Jälkituotannollinen vaihe
Joo, mä en siis ymmärrä mihin tämäkin viikko on kadonnut. No, ainakin viruksen jäljiltä mua on nukuttanut vieläkin tosi paljon ja työteho ei ole ollut mainittavaa. Viikon saavutuksiin kuuluu lähinnä kirjanpitoa ja valtion apurahan hakemista (oma ja Annelin). Ja ennen kaikkea ankaraa hevosen harjaamista. Tämä ei voi olla normaalia kevätmasennusta: tämän täytyy olla voimakas “jälkituotannollinen vaihe” eli ei passaa ainakaan mennä ostamaan päiväpeittoja, ettei unohda maksaa kassalla… Mä olen ollut kyllä varmuuden vuoksi tekemättä montaa muutakin asiaa.
Lähes kaikki informaatio tuntuu nyt olevan liikaa, tämän viikonlopun retriitti hevosen parissa oli tarpeen pään tyhjentämiseksi ylimääräisestä ryönästä.
Tänään mietin, että olenko ainoa joka on sitä mieltä, että:
a) totta kai Paavo Väyryselle pitää järjestää joku ministerinsalkku (ja Juha Miedolle urheiluministerin salkku). Miten olisi Pohjoisen ulottuvuuden ministeri? Mä itsehän olen muuten Cyber-Jugoslavian tähtienvälisen yhtenäisyyden vai oliko se sopusoinnun ministeri. Tuntuu olevan valtion serveri justiinsa nurin tai ruuhkainen.
b) toinen kotimainen pitäisi korvata kouluissa pakollisella naapurikielellä. Tämä tuli mieleen kun tallireissuilla kuunneltiin Radio Vegaa ja Eesti Raadio 2:ta. Yleensä on kuunneltu levyjä tai Sputnikia. Eikös se vanha viisaus sano, että ystävät läheltä ja viholliset kaukaa. Tämä vanha viisaus on Suomelta unohtunut jo ajat sitten… Viholliset kaukaa -osasto on hoidossa, kiitos Metsä-Botnian!
