaasti riisua kaiken tarvittavan hihnalle emmekä jää tupeksimaan muiden tielle… Kannatetaanko???
I’m leaving to the airport in one hour! Next post from Argentina! Press mailing is on its way, too…
Kentälle tunnin päästä! Seuraava postaus Argentiinasta! Lehdistötiedote matkalla myös…
Silitin tänään pyykkiä monen kuukauden tauon jälkeen, löytyi nääs paljon kesävaatteita elokuisen Italian-reissun jäljiltä kaapista kylläkin pestyina mutta aikas ryppyisinä… Petri lähtee tiistaina, joten olen jo vähän suunnitellut pakkaushommiakin. Ässän myötä musta on tullut paljon rennompi mitä kotitöihin tulee (jostain on tingittävä…). Tosiaan pyykkejä en enää pahemmin silitä enkä muista milloin viimeksi olisin imuroinut, mistä kiitos ihanalle miehelleni, joka on loistava imuroija! Ylipäänsä tää lehdissä vellova kotityökeskustelu on aika naurettava, ihan kuin avioliitto ois joku kilpailu siitä, kumpi tekee enemmän kotihommia…Se tekee kuka ehtii ja ketä enempi villakoirat ärsyttää!
Ehdin valoisaan aikaan tallillekin, ihanaa kun päivät alkavat pidentyä!!! Mentiin Ässän kanssa kentällä ja käytiin kävelemässä pellonreunalla ja metsässä. Illalla taas Idols (kova taso tänä vuonna!) ja Amazing Race, joka on kyllä parasta viihdettä! Jotkut parit on uskomattomia. Jos mä olisin Aaron, lähtisin jo lätkimään Haydenin luota. Ja se Jonathan on kyllä aivan omalta planeetaltaan…
Lähtöpaniikki lähestyy, mutta loppujen lopuksi kaikki matkaan ja levytykseen liittyvä on aika hyvin järjestyksessä. Moni muu asia jää levälleen, ei mahda mitään.
Torstai-iltana rankan päivän (pari Pomus-kokousta ja aamulla lainan nostaminen pankista) päätteeksi kävin katsomassa Kansallisteatterin Omapohjassa Blackbirdin ja kyllä kannatti: kahden erinomaisen näyttelijän (Juhani Laitala ja Elsa Saisio) mainiota työskentelyä vaikean aiheen parissa. Suosittelen, jos joku vielä ehtisi katsomaan.
Perjantai-iltana meillä oli kolmannet bänditreenit, joiden ohessa järjestin ja printtailin laulutekstejä. Buenos Airesissa oli +37 °C!
Tänään kävimme sitten ratsastamassa Ässää: ensin pieni maastokävely lumisella peltotiellä ja sitten kentällä. Ässä oli oikein kiltti, mitä nyt yritti tehdä pienen ryntäyksen, kun kaverinsa Arska (kuvassa omistajansa Jonnan kanssa) katosi kulman taakse. Yllättävän hyvin pysyin tuossa pompahduksessa Jolly Jumperini selässä ja sen jälkeen se oli kyllä tosi kiltti. Johanna päästeli sitten kentällä suuremmat höyryt pois, toinen Johanna kokeili vähän laukkaa Ässällä ja lopulta Ässä oli ihan hikinen. Mä vielä menin käyntiä muutaman kierroksen ihan löysin ohjin.
Sitten saunottiin isän ja äidin luona ja käytiin läpi matkavalmisteluja. Nyt voisi vielä vilkuilla minkälaisen euroviisun virolaiset ovat juuri valinneet, mikäli videonauhoitus on onnistunut.
…eikun Finland. Täällä taas! On ihmeellistä, miten voi siirtyä paikasta toiseen lähestulkoon silmänräpäyksessä (siltä se tuntuu, jos saa nukuttua lentokoneessa kuten esim. minä tänään Quebecista Färsaarille…). Sielu tuntuu vielä viipyvän matkalla, mutta niinhän se aina on, että ruumis on nopeampi liikkeissään. Löysin auton Hki-Vantaalta kinoksesta, sain sen käyntiin ja pääsin moikkaamaan Ässää, joka vaikutti oikein onnelliselta! Hanna oli käynyt maastoilemassa sen kanssa. Kotona Niilo ja Vilho olivat oikein onnellisia, että mamma tuli kotiin!
Mutta vielä Amerikasta: En voi sille mitään, että mulla on aina ristiriitainen tunne olla siellä. Olen asunut siellä aikoinaan vuoden ja se on mulle kaikkein tutuin vieras kulttuuri (siis tunnen olevani kotona siellä) MUTTA silti! Pelkään, että Irakin sodasta tulee ennenpitkää toinen Vietnam, ainakin siltä tuntui kun näki Jane Fondan Washingtonin miekkarissa sanomassa ” I feel so disappointed that we have to do this again”… Ihmiset ovat sotaa vastaan, mutta eivät sotilaita ja se taas on vaikea yhtälö…Isänmaallisuus on huipussaan, jopa ennen valasshowta pyydettiin kaikkia paikalla olevia US Armyn tai alliances-edustajia nousemaan pystyyn, mikä tuntui kieltämättä erikoiselta. No, toivotaan että Hillarysta tulee seuravaa presidentti. Ainakaan paljoa enemmän pieleen asiat eivät voisi hänen komennossaan mennä…
Kiirettä riittää… Kirkan poismenoa en ole halunnut edes pysähtyä miettimään kovin pitkäksi aikaa, ettei toimintakyky häviäisi. Ikävä jää.
Tiistai-iltana meillä oli toiset bänditreenit, jotka kestivät myöhään yöhön. Tutustuin nyt myös lyömäsoittaja Hugoon. Hyvältä kuulostaa ja pian päästään tositoimiin!
Ei meinannut tänään venäjän kurssikaveri oikein käsittää, että tosiaan treenasimme Skypen videoneuvottelulla akselilla Buenos Aires - Helsinki. Viive tosin estää sen, että voisimme musisoida täysin interaktiivisesti, mutta kyllä mä lauleskelin mukana ja jopa kaappasin ääntä talteen, että voin fiilistellä itsekseni. Ja pojat esittivät minulle välillä kysymyksiä, että olenko vielä hereillä ja pannaanko empanadaksia tai matéta tulemaan liitetiedostona. Valitettavasti molekyylien lähettäminen netin yli vielä tökkii, mutta eiköhän sitä Star Trekistä tuttua replikaattoria jo jossain testailla. Sehän on sitten se “salainen” MP21-standardi, josta kuulin jo vuosia sitten.
Tänään sitten tein Annelin viime vuoden keikkailmoituksia hiki hatussa ei kun nälästä palellen, jotta olisivat ajoissa perillä. Muitakin mattimyöhäisiä oli liikenteessä, koska Teoston serveri oli välillä nurin kokonaan ja lopulta myöhästyin noin tunnilla, mutta toivottavasti kelpaa. Omia sivuja olen vääntänyt toisella kädellä uusiksi: eivät kyllä valmistu ennen lähtöä, mutta ehdin mitä ehdin. Nyt täytyisi vissiin nukkua, huomenna on pitkä päivä.
