Viikko on (taas) vierähtänyt nopeasti! Keskiviikkona kävin Turussa työreissulla, mutta muuten aika on mennyt ihan tässä pääkaupunkiseudulla suhaillessa. Eilen illalla olimme tallilla, mä menin Ässällä kentällä ja sitten Petri meni käyntimaaston ja mä kävelin mukana. Oli taas aivan ihana ilma!
Tänään olimme Ässän kanssa viikon toisella (luksusta!) ratsastustunnilla Marin ja Thokin kanssa. Anu piti tunnin ja treenailtiin avotaivutusta ja laukannostoja ja voi että oli taas kivaa! Nyt se laukkakin löytyi ja Ässäkin taisi vähän innostua! Huomenna on sitten edessä jännittävä päivä, muutamme nimittäin uudelle tallille…
Ei voi olla mitään parempaa kuin ratsastaa omalla hevosella kauniissa kevätsäässä… Maaliskuu ja tällaiset kelit, uskomatonta! Eilen Jankka tuli laittamaan irronneen kengän Ässälle ja pääsimme pitkästä aikaa Anun tunnille, jonka jälkeen on taas ratsastusmotivaatio huipussaan!
Tänään kävin Rehukammarissa moikkaamassa Katjaa ja hakemassa Hesta-Mixiä & vitamiineja. Sitten mentiin Ässän kanssa treenaamaan kentälle, kunhan ensin olin harjannut häntä noin puoli tuntia puhtaaksi mudasta ja irtokarvasta, jota lähtee urakalla. Ratsastuksen jälkeen Ässä meni tietty heti piehtaroimaan, joten puhdistava vaikutus ei kestänyt kauaa…
Vieläkin on kunto aika heikko, mutta uskomattoman hieno kevätpäivä pakotti sängynpohjalta tapaamaan personal traineriani. Ratsastamisesta ei tullut oikein mitään, sillä pojalta oli taas toinen etukenkä pudonnut jonnekin mutaan…. Keskityimme sitten vain seurustelemiseen ja porkkanansyömiseen. Ja voi että Ässästä lähtee karvaa!
PS. En pitänyt eilen alkuunkaan Punaisen viivan ohjauksesta. Kaikkien aikojen paras musiikkiteatteriteos oli minun makuni kannalta tuhottu mahdollisimman tehokkaasti. Ei koskettanut minua, ei sitten yhtään. Tanssiteatteri Tsuumin ja muidenkin turha ja hermostuttava touhuaminen, Simana Arhippainin käsittämätön stailaus ja ylipäätään ohjaajan heikko luottamus musiikin voimaan olivat pisimmät miinukset. Hienoa oli saada kuulla Jorma Hynnistä edelleen hyvässä iskussa, mutta surkea näyttelijähän hän on niin kuin useimmat oopperalaulajat. Päivi Nisula Riikkana oli illan paras ja uskottavin, muuten olisin kyllä roolittanut esityksen hiukan toisin…
Erkki, tilaa multa ooppera tai päästä mut ohjaamaan joku ooppera, jookos 
Olin viime yönä kotona vasta yhden maissa kun Geneven lento oli tunnin myöhässä. Niinpä tänään heräilin vasta kahdeltatoista ruhtinaallisten 9 tunnin unien jälkeen! Töölöön taitoluisteluklubi (= Petri ja Vilho) olikin jo vauhdissa naisten vapaaohjelman kimpussa, minkä katsoin sitten itsekin loppuun ja kyllä kärkikolmikko oli ihan oikea!
Kauppakierroksen (HauMau, Alko ja Alepa) jälkeen siivottiin, Petri imuroi ja mä pesin lattiat! Historiallista, mutta kylläpä välittömästi näki työnsä tulokset… Nyt illalla ollaan pitkästä aikaa menossa oopperaan katsomaan Punaista Viivaa ja etenkin Jorma Hynnistä!
Hiukan harmitti tämänpäiväinen tallivapaa, koska sää oli mitä parhain, mutta olin sopinut, että Hanna menee tänään Ässällä. Poika oli myös eilen päässyt Marin kanssa irrottelemaan maastoon ihan kunnolla ja oli kuulemma töltännyt laukan jälkeen! Olikohan sillä kevättä rinnassa? Mutta hienoa, meillä on siis toivoa töltin suhteen…
Kuume on pitänyt poissa jopa koneelta aika tehokkaasti. Alkaa kroppa väsyä makaamiseen, mutta minkäs teet. Toimintakyky on aika kateissa, stressi tekemättömistä hommista pahenee koko ajan ja vieläkin on hiukan lämpöä, mutta toivon, että tauti olisi nyt tässä. Ensimmäistä kertaa olen sairastanut täysin ilman lääkkeitä (paitsi eilen 2 valkosipulinkynttä ja parina päivänä vähän brandyä) eikä tämä ole ollut sen kurjempaa. Suosittelen muillekin.
Johanna meni eilisillaksi Lausanneen ja on juuri tulossa takaisin eli olen sairastanut ihan kissaseurassa.
Niilo on eilen ja tänään saanut syödä kanssani maksalaatikkoa, joka tuntuu olevan suurikin herkku. Ilmeisesti Niiloa on ruokittu joskus aiemmin muutenkin kotiruoalla (koiran seurassa?), sillä makaronilaatikkokin tuntui maistuvan viikonloppuna!
Vilho on kovasti arvostanut tätä TV:n katselun määrää. Tänään nautimme tietenkin taitoluistelun MM-kisojen naisten lyhytohjelmasta. Täytyy huomenna laittaa ihan herätyskello soimaan, että näemme vapaaohjelman. Yu-Na Kim ja Miki Ando ovat aika huippuja!
Aamulla herätys klo. 4.30 ja Ouluun työreissulle. Illansuussa takaisin ja taas vaatteidenvaihto lentokentällä (juu, olen jo oppinut aika notkeaksi niissä tajuttoman pienissä kopeissa…) ja tallille. Ehdimme Ässän kanssa vielä pikamaastoon valoisaan aikaan ja tänään tukkipinot olivat ihan ok, eikä myöskään pari kertaa ohi ajanut mönkijänsukuinen peto pelottanut. Ehei, meidän poika ravasi vauhdikkaasti kuin paraskin ravuri ja mamma yritti parhaansa mukaan keventää mukana… Sitten kotiin ja ruokaa alakerrasta eli Ravintola Töölöstä. Siunattu paikka! Heidän avullaan on pelastuttu monelta nälkäkuolemalta. Ja huomenna sitten Sveitsiin työreissulle, onneksi lähtö on vasta iltapäivällä. Haaveilen nimittäin yhdeksän tunnin yöunista, tekisi todella terää. Petrillä edelleen kuumetta yli 38 astetta…
No on ainakin päätellen säiden vaihtelusta! Eilen oli kaikinpuolin nuhruinen päivä, niin henkisesti kuin myös sään puolesta. Vettä ja viistoräntää kera harmauden. Voiko olla mitään masentavampaa? Miten tässä maassa voi ylipäänsä elää suhtkoht tervejärkisenä? Illansuussa aurinko kuitenkin pilkahti esiin ja sain siitä energiaa ajaa Sipooseen tapaamaan terapeuttiani, joka oli hukannut yhden kenkänsä jonnekin mutaan… Vastahan hänet kengitettiin viime viikolla. No, onneksi meillä on niin huippukengittäjä, että hän tuli paikalle tänään ja pääsimme Ässän kanssa maastoon. Pojalla oli taas paljon ajatuksia päässä. Tukkikasathan voivat hyökätä hevosten kimppuun, samoin kuin kaikki lumen alta paljastuvat oudot asiat (eikä auta vaikka ne olisi nähty monta kertaa aiemmin…). Laula siinä sitten, että minä suojelen sinua kaikelta…
Tässä kuitenkin pari kuvaa muistoksi tästä päivästä:
Eilen tulin taas kerran iloiseksi myös äärimmäisen hyvästä palvelusta Tullinpuomin Shellillä. Olin tankkaamassa kun ystävällinen herrasmies tuli pesemään ikkunat ja täytti samalla myös pissapojan sekä tarkisti öljyt. Eikä ollut ensimmäinen kerta! Olenkin tehnyt päätöksen tankata pääsääntöisesti vain ko. paikassa, jotta palvelu säilyy. Suosittelen samaa myös kaikille muille autoilijoille!
Nyt se tauti sitten viimein iski ja voimat ovat loppu. Virustauti jyllää ilmeisen laajalti ja jos en tätä vielä Pietarin reissulla saanut niin viimeistään perjantaina Pomusin työvaliokunnassa, joka oli taudin kourissa, ja sitten vielä piti siellä Modeon avajaisissa vetää röökiä viimassa. Toudella älykästä. Jäänee ELVISin vuosikokous osaltani väliin huomenna.
Onneksi pääsin lauantaina pussailemaan hevostani ja tänä aamuna alkoikin sitten hirmuinen köhä. Sain sentään konserttitaltioinnista kahden ekan biisin videot editoitua ennen kuin alkoi kuume nousta.
Aires de Finlandia -keikka 25.2.2007 Esquina Homero Manzissa
Loppuilta vierähtikin sitten sohvalla vaalivalvojaisten ja lähihoitaja Vimpun seurassa. Vaalitulos oli olosuhteet huomioon ottaen mainio. Moni aivan turha tyyppi tipahti pois ja eduskunta uudistui yllättävänkin paljon ja naisistui. Valitettavasti myös vanheni. Ja tietenkin pari superinhokkiani eli tekopyhyyden ja vasemmistopopulismin ylipapittaret Päivi Lipponen ja Maria Guzenina-Richardson menivät läpi.
Tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida onko tulevan hallituksen ja eduskunnan suunta liberaali vai konservatiivi.
Toivottavasti Kokoomus voittaa vaalilupausten pitokilpailun, mutta tarvitaanhan siihen toki muitakin puolueita. Veikkaukseni on kuitenkin, että mm. tupakkalain karmeat seuraukset työllisyydelle, järjestyshäiriöille, pieneneville alkoholiverotuloille jne. paljastuvat syksyn viiletessä ja siinä sitä sitten onkin haastetta…
Mutta tässä vaiheessa mun on pakko luovuttaa virukselle ja Suomen vasemmiston vaalitulokselle. Vastakkainasettelun aika ei globaalisti todellakaan ole ohi, mutta Suomen ja Euroopan ongelma on heikkenevä arvovalta ja talous, ellemme pian saa tätä useimmissa jäsenmaissa jylläävää kansallissosialismia lopetettua. Euroopan on yhdennyttävä kunnolla ja vanhat kansallisvaltiot on lakkautettava, muuten tulee turpiin ja lujaa.
Eilen aamulla piti vähän toipua perjantai-illasta (ja koko viikosta…) nukkumalla pitkään. Iltapäivällä kävimme pikaisesti tallilla loimittamassa Ässän, joka oli lähinnä kuin uitettu koira vesisateen takia. Tallilta jatkoimme suoraan Friherrsiin saunomaan ja syömään.
Tänään Petri oli lukenut säätiedotuksen ja patisti mut tallille jo aamupäivällä. Kävimmekin Ässän kanssa maastolenkillä ihanassa auringonpaisteessa! Jätin sille sitten loimen päälle tarhaan, mikä oli hyvä veto, koska ihan kohta alkoi hirmuinen myräkkä. Kevätsäät on arvaamattomia…
Iltapäivällä kävimme äänestämässä ja sitten pyykkäsin sekä tein pitkästä aikaa makaronilaatikkoa, jonka kanssa söimme Petrin Pietarin-tuliaisia eli ihania suolakurkkuja. Illalla jännäsimme vaalitulosta ja voi että oli kiva kerrankin olla voittajan puolella! Kansa on puhunut ja haluaa muutosta. Toivottavasti se sille suodaan… Henkilökohtaisesti iloitsin myös kerimäkeläisen Heli Järvisen noususta Eduskuntaan. Upea saavutus, onnea Heli!
Olo on ollut vähän kuin pikkulapsen äidillä (vaikka mitäpä mä siitä tietäisin?) kun pitkästä aikaa hommaa lapsenvahdin ja pääsee ulos!
Olin buukannut Hannan liikuttamaan Ässää ja lähdimme Petrin kanssa Modeon avajaisbileisiin Hermanniin. Olin taas kuin Liisa Ihmemaassa. Ensinnäkin kutsun pukeutumiskoodi fashionable aiheutti vanhalle muotiammattilaiselle päänvaivaa… Päättelin, että se tuskin tarkoittaa CRW:n toppahaalaria, joten valitsin asukseni ihanat Seven For All Mankindin farkut (joihin olen jo tullut riippuvaiseksi ja jotka ovat jo tienanneet hintansa takaisin käyttökerroilla laskettuna), Zaran satiinipaitiksen ja mustan bleiserin sekä Bs As:sta ostetut nilkkurit. Ilta oli hauska, paikalla oli tuttuja mm. Euroviisukuvioista ja hyvää ohjelmaa sekä hienot tarjoilut! I truly enjoyed myself…
On tämäkin ollut tavan viikko (pe-pe) : neljä iltaa ulkona (ok, kolme työn takia), kolme hotelliyötä (työn takia) ja tallilla toistaiseksi vain neljästi. Onneksi aina ei ole tällaista…
Niin, tuli siis torstaista sunnuntaihin käytyä Pietarissa ja vasta nyt alan päästä kiinni työntekoon. Olisin edelleen paljon mielummin Boniksessa tai Pietarissa: tämä on ehkä vaikein kotiinpaluu sen jälkeen, kun asuin 3 kk Italiassa talvella 1990-91. To do -lista on vieläkin haastavampi kuin lähtiessä ja pää vielä enemmän sekaisin. Keskittyminen ja priorisointi on tooodella vaikeaa. Kaiken lisäksi jalkalamppu on rikki ja kun olen vieläkin Buenos Airesin ajassa tämä pimeyskin masentaa.
Tänään ja eilen olen lähinnä järjestellyt posteja, sähköposteja ja kuitteja. Kirjanpitodraivikin pitäisi jostain löytää. Joo, mutta kelataanpa tähän pikaisesti hieno Venäjän-reissu ja lopetetaan ruikuttaminen:
Ennen kaikkea kävin nukkumassa (2 x 12 tunnin yötä!) Atlantin ylityksen rasitukset pois ja katselemassa Pietarin henkien aiheuttamat hienot painajaisunet hyvässä petissä. Pietarissa alkoi perjantaina suomalaisen musiikin teemavuosi hienolla konsertilla Sheremetjevin palatsin peilisalissa. Petteri Salomaa ja Sirkka Lampimäki lauloivat suomalaisia yksinlauluja Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbackan säestyksellä. Konsertti oli kaikin puolin menestys ja olo oli oikein isänmaallinen ja ylpeä (toisin kuin nyt, kun on taas seurannut pari päivää mitä tässä maassa nykyään tapahtuu…). Koko kolmikko oli erinomaista ja hauskaa matkaseuraa: kunpa tiemme johtaisivat yhteen toistekin.
Suomen instituutin johtaja Helena Autio-Melonin kanssa veikkaamme ja toivomme, että Sirkasta tulisi seuraava Karita Mattila! Mä en tykkää monistakaan sopraanoista, kun yleensä sanoista ei saa selvää, mutta Sirkan suomi ja ruotsi olivat ainakin erittäin ymmärrettävää. Venäläisethän eivät sitä osanneet arvioida, mutta heidät hurmasikin räiskyvä ja ilmeikäs esiintyminen.
Lauantaina käytiin sitten Helenan ja juhlavuoden tuottaja Lenan ja PR-pomo Marinan kanssa läpi mahdollisuuksia järjestää tangokonserttini kesäkuussa. Harmi, että en palaverissa vielä pystynyt puhumaan sanaakaan venättä, mutta ihmeesti sitä jo alkaa erottaa puheesta tuttuja sanoja.
Kivaa oli sen sijaan se, että kassoilla jo ymmärsin lukusanoja aika hyvin ja selvisin jopa yksin metrolla hotellista junaan sunnuntaiaamuna. Huomenna taas uudella innolla venäjän tunnille!
Tunnustan, että olen aina menossa. Aina purkamassa tai pakkaamassa ja kassit kainalossa menossa jonnekin Duracell-pupuna. Ja tätä on nyt jatkunut enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta. Oikein järkytyin kun sen tajusin. Hassuinta on, että reissuelämään tottuu: jos ei vähään aikaan tarvitse lähteä, niin sormet alkaa syyhytä ja jalat hytkyä, että taas pitäis päästä tien päälle… Vaikka enemmänhän mä nykyään liitelen tuolla pilvissä… Kuinkahan kauan tätä jaksaa?
Kollega kysyi eräänä päivänä kun luettelin minuuttiaikatauluani, että miten pärjäisin jos meillä olisi lapsia. Vastaus: En mitenkään. Mä En Selviäisi. Eikä kukaan muukaan. Hyvä kun selviän näistä eläinlapsistani (ja Kaivannosta). Kaikkea ei voi (eikä tarvitse) saada, vaikka kovasti kunnioitankin niitä ihmisiä, jotka näin haluavat ajatella.
Kuopiossa siis. Ihana kevätilma oli tänään, vaikka en siitä hirveästi päässytkään nauttimaan. Hotelliin palattuani päätin mennä saunaan ja se tekikin hyvää. Olen nimittäin ollut vähän lonkkavaivainen sunnuntain jälkeen, jolloin tulin voltilla kerien alas Ässältä, kun se säikähti koiraa… Huomenna pitäisi kyetä taas ratsastamaan, toivottavasti onnistuu!
Eilen Naistenpäivän kunniaksi tartuin imuriin, sillä kohta olisi Eläinsuojeluyhdistys tullut katsomaan, että millaisessa läävässä täällä eläimiä pidetään… On tosiaan tuo siivouspuoli jäänyt vähän heikommalle viime aikoina. Olohuoneen ikkunakin on niin likainen ettei juuri läpi nää. Tarttis tehdä jotakin… Eilen oli muutenkin jännittävä päivä, sillä sain uuden työkannettavan ja ero vanhaan on huima, nyt vasta huomaan miten järkyttävän hidas se oli!
Keskiviikkona käytiin Ässän kanssa maastossa ihailemassa pajunkissoja. Eilen kerkesin tallille vasta myöhään illalla pikkukävelylle poitsun kanssa, joten huomenna täytyy mennä reippaammin! Tänään lähden vielä Ouluun työreissulle, joten mun viikonloppu alkaa virallisesti vasta huomenna.
Sain viime yönä nukuttua ruhtinaalliset yhdeksän tuntia ilman, että pojat herättivät! Hyrinän unikoulu näköjään toimii…
Sielu huitelee vielä missä lie, mutta se on selvä, että tässä suurruhtinaskunnan pikkukeskuksessa se ei viihdy, pitää päästä vähän Manskua leveämmän kadun viereen temperoitumaan tähän ryssälään. Siksipä huomenna suuntaan henkiseen pääkaupunkiimme Pietariin viettämään kansainvälistä naistenpäivää! Ja ennen kaikkea kuukauden rästiin jääneet venäjän läksyt mukaan!
Sen verran olen perehtynyt Suomen asioihin, että sapetuskerroin on jo noussut huippuunsa. Toteanpa vain, että olen hyvin surullinen ja vihainen, kuinka matalalentoista sumutusta on poliittinen keskustelu ja millaiset ihmiset tätä maata hallitsevat. Tänään sentään MTV:n vaalipaneelissa oltiin pääsemässä siihen ongelman ytimeen, mutta Vihreiden pitkästä aikaa esiinkaivama perustulo sai täystyrmäyksen. Ongelmat myönnetään, mutta retoriikka on edelleen vuodelta 1918 ja poliittinen eliitti pitää vallastaan kiinni kynsin ja hampain.
OK, olen nyt katsonut putkeen 4 jaksoa 24:ää ja salaliittoteoriat vetoavat aina minuun, mutta olen tämän vaalipaneelin jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että tasaveron innokas puolustaja professori Kari S. Tikka eliminoitiin liian vaarallisena. Ei ollut mikään intohimomurha tahi sattuma niin kuin ei ollut Pasolininkaan murha. Kuka seuraavaksi?
Sotaa apatiaa vastaan: äänestäkää hyvin ja protestoikaa, perkele! Dasvidanja ja kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua.
Noin vuorokauden kotimatka sujui hyvin, sillä sain nukuttua melko kivasti. Eräät katseli leffoja… Madridin neljän tunnin odotus oli vähän tylsä, mutta senkin kestimme hyvin. Kotona Töölöössä oltiin eilen puoli viiden maissa. Laitoin pyykkikoneen pyörimään ja lähdin samantien tallille! Ässä oli hoikistunut tosi paljon kiitos Hannan reippaiden maastoilujen sekä uusien tarhakavereiden kanssa riehumisen! Menimme kentällä vajaan tunnin loppujen lopuksi ihan reippaasti vaikka olin kuvitellut etten jaksa mitään! Innostuin, koska oli niin kiva ratsastaa pitkästä aikaa!
Tänään olen sitten kahlannut läpi ne lähes 200 sähköpostiviestiä, jotka koneella odottivat sekä pyrkinyt hoitamaan akuuteimmat asiat pois. Illalla kävimme ensin Sipoossa Ässän luona ja sieltä ajoimme Kirkkonummelle hakemaan poikia Hyrinästä. Ässän kanssa kävimme kävelemässä metsässä, Petri tapasi heppansa pitkästä aikaa! Hyrinän tuvasta löysimme kaksi tyytyväistä, vanhaa kolliherraa, jotka olivat nauttineet lomastaan! Niilo oli kuulemma ollut aivan super-reipas eikä ollut ujostellut ketään. Hienoa!
Nyt loppuun vielä päivän viisaat sanat eli lainaus Ezeizasta ostamastani Santa Evita-kirjasta, jonka on kirjoittanut argentiinalainen Tomás Eloy Martínez:
“Souls have their own force of gravity: they dislike high speeds, open air, anxiety. When someone breaks the glass panes of their slowness, they become disoriented and develop a will to evil that they cannot control. Souls have habits, attachments, antipathies, moments of hunger and of satiation, desires to go off to bed, to be alone. They don’t want their routine to be taken away from them, because that is what eternity is: routines, sentences that form an endless chain, anchors that moor them to familiar things.”
Mä aina vaan jaksan ihmetellä, että miten joku paikka 13 000 kilometrin päässä voi tuntua niin kodilta ja se paikka, johon on syntynyt, niin vieraalta… Sielu on vielä jossain matkalla, toisaalla…
