Addio, Erio!
Categories: Italia, Matkailua, Yleistä ja yksityistä.
Viikonloppu sujui rauhallisesti Florencen ja Francisin hoivissa. Perjantaina ala-asteen lapsilla oli tosin joku hurja kevätjuhla, josta pelastauduin Montmaraultin ainoaan avoimeen baariin… Lauantaina harrastimme turismia Moulinsissa ja sitten sunnuntaina olikin taas haikean eron aika ja junamatka Vichysta Lyonin kautta Nizzaan.
Nizzassa vastassa oli punainen avo-Audi, Reijo, Olivia ja Johanna Oraksen Julia-sisko. Johanna oli vielä joutunut jäämään Suomeen, mutta tuli tänä aamuna ja iltapäivällä lähdimme erääseen elämäni tärkeistä paikoista eli Italialaisen iskelmän museoon. Puhelimessa aamupäivällä olin jo saanut suruviestin, etta Erio Tripodi oli menehtynyt jo toissavuonna. Paikan päällä selvisi yksi tragedian syistä. Erion piha oli kaivettu jokiuomaksi ja museojuna roikkui kanjonin reunalla (Kuvassa Johanna, Olivia ja Reijo Oras junan luona. Huomaa Johannaa erityisesti lämmittänyt reitti Tokio-New York-Turku-Moskova… Ei tainnut muuten koskaan tulla Erion kanssa puhetta eri raideleveyksistä).
Leski opasti meidät sitten Erion pojan ravintolaan Mentoniin, jossa söimme erinomaisen illallisen. Kotiin ajettiin äsken hissukseen rantatietä. Tänne olisi mukava jäädä, olosuhteet ovat kaikinpuolin TÄYDELLISET mutta ei auta: tieni vie vielä Roomaan tai siis halpalentoyhtiö Blu Express…
Pidempäänkin voisi muuten kirjoitella, kun alla on vaihteeksi normaali näppäinjärjestys, mutta skandeja en silti onnistu löytämään. Niin, ja tää paikka sulkee ihan kohta. (toim.huom. ääkköset lisätty kotona)
