Lomahevostelua osa 2

Tänään oli sitten vuorossa kauan odotettu neljän tunnin tölttiretki Hevosharjussa, jonne olin saanut houkuteltua mukaani (eikä ollut kovin vaikeaa!) serkkuni Inkan. Hän sai mennä suosikillaan Nói’lla ja minä sain alleni yleensä vetohevosena menevän Frodin. Maisemat olivat huimat, maastot samoin, saimme kiipeillä ihan kunnolla. Venesatamassa kävimme juottamassa hevosia ja tietysti matkalle mahtui myös paljon hienoja töltti- ja laukkapätkiä! Reissu oli kertakaikkiaan hieno! Noin pitkään en ole satulassa istunut varmaan sitten Yosemiten vaelluksen vuonna 1990… Oli myös aivan ihanaa jutella kaiken maailman hevosjuttuja ja muutenkin parantaa maailmaa Inkun kanssa, kiitos serkku-rakas!

Serkukset Inka & Johanna ja ratsunsa Nói & Frodi 

Loppuviikosta: Torstaina kiipesimme uuteen Luontotorniin kirkkorannan tuntumassa (muuten kiva idea, mutta miksi ne portaat on pitänyt tehdä niin jyrkiksi?). Illalliseksi söimme aivan sairaan hyviä paistettuja muikkuja… Eilen aamulla kävimme isän kanssa Savonlinnassa asioilla, joista tärkeimmästä päästä taisivat olla kahvit ja Laurikaisen lörtsyt Lippakioskilla! Kirjakaupasta mukaani tarttui kauan kaipaamani Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja, jonka aloitan heti jahka saan Jane Fondan My Life So Far‘in luettua…

Lukupäivä

Oudommaksi vaan menee: tänään Petri luki kirjan. Tätä ei ole tapahtunut vuosiin, mutta ilmeisesti Sarasvatin hiekkaa oli kutkuttanut mieltä niin pitkään, että se oli luettava. Kertokoon itse enemmän!

Vielä eilisestä: oli vaihteeksi todella kiva mennä helppotölttisellä hevosella kuten Feikir. Hän oli hyvin reipas ja eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin kuuliainen ja herkkä. Hidastukset toimivat painoavuilla ja töltti pysyi yllä höyhenenkevyellä tuntumalla. Vähän toista kuin meidän jävla stark kullanmurusemme… Luin just tänään kirjaa, jossa Kyra Kyrklund sanoi, että ratsastamaan oppii parhaiten ratsastamalla mahdollisimman erilaisilla hevosilla. Se on kyllä totta!

Voitto laukkakammosta!

Juu, naistenviikko on alkanut, mutta Esteri ja muut sateenjumalattaret ovat vuodattaneet ihan maltillisesti. Edelleen on nukuttu univelkoja pois, mutta myös Miau! -musikaalin nuotinnostyö on päässyt hyvään vauhtiin.

Tänään heräsin jo tuntia ennen Johannaa kesken unen, jossa putosin hevosen selästä. Eli siis vähän ilmeisesti jännitti ensimmäinen maastoratsastus…

Kuudeksi tähtäsimme siis Punkaharjulle Aurinkolaukkaan, jossa meitä odottivat Soile ja Helena ja ihanat issikat. Puolentoista tunnin maastoreissu oli vuoden tärkein elämys: tuli nimittäin ensimmäistä kertaa kokeiltua hallitusti kahta minulle uutta askellajia eli tölttiä ja laukkaa. Kun alkumatkasta vaihdoin vielä ratsua Odinista Huginiin sain niin varmaa ja tasaista tölttikyytiä, ettei paremmasta väliä. Siinä ei kesäinen rankkasadekaan haitannut, kun laukattiin poniinin kanssa pitkin Karjalan metsiä! Ehkä musta vielä ratsastaja tulee…

Mutta täytyy sanoa, että tällainen normaalikokoinen islanninhevonen on kyllä jokseenkin eri eläinlaji kuin meidän kaikkein rakkain Ässämme, joka on aika paljon isompi ja vahvempi… Niin kuin sanoin tuossa aiemmin: “Aika paljon täytyy töitä tehdä, että uskallan Ässällä laukata maastossa yhtä pitkiä pätkiä… Ehkä kolme viikkoa ;)!!!”

Johannakin oli oikein tyytyväinen tölttivarmaan hepoonsa.

Kesäsateessa vettyneet maastoratsukot:
Johanna ja Feikir sekä Petri ja Hugin

Loma-update

Sunnuntaina Arto ja Eila toivat Vilholle tuliaisahvenen, johon poika suhtautuikin asiaankuuluvalla vakavuudella: ensin ahven kannettiin yläkertaan, sitten sitä metsästettiin ja varmistettiin kuolleeksi (uusiin tapetteihin voimakkaasti heittämällä…) ja sitten mamman poistettua pään ja evät, se vihdoin syötiin! Voi sitä kissan onnea…

Iltapäivällä kävimme Retretissä, jonka tämänvuotinen näyttely lukuunottamatta Järnefeltiä ei oikein innostanut. Luolasto on vaikea paikka, mutta voisiko siellä joskus esitellä jotain kaunista taidetta (esim. ikoneja tai muuta kirkkotaidetta, lasia tms.) väkisin väännettyjen installaatioiden sijaan?!?

Eilen oli vielä hyvä ilma, joten suuntasimme iltapäivällä kohti Matkoa. Toissakesäinen mustikkapaikkamme ei pettänyt nytkään: mustikoita oli valtavasti! Keräsimme sangollisen pieneltä pläntiltä ihan tuossa tuokiossa. Ja huom. myös Petri keräsi mustikoita ahkerasti!

Maalaiselämää

Torstaina ryhmä-rämä eli me kaikkine kissoinemme ja tavaroinemme pakkauduimme autoon ja lähdimme melko hyvin aikataulun mukaisesti kohti Kerimäkeä. Matka Lahti-Mikkeli-reittiä kesti yhdellä pysähdyksellä vain pikkuisen yli neljä tuntia kiitos Heinolan uuden motarinpätkän. Pojat olivat innoissaan päästyään tutkimaan paikkoja ja hyvä, että malttoivat mennä nukkumaan…

Perjantaina illansuussa saapuivat Arto ja Eila (kuvassa tuliaisineen) viikonloppua viettämään ja sen kunniaksi joimme oikein shamppanjaa kera antipastojen (Petri perkasi savumuikut!). Muu menu koostui itsetehdyistä pestosta sekä mustikkapiirakasta. Oli hyvvee! Illan kruunasi pulahdus Puruveteen…

Tänään yritimme mennä Hytermään, mutta kaikki veneet olivat varattuja emmekä päässeet sinne. Ajoimme sitten Mustaanlahteen ihastelemaan Hälvän maisemia ja paluumatkalla löysimme hyvät mustikka-apajat ja jopa Petri löysi sisäisen marjanpoimijansa! Toisilta marjastajilta tosin kuulimme, ettei Hytermässä olisikaan ollut mustikoita, joten enää ei harmittanut niin paljoa! Illalla Arto kokkasi meille huippuaterian, jonka päälle nautiskelimme mustikoita, vadelmia ja jäätelöä. Ja illalla taas pulahdimme Puruveteen… Ei kyllä oikeestaan voi olla mitään hienompaa!

LOMA!!!

Tuo ihana sana ansaitsee kolme huutomerkkiä… Viikonloppu meni lähinnä univelkoja pois nukkuessa. Suurin saavutus oli, että sain kannettua roskiin vuosien 2004 & 2005 In Style-lehdet (joskus olen siis ehtinyt niitäkin lukemaan…). Tallillekin ehdimme: lauantaina irtojuoksutimme Ässää, jolla oli paljon laukkaenergiaa. Taas pylly lensi! Eilen Petri jäi sävellystöihin ja mä kävin yksikseni ratsastamassa.

Tänään oli taas vuorossa metsälenkki; Petri ratsasti ja mä kävelin. Mustikoitakin poimittiin, siis niitä on aivan mielettömästi! Olen jo aivan addiktoitunut tähän lenkkeilyyn, jota en kyllä ilman hevosta harrastaisi. Kolme kiloa on tippunut ihan huomaamatta ja kunto kohentunut humisten…

Sain juuri viisi kiloa mansikoita puhdistettua ja pakastettua. Petri puolestaan on viettänyt iltaa katsomalla Rautanaamio-leffaa, joka on tyypillinen poikaleffa: Runsaasti avaria decolleté’ita, hevosia ja juonittelua kera suosikkinäyttelijänsä Gerard Depardieun (Jeremy Irons, John Malkovich ja Leonardo di Caprio plussana mainittakoon). Ehkä ehdin joskus jossain elämässä katsomaan sen DVD:ltä…

Pakko muuten mainita, että olen ihan koukussa upeaan Tahdon asia-sarjaan, mikä jäi multa ekalla kierroksella puolikkaalle huomiolle. Todella näppärää dialogia, huimia henkilöhahmoja ja upeita näyttelijöitä (erityisesti Tiina Lymi ja Eppu Salminen ovat loistavia rooleissaan)! En uskalla edes ajatella oikean elämän esikuvia näille hahmoille, sillä totuushan on aina tarua ihmeellisempää…

Eksistentialistisia kysymyksiä

Silloin tällöin pitää etsiä itseään. Myös internetistä, niin saattaa yllättyä… Olenhan mä ollut siellä jo yli 11 vuotta.

Tietokonetyöskentelyä ennen internetiä:
yhden megatavun Atari oli monen muusikon työkalu.

Eka PowerMacintosh 7200/90 MHz tuli meille 1996 ja ensimmäiset kotisivuni askartelin jo maaliskuussa. Syksyllä vaalikamppailuiden tuoksinassa tuli kirjoiteltua ensimmäiset viestit uutisryhmiin (riideltiin muistaakseni pastori Ebelingin kanssa uskonnonvapaudesta yms.) ja vähitellen ryhdyin tekemään sivustoja myös muille. Jälkiä on tullut jätettyä runsaasti, kuten mm. kannabisyhdistyksen vaalikyselyyn, romanialaisen folktähden biografiaan ja tietty euroviisukeskustelupalstoille. Näemmä Vapaa Sana on juuri mennyt nurin, mutta eivätköhän netin arkistointisivut löydä vielä pitkään räväkimpiä poliittisia kantojani!

Kuten tammikuussa kirjoitin, kaikki eivät ymmärrä, että minkä nettiin kerran laittaa sitä ei saa välttämättä koskaan pois. Toisaalta harmi, että monien lehtien artikkelit ovat hävinneet ja Hesarin arkisto meni maksulliseksi. Toisaalta jotkut purkaukseni keskustelupalstoilla voisi tietysti yrittää poistaakin, jos olisin asiallinen ihminen tavoittelemassa asiallisia töitä, mutta loppujen lopuksi aika harva juttu kaduttaa. Netin ongelma vain on siinä, että harva huomaa etsiä kirjoitusten päiväystä.

Eilen tuli taas tällainen eksistentialismikohtaus ja kuinka ollakaan, Google löysi upouutta kivaa. Joku myy mun ja Anitan nimmareilla varustettua fanikorttia huuto.netissä viidellä eurolla. Aivan mahtavaa!

Tossa hävettävät vain nuo aivan järkyttävät rillit. Puolustukseksi täytyy sanoa, että pyrkimystä itseni stailaamiseen oli, mutta MTV3 ei ollut yhteistyökykyinen. Nykyisen täysin härskin piilomainonnan ja product placementin aikakaudella tuntuu varsin kaukaiselta vuosi 1993, jolloin monet käytännöt MTV:ssä olivat vielä brezneviläisempiä kuin YLEssä tuolloin konsaan. (On aivan oma lukunsa, että MTV kielsi minulta esiintymisen YLEssä, joka YLElle puolestaan olisi tuolloin jo käynyt. Eräällä Pertti Salovaaralla ei paria vuotta myöhemmin enää ollut tätä ongelmaa eikä varsinkaan tuoreemmilla ja epäpätevämmillä kollegoilla.)

Olisin saanut itselleni tuolloin sekä silmälasi- että vaatesponsorin, mutta ei voinut kuulemma millään laittaa lopputeksteihin, kuten nykyään se on täysin normaalia. No, ei siinä mitään ettei Anitan ja mun annettu tehdä omia diilejä, mutta kun Maikkarin puvustajatkin valittivat, että eri ohjelmia kohdellaan tässä asiassa täysin mielivaltaisesti: toisen tuottajan ohjelmissa logot vilkkuvat ihan lakien vastaisesti.

Aikanaan kirjoitin kahdellekin liikenneministerille (Matti Aura ja Tuula Linnainmaa) piilomainonnasta saamatta mitään vastausta. Aika naurettavia poliitikkoja hekin. Edelleen luulen, että product placementin, sponsoroinnin jne. alueella on jonkun verran harmaata taloutta, mutta eihän nykyään millään ole mitään väliä eikä kukaan ota vastuuta mistään. Ja toisaalta: tosi pienin resurssein täällä tehdään TV:tä ja leffoja verrattuna suurempiin markkina-alueisiin eli mitä siitä jos jää vähän veroja maksamatta, kunhan muistaa ne päiväpeitot kassalla maksaa

Tunteita laidasta laitaan

Johannan loma alkoi, kun mä vasta heräilin. Siis iltapäivällä. Saatiin vihdoin levyt postitettua Argentiinaan ja vähän vielä muuallekin raapustelin markkinointikirjeitä. Sitten suunnattiin tallille, jossa tämän päivän uutuutena kokeilin ravia ympyrällä ilman ohjia ja jalustimia, Johanna tosin juoksutti liinassa… Aivan mahtavaa: siis siellähän pysyy kyydissä.

Päivän järkytys oli lukea Ilta-Sanomista muusikkopariskunnan karmeasta tragediasta. Nimiä ei jutussa vielä ollut, mutta muuten niin tarkkoja henkilötietoja, että hetken miettimällä ja googlettamalla selvitin kenestä oli kyse. Enkä halunnut uskoa todeksi, vaikken tunne vaimonsa surmannutta miestä mitenkään hyvin eli joskus on tullut jokunen sana vaihdettua, mutta silti tuntuu todella pahalta.

Muuten ilta meni katsellessa pitkästä aikaa TV:tä, videolta huikea “Presidentin päivä” ja sitten katsoin vielä yksin Versacen murhasta kertovaa hiukan köykäistä ranskalaisdokkaria. Eli aika murhapainotteinen vaikkakin kaunis kesäpäivä.

Mustikanpoimintaa

Jo monta päivää olen ihaillut ihania mustikkamättäitä Sipoon metsissä ja tänään vihdoin otin astian mukaan kun lähdimme Ässän kanssa metsään. Keräsin puoli litraa mustikoita samalla kun Ässä mutusti ruohoa Petrin valvonnassa! Aika extreme-kokemus olla mustikassa oman hevosen kanssa! Petri selvisi tänään taas todella hyvin Ässän pompuista, joita aiheuttivat mm. takaa tullut maastopyöräilijä, mustikanpoimija, mattoa tallin edessä puistellut Ansku ja samanaikaisesti takaa tullut mopoauto…

Muuten olen jo ihan lähtökuopissa. Vielä huominen ja sitten kolme viikkoa lomaa. I need it…

Hevoskilpailuja

Viikonloppu vierähti Ypäjällä islanninhevosten SM-kisoissa. Pitkästä aikaa oli mukavaa olla voittajan puolella (mm. niin monissa viime vaaleissa on tullut turpaan…), kun saimme seurata Arnella Nymanin menestystä. Ensimmäistä kertaa juniorisarjoissa oli niin paljon osaanottajia, että kaikki mitalit voitiin jakaa. Arnella ja Mónös frá Hemlu ottivat tuplamestaruuden, vaikka talvella oli vielä epävarmaa olisiko Mónös-tamma varsomisen jäljiltä täydessä kisaiskussa vielä tänä vuonna.

Arnella Nyman & Mónös, nelikäynnin ja töltin juniorien SM 2007

SIHY:n iltajuhlassa Vorssasa jouduin vähän esiintymäänkin Turkka Malin yllyttämänä ja sitten sunnuntai-iltana oli ohjelmassa palaveri lastenmusikaalimme ohjaajan kanssa. Tällä viikolla olen saanut aikaiseksi siihen muutaman biisin lisää, eikä montaa enää puutukaan, sitten alkaa nuotinkirjoitustyö.

Eilen meillä oli tallilla ihan omat leikkimieliset kisat, joissa osallistuin vain yhteen lajiin (pujottelu ilman käsiä) ja Ässä kahteen. Pujottelu meni heikosti (huumoripistein turvin pronssia), kun lämmittely jäi liian hätäiseksi, mutta sitten katrillissa Ässä sai hopeaa, kun ratsastajaksi saatiin tallinomistajan poika Valle. Kyllä se Ässä sitten vähän myöhemmin osasi pujotella ilman käsiä, kun ei kukaan ollut katsomassa, eikä otettu aikaa…

Tuomari Ansku selittää luupäiselle ratsukolle kilpailun sääntöjä

Sen sijaan maastoratsastuksessani on taas tapahtunut huimaa edistymistä: olen pysynyt sitkeästi selässä pienissä sivupompuissa ja laukkaryntäyksissä, joista merkittävin oli, kun maanantaina kahden koiran verenhimoinen lauma hyökkäsi räksyttäen kimppuun… Hyvä, että Johanna vihdoin hommasi turvaliivin, niin ei pitäisi ainakaan kylkiluita katkeilla.

Välkkäröökini ei enää roihua Ylen aikaisessa

Kävin tänään valokuvattavana ensi viikon Seuran juttua varten ja sen jälkeen tsekkaamassa postini YLEssä. Palautin lukollisen vaatekaappini avaimen, mutta 4 vuoden lähetyskässärit yms. sälä jäi vielä hakematta.

Käyntini jälkeen olen aivan varma siitä, että en enää voi palata Ylen aikaiseen töihin. Vakavampia syitä on lukuisia, mutta tänään lopullinen niitti oli huomata pahimman pelkoni käyneen toteen: studion viereisellä parvella tuhkakuppiin oli teipattu valokopio, jossa oli kuva sikaria polttavasta miehestä ja teksti “Viimeiset savut”. Saatanan terveysnatsit! (Tää tupakointikiellon leviäminen muuten saa mut polttamaan entistä enemmän. Teho on varmasti moneen muuhunkin kapinalliseen nuoreen ihan sama. Mutta sitähän kukaan hyvinvointivaltiofanaatikkodemarinatsi ei voi ymmärtää, että kieltolaki ei toimi.) Minulle radiotyö ja tupakointi kuuluvat ehdottomasti yhteen, urani alussa tupakkaa poltettiin yleisesti myös lähetysstudiossa, ja ajatuskin lähetyksen juontamisesta ilman röökausmahdollisuutta on täysin mahdoton. SAK, Amnesty International, Pelastusarmeija! Tehkää jotain!

No, onneksi on paljon muutakin tehtävää… Levyn tekijäkappaleiden yms. postituksessa on riittänyt puuhaa ja eilen alettiin Pasin kanssa jatkaa porilaisten tilaaman lastenmusikaalin työstämistä: Miau! Kissaooppera Kattilassa pitää saada pikavauhtia valmiiksi. Vauhti on mainio, eilen sävellettiin 4 biisiä ja tässä iltapuhteeksi syntyi pari lisää (ennestään oli valmiina 4). Sunnuntaina tavataan ohjaaja ja lokakuussa on jo ensi-ilta!

Tärkeintä on kuitenkin huima edistykseni ratsastusharrastuksessa: toissapäivänä ratsastin tosiaan ilman satulaa ja tänään yllätin Johannan ravaamalla salaa vielä kentällä tunnin maastolenkin jälkeen… Ässä alkaa vähitellen ehkä ottaa mut tosissaan ratsastajana, tänään tosin se oli aluksi erityisen mahdoton. Oltiin taas aika myöhään liikkeellä ja dieetillä ollut palleromme oli ehdottomasti sitä mieltä, että ruoka-aikaan ei enää lähdetä metsään. No, kun vauhtiin päästiin, niin meni taas hienosti.

Ja niin radiocowboy-DJ Donkey Hot ja hänen uljas ratsunsa
Jolly Jumper karauttivat yli esteiden auringonlaskuun…
(Viimeiset sanani Ylen aikaisessa luettavissa Euroviisuklubin sivuilla)

Saavutuksia

Olen tehnyt hyviä hankintoja tänään: ostin meille turvaliivin sekä liput HIHS:iin perjantain 19.10. avajaisnäytökseen! Lisäksi olen muutenkin tyytyväinen viime päivien aikaansaannoksiimme: pyykkiä on pesty ja silitetty urakalla ja tänään saimme yhteisvoimin valtaisat villakoirat imuroitua… Illalla kävimme metsälenkillä Ässän kanssa ja Petri meni sitten vielä kentällä ilman satulaa!

Maastoratsastusviikonloppu

Suomen kielessä on tosi pitkiä sanoja… Mutta tosiaan tänä viikonloppuna olemme lähinnä keskittyneet maastoratsastukseen koko perhe. Petri meni tänään ensimmäistä kertaa ravia maastossa ilman talutusta!!!  Oheiset kuvat ehkä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Kuten Petri äsken sanoi: onpahan jotain mitä muistella talvipakkasilla. Mietin kyllä taas tänään tallille palatessamme, että ei voi olla mitään parempaa…