Mutkan kautta sorvin ääreen
Categories: Matkailua, Tango, Yleistä ja yksityistä.
Niin, tuli siis torstaista sunnuntaihin käytyä Pietarissa ja vasta nyt alan päästä kiinni työntekoon. Olisin edelleen paljon mielummin Boniksessa tai Pietarissa: tämä on ehkä vaikein kotiinpaluu sen jälkeen, kun asuin 3 kk Italiassa talvella 1990-91. To do -lista on vieläkin haastavampi kuin lähtiessä ja pää vielä enemmän sekaisin. Keskittyminen ja priorisointi on tooodella vaikeaa. Kaiken lisäksi jalkalamppu on rikki ja kun olen vieläkin Buenos Airesin ajassa tämä pimeyskin masentaa.
Tänään ja eilen olen lähinnä järjestellyt posteja, sähköposteja ja kuitteja. Kirjanpitodraivikin pitäisi jostain löytää. Joo, mutta kelataanpa tähän pikaisesti hieno Venäjän-reissu ja lopetetaan ruikuttaminen:
Ennen kaikkea kävin nukkumassa (2 x 12 tunnin yötä!) Atlantin ylityksen rasitukset pois ja katselemassa Pietarin henkien aiheuttamat hienot painajaisunet hyvässä petissä. Pietarissa alkoi perjantaina suomalaisen musiikin teemavuosi hienolla konsertilla Sheremetjevin palatsin peilisalissa. Petteri Salomaa ja Sirkka Lampimäki lauloivat suomalaisia yksinlauluja Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbackan säestyksellä. Konsertti oli kaikin puolin menestys ja olo oli oikein isänmaallinen ja ylpeä (toisin kuin nyt, kun on taas seurannut pari päivää mitä tässä maassa nykyään tapahtuu…). Koko kolmikko oli erinomaista ja hauskaa matkaseuraa: kunpa tiemme johtaisivat yhteen toistekin.
Suomen instituutin johtaja Helena Autio-Melonin kanssa veikkaamme ja toivomme, että Sirkasta tulisi seuraava Karita Mattila! Mä en tykkää monistakaan sopraanoista, kun yleensä sanoista ei saa selvää, mutta Sirkan suomi ja ruotsi olivat ainakin erittäin ymmärrettävää. Venäläisethän eivät sitä osanneet arvioida, mutta heidät hurmasikin räiskyvä ja ilmeikäs esiintyminen.
Lauantaina käytiin sitten Helenan ja juhlavuoden tuottaja Lenan ja PR-pomo Marinan kanssa läpi mahdollisuuksia järjestää tangokonserttini kesäkuussa. Harmi, että en palaverissa vielä pystynyt puhumaan sanaakaan venättä, mutta ihmeesti sitä jo alkaa erottaa puheesta tuttuja sanoja.
Kivaa oli sen sijaan se, että kassoilla jo ymmärsin lukusanoja aika hyvin ja selvisin jopa yksin metrolla hotellista junaan sunnuntaiaamuna. Huomenna taas uudella innolla venäjän tunnille!
no comments yet.
