Kymmensormijärjestelmä palailee pätkittäin, mutta muuten on kyllä oikea käsi vielä aika hyödytön kapistus… Eli melko lailla kotioloissa olen pysytellyt edelleen, lauantaina sentään kävin Vantaalla saunomassa ja tänään Pomusin toimituskokouksessa.
Tietty pari juttua ottaa päähän eli viilentynyt sää ja se, että lääkärin mukaan en pääse ratsastamaan vielä pariin kolmeen kuukauteen… Mutta muuten on lippu melko korkealla ja hyvä tekemisen meininki, paitsi että tänään iski joku narkolepsia tai sitten sama poskiontelovatsavirus kuin Johannaankin, joka pysyi tänään kotona koko päivän.
Pomusin sivut työllistävät, pitäisi saada auki uudella ilmeellä ensi viikolla. Niin ja viime viikolla vihdoin perehdyin ELVISin uusien sivujen konfigurointiin ja sain viime vuoden viimeisen lehden taitettua Joomlaan.
Viime viikolla väänsin omia sivuja uuteen uskoon. Kukahan hullu keksi, että ne pitää tehdä seitsemällä kielellä? No, ranskaksi kääntäminen alkoi sujua, kun löytyi kiva ranskalainen nostalgiaradio. Venäjäksi en kyllä pysty itse kääntämään, mutta parin viikon päästä pitäisi taas jatkaa venäjän opintoja.
Levyn virallinen julkaisupäivä on tänään, toivottavasti saisi nyt lähiviikkoina jotain huomiota, että ihmiset saisivat siitä tietää!
Osakan MM-kisojen TV-streamia tässä samalla seuraan tietokoneella: ihan kätevää, mutta tuplasti parempaa kuvan laatua kaipaisin, YLE! Anyway, tää on kyllä muuten hyvää palvelua, mutta on se kyllä niin väärin, että YLEn nettisisällöt ovat vapaasti kaikkien TV-maksua maksamattomien lusmuilijoiden käytössä. Tämmöinen kyllä romuttaa koko TV-maksun idean.
Perjantaina ajoin maalle. Liikenne oli todella vilkasta, ilmeisesti moni muukin halusi vielä päästä maalle nauttimaan kesän viimeisistä hetkistä! Illalla kävin mammalla saunomassa ja nauttimassa ihanasta elokuisesta illasta. Oli maagista uida peilityynessä Puruvedessä tähtitaivaan alla…
Lauantaina keräsimme isän kanssa punaiset viinimarjat, joista keitin mehua. Olin jo pelännyt, että nyt ne marjat jää keräämättä (piti mennä jo pari viikkoa sitten, mutta sitten sattui tämä accident enkä päässyt…), mutta nythän ne vasta kypsiä ja mehukkaita olivatkin! Mehunkeitto on mulle sellainen kiva rituaali, joka vähän niin kuin kuuluu loppukesään. Ja kyllä omakeittämä mehu maistuu hyvälle!
Tänään tapasin rakkaan pikkusiskoni Lauran (joka oli myös käymässä Kerimäellä) samalla kun hain mammalta kasvimaan satoa tuliaisiksi (kesäkurpitsaa, kurkkua, vihreitä papuja, porkkanoita…Nam!). Kotimatkalla kävin moikkaamassa Ässää, joka oli eilen harrastanut estehyppelyä Hannan kanssa ja kuulemma ollut tosi innoissaan asiasta!
Ja tuo otsikko viittaa siihen, että lämpötila tosiaan tippui noin 12 asteeseen, mikä viime viikkojen helteen jälkeen tuntuu aikas viileältä… Villapaitoja on vissiin alettava kaivaa esiin!
Olen ratsastanut reippaasti joka ilta tällä viikolla! Muuten Ässällä paitsi eilen Orimattilassa suosikillani Urd’lla. Menin taas ilman jalustimia suurimman osan tuntia ja oli kivaa! Oli kyllä hyvä veto aloittaa vakitunnit, sillä siitä saa omaan ratsastukseen ihan uutta potkua. Tänään ravasin Ässälläkin ilman jalustimia ja poika oli muutenkin niin ihana ettei oo tosikaan… Mulla on kyllä maailman ihanin poniini. Kuulin myös, että Ässä oli eilen vedellyt kiitolaukkaa ja lisättyä ravia pitkin laidunta kun tuntilaiset olivat laukanneet kentällä. Hassu hepo, vapaapäivänä harrastaa omatoimista liikuntaa!
Muuten viikko on mennyt erinäisiä työhommia hoidellen, osa liittyen vielä viime viikon kongressiin ja osa tuleviin tapahtumiin. Viikon suurimman stressin aiheutti uusi puhelin (ok, mainostan, se on tietty Nokia). Mutta anyway, jos mä jotain inhoan, niin puhelimen vaihtoa! Jätän projektin suosiolla ensi viikkoon. Huomenna lähden maalle hengähtämään hetkeksi, sillä Petrin käsi on jo sen verran parempi, että pärjää viikonlopun yksikseen. Mä kaipaan nyt vähän lepoa ja rauhaa…
Potilaan kontrolliomakuva (2 viikkoa onnettomuudesta) röntgenistä tulon jälkeen.
Kuusipäiväinen työviikko takana! Oli aika erikoista olla kongressissa omassa kotikaupungissa. To-la olin töissä aamusta iltaan (päivät näyttelyssä ja illat asiakastilaisuuksissa), alkuviikko meni vielä järjestelyjen merkeissä. Kotona kävin lähinnä vaan vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa muutaman tunnin… Sellaista tää on, tää mun työ nimittäin!
Tallillekaan en ehtinyt kolmeen päivään. Onneksi Mari ja Petra ratsastivat Ässää, jotta pojan ei ihan tarvinnut lomailla. Mutta mulla oli kyllä kova ikävä Kaikken Rakkaintani. Ratsastin nyt iltapäivällä tunnin kentällä ja Ässä oli niin kiva! Saatiin aikaiseksi muutama hyvä laukannosto, mistä kannattaa jo olla onnellinen.
Kotona on lievä kaaos, sillä Petri ei tietenkään voi tehdä kotihommia yksikätisenä. Aloitinkin päivän siivoamalla vessan, tiskaamalla ja pesemällä pyykkiä. Villakoirien määrästä päätellen täytyy näköjään myös tarttua imuriin lähiaikoina…
Tänä aamuna tartuin härkää sarvista eli alkajasiksi ruuvasin FireWire/USB-kortin irti tietokoneesta, tyhjensin käynnistyslevyn ja asensin käyttiksen ja suurimman osan ohjelmista uudelleen. Vaikuttaa siltä, että kyseinen PCI-kortti oli se kaiken pahan alku ja juuri. No, ilmankin tuntuu pärjäävän… Tärkeintä on, että äänipurtilo toimii nyt suurin piirtein nikottelematta.
Haavat alkavat parantua, mutta vielä olen täysin yksikätinen, kyynärpään haavat vielä vähän tihkuvat ja mitään koneen naputtelua raskaampaa ei voi tehdä ja ulkoilu rajoittuu yhteen päivittäiseen tupakkaan. Huomenna pitää mennä Töölön tapaturmapäivystykseen kontrolliröntgeniin ja siinä meneekin sitten koko päivä.
Perjantaina vietin harvinaisen tallivapaapäivän, koska Hanna kävi ratsastamassa Ässällä. Päivä meni kotona töitä tehden ja potilasta hoidellen. Lauantaina kävin Jumbossa asioilla (lähinnä akselilla Zara-Stockan Herkku) ja sitten kävin tallilla hoitamassa Ässän. Koska lämpötila oli +28, en edes harkinnut ratsastamista, vaan kävimme metsäkävelyllä ja onnistuimme näkemään kolme upeaa harmaahaikaraa, jotka nousivat ilmaan heinikosta noin parinkymmenen metrin päästä! Ässäkään ei saanut paskahalvausta, vaan ihaili ihan tyynenä näitä upeita lintuja!
Tänään aamu alkoi puhelulla Marin kanssa, minkä seurauksena teimme treffit tallille iltapäiväksi. Mari ratsasti Ässää ja olipa kiva nähdä oma heppa jonkun toisen ratsastamana! Sain hyviä vinkkejä ja muutenkin päästiin parantamaan maailmaa taas kerran… Illalla sitten varasin itselleni vakitunnin Anulta Orimattilasta keskiviikkoilloiksi. Magnús on myös tulossa syyskuun alussa pitämään kurssia, joten olo on nyt hyvin reipas mitä ratsastukseen tulee!
Ensi viikolla on Suomessa yksi iso kongressi, joka vie kolme päivää aamusta iltaan… Ässälle olen saanut liikuttajan, joten se puoli on hoidossa, mutta mitenköhän tuo potilas pärjää?
Juu, vastoinkäymiset vain jatkuvat, mutta näistähän sitä vain vahvistuu. Toi kuva Johannan postauksessa on muuten otettu iSight-kameralla ke-to -yönä heti kun pääsin Töölön E.R.:lta kotiin yöllä yhden jälkeen. Sittemmin on tullut oikein komeaa sinerrystä… On kyllä ankeaa olla niin invalidi, ettei saa itse edes kotiovea auki.
Kyllä siinä tuskissa tuli ensin mietittyä, voiko vitutukseen kuolla (kesä meni, ei pääse ratsastamaan eikä uimaan, työt hidastuvat jne.), mutta aika nopeasti elämänhalu voitti. Ja heppaakin on jo kova ikävä. Eihän se raukka muistanut edes olevansa mitenkään kiinni, vaan söi kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä juoksija tuli aivan kohdalle, vain puska oli välissä. Sen jälkeen on mulla kyllä parin sekunnin bläkäri, mitä tapahtui. Seuraava muistikuva on maastoliuku sepeliin ja shokki siitä että käsivarsi on alla aivan velttona. Täytyy sanoa, että onnea oli paljon mukana onnettomuudessa ja julkinen terveydenhuolto oli ihan miellyttävä kokemus. Kiitos!
Onneksi tietokone siis elpyi toimintakuntoon maanantaina (tosin vieläkin on FireWire -äänipurtilon kanssa ongelmia), joten sain suurimman osan puuttuvista nuoteista urakoitua ennen tapaturmaani. Torstaina käytössä oli vain vasemman käden 3 sormea, muuta vähitellen haavat alkavat umpeutua ja tänään olen sitten säveltänyt jo pari minuuttia viimeistä kissaoopperan puuttuvaa kohtausta: toivottavasti se ei kuulosta ihan vasemmalla kädellä sävelletyltä, mitä se toki on 
Ehkäpä kaikesta huolimatta saan kaiken valmiiksi sunnuntaihin mennessä kuten sopimus on!
Eilen otettiin hymyileviä yhteiskuvia Pasi Toivasen ja ohjaaja Anne Mäkisen kanssa ja nähtiin myös hieno julisteluonnos (klikkaamalla näkyy isompana)! Ihanaa, että saa taas tehdä musiikkiteatteria!!!
Sehän tarkoittaa siis sitä, että jos joku asia voi mennä pieleen, niin se menee. Ja näköjään on myös niin, että kun useampi asia alkaa mennä pieleen, niin kierre jatkuu…Mitähän seuraavaksi; taivas putoaa niskaan?!?
Petri oli keskiviikkona kaikessa rauhassa syöttelemässä Ässää tallin takana kun poika säikähti ohi pyyhältänyttä tappajalenkkeilijää. Ässä ryntäsi pakoon niin lujaa, että Petri meni mukana jonkun metrin ennen kuin ymmärsi päästää riimunarusta irti. Olin saada slaagin kun tuntematon mies tulee pihaan nimeäni huutaen ja juoksin sitten Petrin luo, joka makasi maassa kivuista tuskissaan ja ihan shokissa, käsivarsi retkottaen. Ei muuta kuin soitto 112:een ja ambulanssilla Töölöön (onneksi) , jossa diagnosoitiin murtunut olkavarsi….Kyseessä tietysti oikea käsi, joten olen tässä aika lailla ollut pari päivää ihan koulutustani vastaavissa hommissa huolehtien potilaan perushoidosta sekä haavanhoidosta.
No, kaikkea voi sattua ja pelkäämään ei voi ruveta. Eiköhän tuo päivittäinen autoilu vielä vie voiton riskien määrässä, jos niitä haluaa ajatella. Esittäisin kuitenkin pienen toiveen kaikille koiranulkoiluttajille, lenkkeilijöille ja maastopyöräilijöille: irtokoirat kiinni, hevosten ohi ei juosta eikä varsinkaan sujahdeta maastopyörällä, vaan vähintä mitä voi tehdä, on hidastaa vauhtia ja antaa jonkinlainen äänimerkki, että on tulossa. KIITOS!
Juu, kolme viikkoa vierähti lomaillessa ja töihinpaluu häämöttää, itse asiassa ihan muutaman tunnin päästä… Tulimme nyt illalla kotiin Vilnasta, joten töihinpaluuahdistus ei onneksi ole vielä ehtinyt iskeä (oli hyvä veto lähteä matkalle juuri näin loman lopussa!). Tallinna ja Riika olivat jo tuttuja, joten halusimme nähdä millaista on Liettuassa ja kyllähän siellä erilaista oli. Jotenkin Vilnassa leijui vielä vähän sellainen surumielinen fiilis ja ihmiset olivat aika hymyttömiä. Perjantaina tutustuimme vanhaan kaupunkiin, lauantaina kävimme KGB-museossa (vankila oli jotain järkyttävää…) ja Akropolis-ostoskeskuksessa. Tänään teimme retken Trakain linnakaupunkiin Liettuan järvialueelle. Ihana paikka, kuin yhdistetty Savonlinna ja Pispala!
Matkalle oli lähdetty taas tosi hyvissä ruumiin ja sielun voimissa eli kahden tunnin yöunien jälkeen… Torstai-iltapäivänä nimittäin löysimme laitumelta ontuvan Ässän ja ennen kuin paikalle saatiin eläinlääkäri, kello oli yli puolenyön ja hevonen lähinnä kolmijalkainen… Ässä sai kipulääkettä suoneen ja Betadine-hauteen kavioonsa ja jo perjantaina se oli kävellyt tarhaan. Kävimme tallilla nyt illalla ja Ässä oli ihan ok, mutta täytyy varmuuden vuoksi ottaa iisisti pari päivää ja soittaa kengittäjä tsekkaamaan kavio. Huoleton mies on hevoseton mies, taas kerran…
Palattiin stadiin sunnuntaina ja sen jälkeen on pitänyt keskittyä vähän muihin hommiin kuin kissaoopperaan: unohtui nääs XSKey eli Logic Pron USB-avain Kerimäelle, joten musiikinteko ei nyt edisty… No, on muun muassa järjestelty mauste- ja viinivarastoja, eilen kävin kylässä Eila Suolahdella ja tänään paneuduin mm. kirjanpitoon ja MySpacen ihmeelliseen maailmaan.
Mulle valkeni yllättävän myöhään, että oma MySpace-sivu on musiikintekijälle aivan pakollinen juttu ja perustinkin tossa jo viime viikolla sitten samantien 2 sivustoa, toisen itselleni ja toisen tangoprojektille. Tänään vihdoin sain jälkimmäisen jo sille mallille, että sitä kehtaa mainostaakin ja lähetin ensimmäiset ystäväkutsut… Rankkaa puuhaa tämä olemassaolo netissä: omien sivujen ja blogin lisäksi pitää olla YouTubessa, Wikipediassa jne. jne. No, elokuussa täytyy panostaa ELVISin ja Pomusin sivuihin, kun ei itse asiassa muita välittömästi tuottavia töitä ole oikein tiedossakaan…
Ratsastusolosuhteet olivat vähän kurjat, ei se sade ja kylmyys mutta kova tuuli, joten tänään vain taluteltiin Ässää pellonlaidalla, mutta toivottavasti pian pääsen taas aiempaan ratsastamisvauhtiin…
Ai niin, Alejandro taistelee parhaillaan, että saisi promolevyt postista lunastettua. Roistovaltio Argentiinan posti väittää, että tullia pitäisi maksaa 50% levyjen arvosta. Suksikoon Antarktikselle!
