Eksistentialistisia kysymyksiä
Silloin tällöin pitää etsiä itseään. Myös internetistä, niin saattaa yllättyä… Olenhan mä ollut siellä jo yli 11 vuotta.
Tietokonetyöskentelyä ennen internetiä:
yhden megatavun Atari oli monen muusikon työkalu.
Eka PowerMacintosh 7200/90 MHz tuli meille 1996 ja ensimmäiset kotisivuni askartelin jo maaliskuussa. Syksyllä vaalikamppailuiden tuoksinassa tuli kirjoiteltua ensimmäiset viestit uutisryhmiin (riideltiin muistaakseni pastori Ebelingin kanssa uskonnonvapaudesta yms.) ja vähitellen ryhdyin tekemään sivustoja myös muille. Jälkiä on tullut jätettyä runsaasti, kuten mm. kannabisyhdistyksen vaalikyselyyn, romanialaisen folktähden biografiaan ja tietty euroviisukeskustelupalstoille. Näemmä Vapaa Sana on juuri mennyt nurin, mutta eivätköhän netin arkistointisivut löydä vielä pitkään räväkimpiä poliittisia kantojani!
Kuten tammikuussa kirjoitin, kaikki eivät ymmärrä, että minkä nettiin kerran laittaa sitä ei saa välttämättä koskaan pois. Toisaalta harmi, että monien lehtien artikkelit ovat hävinneet ja Hesarin arkisto meni maksulliseksi. Toisaalta jotkut purkaukseni keskustelupalstoilla voisi tietysti yrittää poistaakin, jos olisin asiallinen ihminen tavoittelemassa asiallisia töitä, mutta loppujen lopuksi aika harva juttu kaduttaa. Netin ongelma vain on siinä, että harva huomaa etsiä kirjoitusten päiväystä.
Eilen tuli taas tällainen eksistentialismikohtaus ja kuinka ollakaan, Google löysi upouutta kivaa. Joku myy mun ja Anitan nimmareilla varustettua fanikorttia huuto.netissä viidellä eurolla. Aivan mahtavaa!
Tossa hävettävät vain nuo aivan järkyttävät rillit. Puolustukseksi täytyy sanoa, että pyrkimystä itseni stailaamiseen oli, mutta MTV3 ei ollut yhteistyökykyinen. Nykyisen täysin härskin piilomainonnan ja product placementin aikakaudella tuntuu varsin kaukaiselta vuosi 1993, jolloin monet käytännöt MTV:ssä olivat vielä brezneviläisempiä kuin YLEssä tuolloin konsaan. (On aivan oma lukunsa, että MTV kielsi minulta esiintymisen YLEssä, joka YLElle puolestaan olisi tuolloin jo käynyt. Eräällä Pertti Salovaaralla ei paria vuotta myöhemmin enää ollut tätä ongelmaa eikä varsinkaan tuoreemmilla ja epäpätevämmillä kollegoilla.)
Olisin saanut itselleni tuolloin sekä silmälasi- että vaatesponsorin, mutta ei voinut kuulemma millään laittaa lopputeksteihin, kuten nykyään se on täysin normaalia. No, ei siinä mitään ettei Anitan ja mun annettu tehdä omia diilejä, mutta kun Maikkarin puvustajatkin valittivat, että eri ohjelmia kohdellaan tässä asiassa täysin mielivaltaisesti: toisen tuottajan ohjelmissa logot vilkkuvat ihan lakien vastaisesti.
Aikanaan kirjoitin kahdellekin liikenneministerille (Matti Aura ja Tuula Linnainmaa) piilomainonnasta saamatta mitään vastausta. Aika naurettavia poliitikkoja hekin. Edelleen luulen, että product placementin, sponsoroinnin jne. alueella on jonkun verran harmaata taloutta, mutta eihän nykyään millään ole mitään väliä eikä kukaan ota vastuuta mistään. Ja toisaalta: tosi pienin resurssein täällä tehdään TV:tä ja leffoja verrattuna suurempiin markkina-alueisiin eli mitä siitä jos jää vähän veroja maksamatta, kunhan muistaa ne päiväpeitot kassalla maksaa 
no comments yet.
