Ennen joulurauhaa

Kirjoitellaanpas tässä vähän aatoksia ennen kuin keisarin ja suuriruhtinaan loukkaamisesta saa uskonnollisin perustein kovemman rangaistuksen.

Jo ennen varsinaista Lucian päivää, tuli vietettyä Lusijan päivää eli käytyä katsomassa yhtä kaveria vankilassa. Seuraavana maanantaina tuli sitten tuomio: 5 vuotta ehdotonta talousrikoksista. Siitä tuli taas mieleen pari totuutta eli Facebookista lausumani “kun on tällaisia ystäviä, mihin tarvitsee vihamiehiä” (nyt 194 ystävää) ja se, että taas on “kansa” saanut ihmetellä kuinka tässä maassa moninkertaiset lapsenraiskaajat ja ylipäätään väkivallan tekijät selviävät päänsilittelyllä (linkki HS:n keskusteluun). Entisenä lautamiehenä tuntuisi paremmalta olla kommentoimatta mitään oikeusjuttuja ilman koko tuomion lukemista perusteluineen, mutta kieltämättä tänä vuonna on tapahtunut yhtä ja toista sellaista, joka on tehnyt minusta “yhteiskunnan vihollisen” ja on kyllä helppo asettua “kansan” kanssa samaan rintamaan vaatimaan väkivalta- ja seksuaalirikoksista kovempia tuomioita.

Joo, mutta takaisin päiväkirjoitteluun: Lucian päivänä valitsin suomenruåtsalaisen juhlinnan sijaan matkan eksoottiseen itään, tarkemmin Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskukseen, jossa vietettiin kielikurssien pikkujouluja tavallista juhlavammin otsikolla “Venäjän kielen juhlavuoden päättäjäiset” tms. Nyt on sitten tullut esiinnyttyä venäjäksikin ja vastaanotosta päätellen ei kannata lopettaa!

Sen jälkeen vietettiin siis tosi reipasta sunnuntaita ratsastuksen ja uinnin merkeissä. Viime tiistaina oli tallin pikkujoulut: kutsun mukaan piti olla vain glögit, mutta Kati ja Mia olivat loihtineetkin ihan kinkku- ja laatikkotarjoilun.

Keskiviikkona ryntäilin jouluostoksille niin epätasapainossa, että nyrjäytin nilkkani. En huomannutkaan kuinka pahasti, vaan nilkutin tyhmyyksissäni vielä keskustan turistikierroksen roomalaiselle dokumenttiohjaajalle ja sitten illastettiin Ravintola Töölössä. Sen jälkeen oli räpylä aikas turvoksissa ja vieläkään ei etenemiseni ole kovin vauhdikasta. Kun tähän vielä liitetään Buenos Airesin tangofestivaalin peruuntuminen (periaatteessa meidät oli jo valittu esiintyjiksi) ja pari muuta pettymystä, tietysti kapeilla hartioillani ja jäätyneellä oikealla olkapäälläni lepäävä koko maailman paino myös, niin taas on ollut mielessä, voiko vitutukseen kuolla.

Joo, ajatuksiani YLEn syvästä kriisistä voisi tietysti kertoa muillekin kuin hallintoneuvostolle (toistaiseksi vain yksi asiallinen vastaus sieltä suunnalta), mutta nyt puuroa syömään, kun joulu on! Eli kuten kreikkalaisen ystäväni kanssa aina toivotamme: “Haista joulu!”

Vilho vilkuilee näkyykö Kerimäen kirkolla päin tonttuja

Ai niin, unohtui se keisarin ja suuriruhtinaan loukkaaminen. Tässä alkajaisiksi:

• Tarja Halonen on tekopyhin ja saamattomin presidenttimme
• Suomi on itsekäs ja pelkurimainen paskavaltio
• Suomen poliittisesta päätöksenteosta puuttuu sekä sydäntä että järkeä
• Maanpetturuudesta pitäisi tuomita kaikki, jotka ovat vastustaneet ja edelleen vastustavat Suomen miehitettyjen alueiden takaisinsaamista
• Maanpetturuudesta ja osallisuudesta ympäristörikokseen pitää tuomita koko Suomen nykyinen poliittinen johto, joka ei selkeästi tuomitse meidän Viipuristamme lähteväksi suunniteltua Itämeren kaasuputkea.
• Suomessa sananvapaus ja demokratia ovat kovasti heikkenemään päin
• Suomi ei riittävästi kunnioita ihmisoikeuksia
• Suomessa todellisen opposition toiminta on pian yhtä vaikeaa kuin Venäjällä

Ensi vuonna, jos Luoja suo, on parempi vuosi. Tulisi jo se Jeesus, tai siis on se jo tullut, mutta että panisi toimeksi! Maya-intiaanien kalenterin mukaan ajanlasku loppuu 2012 eli ehkä viimeistään sitten…