Syyshevostelua

Syksy alkaa painaa päälle päätellen siitä, että jo kahtena iltana on tullut ratsastettua kentällä valojen kanssa; eilen Orimattilassa ja tänään omalla tallilla. Eilen menin Fáfnirilla ja totesin taas kerran, että viikkoa ei kyllä oikeastaan voi olla ratsastamatta. Tuntui nimittäin, että taas on unohtanut kaiken oleellisen…

Tänään olikin taas hirmuinen ratsastusmotivaatio (ihan yllättäen) ja sain myös Ässän motivoitua liikkumaan aika kivasti! Ensin oli tosin ohjelmassa pieni puhdistautumistuokio: poika oli piehtaroinut mudassa sillä seurauksella, että harjansa oli täynnä pieniä, söpöjä mutapalleroita, joihin meni aika paljon selvitysainetta…

Petri kävi tänään parturissa (it was about time…) sekä ekassa fysioterapiassa. Kättä pitäisi nyt vaan jumpata kovasti!

Kotona taas

Oli ihanaa vihdoin tulla kotiin perjantai-iltana! Kävin tallin kautta moikkaamassa Ässää, jota Hanna oli käynyt liikuttamassa mun poissaollessa. Ja kotoa löytyi vielä kolme poikaa, joilla kaikilla oli ollut ikävä! Niilosta on tullut tosi lutunen, tulee mun viereen petiin iltaisin ja kömpii Petrin ja mun väliin myös yöllä! Vanha kolli on kesytetty…

Loppuviikko meni siis Montreuxin liepeillä kokoustaessa. Säät olivat ihanat, joten hiukan masensi herätä lauantaiaamuna vesisateeseen ja harmauteen… Suoriuduin silti reippaasti eka kampaajalleni Markolle, sitten Rehukammariin hakemaan Hesta-Mixiä ja sieltä tallille ratsastaamaan Kaikkein Rakkaintani. Illalla nukuin kolmen tunnin päikkärit ja yöllä vielä 12 tuntia lisää. Univelkaako?!?

Tänään ilma oli parempi ja sain Petrinkin mukaani tallille. Hän kömpi ekan kerran satulaan sitten olkamurtuman kun taluttelin loppukäynnit. Hienoo!!!

Kunhan postaan…

Keskiviikkona kävin röntgenissä ja saamassa pidennystä “sairaslomaan” (kts. ed.) ynnä lähetteen fysioterapiaan. Illalla käytiin Pasin kanssa syömässä Messeniuksessa. Torstaina oli ohjelmassa Pomus-työvaliokunnan kokous ja yöllä sain kirjoitettua Miau! -musikaalin käsiohjelmaan pari riviä kissan merkityksestä ihmiskunnalle… Juu, ja kaikenlaista sekavaa hommaa on meneillään niin kuin aina, syys pimenee, mutta vielä ei ole masennuksesta tietoakaan.

Johanna tuli tänään kotiin ja me kaikki pojat toki olemme siitä iloisia. Lopuksi otos suuresta draamasta: maanantaina Vilho uskaltautui syömään Niilon ruokakiposta ja vielä juomaankin Niilon nähden! Niilon itsehillintä alkaa parin vuoden jälkeen selvästi kehittyä…

Matkalla maailmalla

Edelleen Genevessä ja juuri nyt vatsa on täynnä juustofondueta ja erittäin hyvää (& alkoholipitoista) päärynäjälkiruokaa… Oli kiva ilta! Mulla on kyllä ihan huippuihania asiakkaita! Kongressi alkaa loppua, huomenna lähdetään meidän tiimipalaveriin jonnekin tuonne järven toiselle puolelle.

Mun matkaa on piristänyt kovasti Riitta Väisäsen ja siskonsa Lea Gesellen kirja Miss Euroopan reunalla, joka tarttui matkaan Hki-Vantaalta. Hauska kirja kaikenkaikkiaan. Ihanaa, että he kirjoittavat elämästään niin avoimesti ja rehellisesti.

Itse mietin tässä joku päivä, että jos asuisin täällä keski-Euroopassa, olisinko ihmisenä jotenkin kevyempi? Siis etten aina ottaisi jokaista asiaa niin vakavasti. En tiedä, pitäisi kokeilla joskus . Ainakin Jenkeissä aikoinaan osasin elää paljon kevyemmin ja iloisemmin. Tosin siellä myös Kalifornian ilmastolla oli oma vaikutuksensa asiaan.

Mikä sairasloma?

Ei vaan millään kerkiä bloggaamaan, kun on hommia niin paljon. Että semmoinen sairasloma. Työntekoa haittasi pahasti KELAn tyypillisen typerä kirje, jolla he kyselivät mm. asioita, jotka olin jo selvittänyt. Huomenna on vika kontrolliröntgen ja käsi parantuu pätkittäin, mutta kiva olisi tietää, koska sillä voi soittaa pianoa. Ja ennen kaikkea koska uskaltaa taas ratsastaa!

Johanna on ollut lauantaista asti Genevessä ja Niilon ruokinta on ollut kokonaan mun varassani. Se tarkoittaa sitä, että yli 4 tunnin yhtenäinen uni on täysi mahdottomuus…

Tärkeimmät tekemiset ja tapaukset sitten viime blogimerkintäni:

• Jukka Itkosen henkilökuva ja artikkeli musiikin online-jakelusta seuraavaan SELVISiin
• Pomusin sivut avautuivat uudistettuina
• venäjän tunnit alkoivat ja motivaatio on kova, nytkin kuuntelen Russkoje Radiota!
• treffit Folken kanssa
• Miau! -musikaalista piti tehdä erilliset bassonuotit ja kuulin, että basisti on… Enpäs vielä kerrokaan!!!
• ja sitten on vielä yksi vähän isompi juttu, josta ei myöskään voi kertoa vielä
• isin kanssa opiskeltiin vähän FinalCut -taitoja viikonloppuna ja eka tangomusavideo alkaa olla kohta valmis

Koska ulkoilu on jäänyt vähemmälle, niin olo ei ole ihan niin energinen kuin yleensä alkusyksystä, mutta ei tässä näemmä vielä mihinkään lamauttavaan murheen alhoon olla syöksymässä. Sitäpaitsi verrattuna normaaliin aktiiviseen elämään, niin painokin on vähän tippunut, kun ei ole tullut syötyä eikä juopoteltua yli tarpeen… Niin, no kyllähän me töölöläismummot sitä brandya joka päivä otetaan, vaikka olisi mikä.

Terveisiä Genevestä

Olen siis tulevan viikon reissussa täällä Genevenjärven liepeillä. Ensin kongressissa ja sitten on vielä palaveria päälle. Täällä on lämmin! Siis todella lämmin ja mun matkagarderobi on tietty aika lailla kasattu Suomen viileiden olojen mukaan eli hiki tulee… Oloa ei yhtään helpota tämä ihana flunssa, joka yrittää tulla takaisin. Aamulla heräsin kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Ei kiva. Suoriuduin silti kongressiin luennoille muutamaksi tunniksi. Kotimatkalla kävin lentokentällä shoppaamassa vettä, kurkkutabletteja ja Rembrandia (siis hammastahnaa) ja heti tuli normaalimpi olo! Matkoilla kannattaa yrittää heti päästä kiinni pikkujuttuihin, joilla saa olonsa tuntumaan kotoisammalta. Itse yleensä ensimmäiseksi ryntään ruokakauppaan, mutta kyllä tuosta tuttuakin tutummasta lentokentästä myös ihan kotoinen olo tuli…

Eilen ennätin matkalla lentokentälle pikaratsastamaan Ässän, jota tulee ihan kauhea ikävä, samoin kuin muitakin poikiani… Pusuja sinne kotiin!

Pitkästä aikaa

Sitten viime kirjoittaman takana on sinnikäs poskiontelotulehdus, kesäretki Turkuun ja Nauvoon sekä työmatka Berliiniin. Nyt viikonloppuna oli Magnúsin kurssi, jolle heräsin klo. 5.45 kumpanakin aamuna… Eli tylsää ei ole ollut lainkaan, päinvastoin. Ja haipakka jatkuu: huomenna Ouluun ja perjantaina viikoksi Geneveen…

Tänään nautiskelimme Ässän kanssa ihanasta syyspäivästä metsälenkin muodossa. Kylläpä tekikin hyvää meille molemmille…

Blogin merkitys & C.S.I. Sipoo

Perjantaina sain vihdoin äänipurtilon toimimaan! Eli syyllinen yli kuukauden kestäneisiin tietokoneongelmiini on selvillä: Applen ulkoinen iSight -kamera, jonka yhteensopivuus uusimman käyttöjärjestelmäpäivityksen kanssa on jäänyt Applella kunnolla testaamatta…

Pitkästä aikaa lauloin, kun piti tehdä Miau!-musikaalin puuttuva demo ja sitten tein yhden pienen coverversion Zoraman tulevalle levylle. Eli siitä taitaa tulla ensimmäinen italialainen julkaisuni…

Työnteon ohessa tulee surffailtua milloin minnekin. Entisen pomoni blogi johdatti minut “provokaatioon”, kuten hän sitä nimittää. No, toki tuo kirjoitus saa minussakin aikaan monenlaisia pohdintoja eli provosoi.

Vakavoidun siis tiivistämään ajatuksiani:

1. Se, että uusi teknologia mahdollistaa verkkopäiväkirjan pitämisen on sekä hyvä että huono asia.

2. Blogeja on todella monenlaisia. Jos yksikin lukee, niin se on viestintää se, eikä sitä pidä väheksyä.

3. Suurin osa ihmisten toiminnasta ylipäätään on hyödytöntä, koska se vain tuhoaa elämän maapallolla. Siinä mielessä joutaisi kuolla sukupuuttoon koko laji.

4. YLEssä tehdään montaa sellaista ohjelmaa, joiden tekeminen ei YLElle kuulu. “Kansalaismediakatsaus” kuulostaa hyvältä ja sellaiselta, jota YLEn kuuluu tehdä, täytyypä tsekata. Viestintäpolitiikkaa on Suomessa hoidettu aina päin helvettiä. Suvi Lindénille toivotan vielä rutkasti lisää rohkeutta. YLE kuriin ja toimilupamaksut takaisin kaupallisille toimijoille.

5. Kansalaisjournalismi Suomessa… hmm. Ainakin tuhansien yhdistysten maassa erilaiset kuppikunnat touhuavat monenlaista julkaisua omissa piireissään. Sen sijaan kansalaiset eivät vielä tosissaan ole lähteneet haastamaan valtamediaa, joka kyllä ottaa juoruvihjeet ja kännykkäkuvat ahnaasti omaan käyttöönsä.

Ja sitten taas epäkiinnostavan sonnan eli henkilökohtaisten asioiden setvimiseen…

Palasimme nimittäin eilen “rikospaikalle” eli kävin tapaamassa kaikkein rakkainta kasvissyöjääni, jolla olikin ollut kova ikävä. Heti pussasi.

Sää on muuttunut syksyiseksi. Mutta eilen ja nytkin aurinko paistaa kirkkaana tummien pilvien välistä ja eilen näkyi myös upeita sateenkaaria. Harmi, että tuo kuvassa oleva ehti haalistua, ennen kuin saatiin meidän sarveton yksisarvinen pesupaikalta ulos.

Sitten taluteltiin Ässää kentällä ja lopuksi C.S.I. Sipoo tarkisti onnettomuuspaikan. Edelleen mulle jäi kyllä epäselväksi minkälaiset askellukset olen ottanut vai olenko koko 5-6 askeleen matkan lentänyt ilmassa/raahautunut maassa, koska jaloissa ei toista polvea lukuunottamatta ollut mitään jälkiä.

Yllä uhri simuloi onnettomuuskoreografiaansa.

Alla CSI Sipoon komisario Johanna osoittaa uhrin löytöpaikkaa ja otos Petrin vammoista 2 päivää onnettomuuden jälkeen.