Tiistaina hain postista todistukseni eli vihdoinkin olen tradenomi, Bachelor of Business Administration. Neljä vuotta siinä meni, sillä välillä olin kaksi lukukautta poissaolevana työpaikanvaihdoksen takia. Suuri kiitos saavutuksesta kuuluu Arjalle, joka patisti mut tekemään lopputyötä kanssaan reilu vuosi sitten! Kiitos! Shampanjat Kämpissä odottavat…
Eilen kävin Tampereella työasioissa. Koko matkan satoi, joten oli aika kypsää ajaa… Illat ovat tietysti menneet tallilla. Eilen Petri ja Ässä kävivät pitkällä maastolenkillä ja mä lenkkeilin mukana. Kyllä mulla on reippaita poikia!
On mahdotonta tiivistää viime kuukausi, mutta yritetään. Ensin vauhtiloma Lyon-Nizza-Rooma ja sitten alkoi rundi: 5 keikkaa 6 päivässä ja kolmessa maassa. Kaikki muu meni aivan loistavasti, mutta levyt eivät valitettavasti ole vieläkään saapuneet, joten promootiosta Suomen mediassa ei tullut mitään. Vastaanotto Tallinnassa ja Pietarissa oli kuitenkin erinomainen ja toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna.
Tangoilta Sokos Hotel Virun Ravintola Merineitsissä
Kaiken kaikkiaan oli fantastista olla viikon ajan tangolaulaja. Ihaninta oli seurata kuinka argentiinalainen trioni ja aiemmin minulle tuntemattomat suomalaismuusikot muodostivat todellisen bändin, jonka yhteishenki oli loistava, ja Pietarissa mukana oli vielä kuvaaja Enska Laurén, jonka neuvostoliitonaikainen venäjäntaito oli arvokas lisä.
Nyt matkalaukkuelämä toistaiseksi riittää, seuraavana etappina kangastelee Vilna elokuun alussa. Sitä ennen puuhaa riittää kotikonttorissa…
Juhannusaattona kävimme pikaisesti tallilla irtojuoksuttamassa Ässän, joka kylläkin halusi lähinnä keskittyä syömiseen kentän laidalta… Hiukan kannustettuamme (Petri oli kuin sirkustirehtööri juoksutusraipan kanssa…) poika innostui kuitenkin jopa laukkaamaan pari kierrosta! Upean näköistä…
Sitten suuntasimme kohti Kerimäkeä ajaen osittain uutta reittiä eli ensin Haminaan ja sieltä Lappeenrantaan. Illalla söimme isän hankkimia Hälvän perunoita (maailman parhaita perunoita, saa K-Market Sairaselta, pieni mainos 
) ja kaloja, nam… Myös sauna Puruveden rannalla kuului ohjelmaan, vesi oli tosin vielä aika kylmää, vain +16 asteista…
Lauantai meni kummitädin 60 v. synttärijuhlissa ja sunnuntaina teimme perinteisen juhannusajelun tällä kertaa ihan Savonrannalle asti! Eipä oltu sielläkään käyty vuosiin! Illalla taas saunoimme mammalla ja kävimme uimassa jopa kahdesti!
Tänään kotimatkalla kävimme ratsastamassa Ässän, joka oli lomaillut viikonlopun ja hyvä, että housuissaan pysyi kun meidät näki! Menin kentällä ravityöskentelyä ja voi että poika meni hienosti! Petri kävi sitten vielä kävelemässä metsätiellä. Illan päätteeksi ajoimme vielä Friherrsiin hakemaan Niilon ja Vilhon kotiin eli nyt on vihdoin kuukauden jälkeen perhe taas koossa. Ainakin Vilho vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä oloonsa. Niilosta en vielä tiedä, hän kun on nyttemmin tottunut lähes päivittäiseen ulkoiluun…
Eilen heräsin reippaasti (?) klo. 4.15 ja lähdin Kööpenhaminaan työreissulle. Kotona olin illalla puoli yhdeksän maissa. Pitkä päivä, mutta onneksi oli mielenkiintoista ohjelmaa ja hyvää seuraa!
Tänään kävin toimistolla to wrap things up niin kuin meillä Jenkeissä sanotaan. Sitten veimme Alen lentokentälle; toinen Ale ja Marcos lähtivät jo eilen. Miksi kaikki meidän tärkeät ihmiset asuvat ties missä kaukana? Kentältä menimme suoraan tallille, jossa ratsastimme molemmat. Minä ensin kentällä ja sitten Petri kävi vielä Ässän kanssa metsälenkillä.
Illalla olimme Vantaalla. Palautimme laina-kontrabasson omistajalleen ja saunoimme & söimme Friherrsissä. Päivän pelastus, sillä olin ehtinyt syömään vain yhden sämpylän koko päivänä. Nyt kasaan tavaroita valmiiksi huomisaamuksi, jolloin lähdemme ajelemaan juhannuksen viettoon Itä-Suomeen…
Huokaus. Viikko vierähti maailmalla. Maanantaina ohjelmassa oli Ässän kengitys & metsälenkki Petrin kanssa, Nellan ja Kirstin tapaaminen, kontrabasson roudaus ynnä kissapoikien moikkaaminen Friherrsissä. Tiistai-aamuna selvisin Helsinki-Vantaan lähtöselvityshelvetistä Tukholman koneeseen ja palaveriin Uppsalaan, jossa sitten iski flunssa. Oikein kiva. Keskiviikkoiltana kotiin ja pikaisesti tallin kautta (Ässä hörisi mulle…) Friherrsiin tapaamaan Argentiinan poikia. Torstaiaamuna Krakovaan hirveässä flunssassa. Todella hieno kaupunki; harmi vaan, että aikaa oli niin vähän, mutta definitely haluan sinne joskus takaisin. Perjantaina kotimatka takkusi: Münchenissä oli myrsky ja odotimme Krakovassa kolme tuntia, josko pääsisimme lähtemään. Olin satavarma, että Saksanmaalle jään, mutta luojan kiitos, myös Hesan kone oli myöhässä samaisen myrskyn takia ja pääsin kuin pääsinkin kotiin! Olin niin onnellinen, että melkein itkin lähtöportilla…
Lauantaina lähdin reippaasti (flunssaisena ja muutaman tunnin nukkuneena…) Magnúsin kurssille. Ässä meni upeasti! Olin todella tyytyväinen. Nyt tiedän tarkkaan, mitä Ässän kanssa pitää tehdä. Illalla sitten lähdimme porukalla ulos ja nollasin tilanteen täysin… I needed it. Kävelin aamuyöllä keskustasta kotiin ja ai että olikin hieno kesäaamu… Eilen sitten oli elämää suurempi päänsärky, mutta suoriuduin illalla kuitenkin reippaasti ratsastamaan!
Petri on parhaillaan Pietarissa Aires de Finlandia-kiertueella ja raportoi siitä varmasti kotiin palattuaan. Ei olla nimittäin nähty torstaiaamun jälkeen ja parisuhdettakin on hoidettu lähinnä tekstiviesteillä. Onneksi mulla on Ässä, elämäni valo…
Roomassa tuli siis käytyä! Petri jo raportoikin matkan huippukohdan eli paavin tapaamisen. Ihme juttu miten nuo paavit osuvatkin kohdalle: edellinenkin tuli nähtyä lähietäisyydeltä Pietarinkirkon aukiolla joulunaikaan 2000, ihan sattumalta!
Eilen tietysti säntäsin lentokentältä suoraan tallille. Koska olin väsynyt matkasta ja oli sitäpaitsi sikakuuma, irtojuoksutin Ässää kentällä. Kuvittelin, ettei se mitään viitsisi liikkua, mutta sillä sekunnilla kun päästin irti, poika säntäsi juoksuun ja voi herranjestas kun pylly lensi! Ässä laukkasi ihan täysiä ympäri kenttää, niin että piti jo välillä vähän jarrutella.
Tänään menin tallille jo aamusta ja ratsastin tunnin kentällä. Kivasti meni! Ja onneksi ei ollut ihan niin kuuma kuin eilen. Sitten lähdin kentälle Petriä vastaan, ja koska hänen lentonsa oli yli tunnin myöhässä, kävin sillä välin Jumbon Stockalla ruokaostoksilla. Muuten tämä lyhyehkö viikonloppu on mennyt paikkoja raivatessa ja pyykkiä pestessä & silittäessä. Ensi viikolla ohjelmassa on vain kaksi reissua, Tukholma ja Krakova…
Rooma - maailman napa, ianikuinen kaupunki. Olisiko jo 19. kerta Roomassa?
Vartin paasta olen tasan 39-vuotias. Hyvaa syntymapaivaa kaikille meille 8.6. syntyneille! Synttariahdistus on hieman lievempaa sorttia taalla Roomassa 
Tiistaina lensin Blu Expressilla uskomattomaan 35 euron hintaan Nizzasta Fiumicinoon ja lahes oitis oli ohjelmassa retki Cerveterin etruskihaudoille ja -museoon Silja Tuomisen erinomaisella opastuksella. Keskiviikkona ja eilen oppaina suomalaiskirurgeille olimme sitten Johanna ja mina, ja molemmat iltakavelyt paattyivat hyviin syominkeihin…
Eilen sattui uskomaton juttu. Kun metro oli jumissa sairaskohtauksen vuoksi lahdimme tepastelemaan Colosseumilta Santa Maria Maggiorelle ja jaimmekin sitten sinne vakijoukkoon kahdeksi tunniksi odottelemaan paavia. Kyseessa oli Corpus Domini -ehtoollisbileet, joihin liittyi kulkue Lateraanikirkolta S.M. Maggiorelle.
Tanaan tanne sitten odotellaan Yrjo Puska junioria saapuvaksi Saksasta Puolan kautta, mutta han on karsinyt vatsavaivoista aamulla ja niin kuin minakin pysytellyt omassa hotellihuoneessaan, jossa tapasi Sarkozyn.
Viikonloppu sujui rauhallisesti Florencen ja Francisin hoivissa. Perjantaina ala-asteen lapsilla oli tosin joku hurja kevätjuhla, josta pelastauduin Montmaraultin ainoaan avoimeen baariin… Lauantaina harrastimme turismia Moulinsissa ja sitten sunnuntaina olikin taas haikean eron aika ja junamatka Vichysta Lyonin kautta Nizzaan.
Nizzassa vastassa oli punainen avo-Audi, Reijo, Olivia ja Johanna Oraksen Julia-sisko. Johanna oli vielä joutunut jäämään Suomeen, mutta tuli tänä aamuna ja iltapäivällä lähdimme erääseen elämäni tärkeistä paikoista eli Italialaisen iskelmän museoon. Puhelimessa aamupäivällä olin jo saanut suruviestin, etta Erio Tripodi oli menehtynyt jo toissavuonna. Paikan päällä selvisi yksi tragedian syistä. Erion piha oli kaivettu jokiuomaksi ja museojuna roikkui kanjonin reunalla (Kuvassa Johanna, Olivia ja Reijo Oras junan luona. Huomaa Johannaa erityisesti lämmittänyt reitti Tokio-New York-Turku-Moskova… Ei tainnut muuten koskaan tulla Erion kanssa puhetta eri raideleveyksistä).
Leski opasti meidät sitten Erion pojan ravintolaan Mentoniin, jossa söimme erinomaisen illallisen. Kotiin ajettiin äsken hissukseen rantatietä. Tänne olisi mukava jäädä, olosuhteet ovat kaikinpuolin TÄYDELLISET mutta ei auta: tieni vie vielä Roomaan tai siis halpalentoyhtiö Blu Express…
Pidempäänkin voisi muuten kirjoitella, kun alla on vaihteeksi normaali näppäinjärjestys, mutta skandeja en silti onnistu löytämään. Niin, ja tää paikka sulkee ihan kohta. (toim.huom. ääkköset lisätty kotona)
Kello on yksitoista illalla ja sain juuri pakattua. Olen siis huomenna lähdössä Roomaan. Petri lentää sinne aamulla Nizzasta ja täytyy viedä hänellekin vaatetäydennystä. Päivä on ollut melkoinen… Olen hoitanut noin miljoona työasiaa, osallistunut kolmeen konferenssipuheluun ja käynyt tallilla. Lämpotila Sipoossa oli lähelle kolmeakymmentä, joten teimme Ässän kanssa vain pienen metsäkävelyn ja vähän koukeroita kentällä.
Einespizzaa syödessäni juutuin Subille katsomaan jotain Kathy Griffin-tosi-TV-ohjelmaa, joka oli sikäli lohdullinen, että se vaikutti ihan yhtä kaoottiselta kuin oma elämäni! Mua vaan jäi vaivaamaan, etten muista/tiedä, että kuka tää Kathy Griffin on, mutta ei kai sillä niin väliä…
Päätin, että nyt se on tullut! Ainakin muutaman päivän poissaolon jälkeen tuntuu siltä. Joka paikka on ihanan vihreä, kukat kukkii ja aurinko paistaa. Suomessa siis. Ranskassa oli kylmä ja eilen illalla Geneveen ajettaessa satoi kaatamalla. Tasan ei käy onnen lahjat täällä Euroopassa! Petrikin oli kuulemma tänään joutunut lainaamaan Francisilta takkia…
Kolme päivää menivät kuin siivillä koulutuksessa Genevenjärven liepeillä. Maisemat olivat mahtavia, muuten ei ollut liiemmin aikaa tutustua ympäristöön. Oli silti mukavaa tavata kollegoita eri puolilta Eurooppaa! Mutta oli mukava tulla kotiinkin. Sillä välin täällä oli nimittäin touhunnut joku ihana kotihengetär! Ikkunoista näkee taas läpi ja jopa pakastin on sulatettu kaikesta muusta puhumattakaan! Grazie mamma!
Illan vietin tallilla (missä yllätys?). Hanna oli käynyt liikuttamassa Ässää kahdesti mun matkan aikana ja poika oli myös päässyt laitumelle päivittäin. Mentiin kentällä vajaa tunti ja Ässä meni tosi kivasti & kantoi itseään suurimman osan aikaa tosi nätisti. Mikä ihme siinä on, että aina kun itse on ihan romukunnossa, niin ratsastus toimii jotenkin paremmin? Jos sitä on jotenkin rennompi ja hevonen vaistoaa sen? Could be…
Nyt nukkumaan. Tänä viikonloppuna aion panostaa siihen ihan erityisesti!
