Vaiherikas päivä (taas kerran)

Mistähän aloittaisin.. Aamulla hoidin pienen työhässäkän samalla kun lähdin ajelemaan kohti Tamperetta, työreissu siis kyseessä. Matkalla kuuntelin radiosta Petriä, joka oli pitkästä aikaa juontamassa Ylen Aikaisessa. Oli taas mukavaa tavata ihania tamperelaisia asiakkaita! Kolmen maissa söin lounaaksi Tampere-vakkarin eli Linkosuon ihanan Mozzarella-focaccian ja lähdin takasin Hesaan. Matkalla soitti Kaisu, ystäväni Luostolta. Hän oli ostanut maton Huuto.netistä ja se pitäisi nyt hakea hoitoon, kunnes neiti pääsee sen hakemaan! Järjestyy tietty. Mitä vaan jotta saa Kaisun kylään!

Hämeenlinnan Prismasta kävin sitten ostamassa tyynyjä ja CD-soittimen isälle. Tosin ensin piti kävellä koko Prisma pariin kertaan läpi, jotta löytyi myyntihenkilö avustamaan ostopäätöksessä. Ihan pieni vinkki sinne Prismaan ja muuallekin: jos asiakkaaksi tulee hurjistuneen näköinen täti hiukset ja helmat hulmuten, se olen todennäköisesti minä ja minähän kyllä ostan jos vaan saan edes jotain palvelua! Ei nimittäin ole aikaa huuhailla ympäriinsä missään kaupassa nykyään.

Tankkasin Linnatuulessa ja vaihtoin tallikuteet päälle. Ajelin sitten Kehä III:lta Lahden motarille ja siirryin kauniisti vilkkua näyttäen vasemmalle kaistalle sopivaan rakoon pois rekan takaa, niin eikös takana tuleva Bemari-kuski katsonut aiheelliseksi vilkuttaa valoja… Voi v—u. Heilautin kättäni ja siirtyessäni takaisin oikealla kaistalle tämä samainen kuljettaja ajoi aivan puskuriin kiinni ennen kuin ohitti! Siis ihan oikeasti. Voisiko niitä aggressioita poistaa jossain muualla kuin tuolla liikenteessä?

Tallilla sitten laitoin Ässän liinaan ja totesin, että hän edelleen ontuu oikeaa takasta, astui nimittäin eilen kiveen kun mentiin kentällä eikä askellus sen jälkeen ollut ihan kohdallaan.  Soitin eläinlääkärillemme, joka pääsee vasta ensi tiistaina käymään, mutta määräsi Ässän lepoon niin kauan kuin hän ontuu. Että sellaista.

Jäiköhän jotain puuttumaan? Juu, kuvausryhmän ois voinut perään laittaa tänään, ois tullut oikein real-life-draamaa. Totuushan on aina tarua ihmeellisempää…

Jälkikirjoitus: Eikä siinä vielä kaikki. Kotona Petri sai mut jotenkin houkuteltua katsomaan nauhalta ekan osan Euroviisujen esikatseluista. Sitten piti vielä katsoa netistä muutama muukin video. Olin jo kuvitellut vetäväni tämän vuoden ihan matalalla profiililla, mutta sieltä jostain se innostus vaan putkahti esiin…  Bulgaria oli positiivinen yllätys, siinä on jotain uutta! Myös Ranska nähtynä oli sympaattinen, mutta kyllä se niin vaan on, että Islanti on paras…