Jo monta päivää olen ihaillut ihania mustikkamättäitä Sipoon metsissä ja tänään vihdoin otin astian mukaan kun lähdimme Ässän kanssa metsään. Keräsin puoli litraa mustikoita samalla kun Ässä mutusti ruohoa Petrin valvonnassa! Aika extreme-kokemus olla mustikassa oman hevosen kanssa! Petri selvisi tänään taas todella hyvin Ässän pompuista, joita aiheuttivat mm. takaa tullut maastopyöräilijä, mustikanpoimija, mattoa tallin edessä puistellut Ansku ja samanaikaisesti takaa tullut mopoauto…
Muuten olen jo ihan lähtökuopissa. Vielä huominen ja sitten kolme viikkoa lomaa. I need it…
Viikonloppu vierähti Ypäjällä islanninhevosten SM-kisoissa. Pitkästä aikaa oli mukavaa olla voittajan puolella (mm. niin monissa viime vaaleissa on tullut turpaan…), kun saimme seurata Arnella Nymanin menestystä. Ensimmäistä kertaa juniorisarjoissa oli niin paljon osaanottajia, että kaikki mitalit voitiin jakaa. Arnella ja Mónös frá Hemlu ottivat tuplamestaruuden, vaikka talvella oli vielä epävarmaa olisiko Mónös-tamma varsomisen jäljiltä täydessä kisaiskussa vielä tänä vuonna.
Arnella Nyman & Mónös, nelikäynnin ja töltin juniorien SM 2007
SIHY:n iltajuhlassa Vorssasa jouduin vähän esiintymäänkin Turkka Malin yllyttämänä ja sitten sunnuntai-iltana oli ohjelmassa palaveri lastenmusikaalimme ohjaajan kanssa. Tällä viikolla olen saanut aikaiseksi siihen muutaman biisin lisää, eikä montaa enää puutukaan, sitten alkaa nuotinkirjoitustyö.
Eilen meillä oli tallilla ihan omat leikkimieliset kisat, joissa osallistuin vain yhteen lajiin (pujottelu ilman käsiä) ja Ässä kahteen. Pujottelu meni heikosti (huumoripistein turvin pronssia), kun lämmittely jäi liian hätäiseksi, mutta sitten katrillissa Ässä sai hopeaa, kun ratsastajaksi saatiin tallinomistajan poika Valle. Kyllä se Ässä sitten vähän myöhemmin osasi pujotella ilman käsiä, kun ei kukaan ollut katsomassa, eikä otettu aikaa…
Tuomari Ansku selittää luupäiselle ratsukolle kilpailun sääntöjä
Sen sijaan maastoratsastuksessani on taas tapahtunut huimaa edistymistä: olen pysynyt sitkeästi selässä pienissä sivupompuissa ja laukkaryntäyksissä, joista merkittävin oli, kun maanantaina kahden koiran verenhimoinen lauma hyökkäsi räksyttäen kimppuun… Hyvä, että Johanna vihdoin hommasi turvaliivin, niin ei pitäisi ainakaan kylkiluita katkeilla.
