Rottaa odotellessa

Yksi tuntematon ihminen patisti meilillään sen suuntaisesti, että lie aika kirjoittaa blogia:

xxx kirjoitti 29.1.2008 kello 21.16:

Anna tulla ajatuksia .
anarkia on sen aika

Ja minä vastasin:

Ootko siis samalla asialla kuin vaimo, joka muistuttelee päivittäin, että voisin sitä blogia kirjoittaa…

No, kun edelleen pyrin elättämään itseni toimittajana ja musiikintekijänä, eikä ole oikein hirveän vakituisia töitä eikä tuloja niin ei oikein voi. Sananvapauden kannalta minun kaltaiseni luuserit ovat aika heikossa asemassa. En minä siellä Yleisradiossakaan voinut sanoa suoraan mitä ajattelin, esim. kun tuodaan eteen luettavaksi SDP:ssä eli uutistoimituksessa tehtailtuja propagandalauseita kuten “valehtelija Jääteenmäki”, mutta jätin tietysti lukematta.

Yritän elää about gandhilaisittain, mutta verbaalisesti olen tietty aika väkivaltainen välillä ja saatan kiihottaa kokonaisia kansanryhmiä (esim. suomalaisia) vastaan enkä sulje pois sitä, että jos olisin kuolemansairas niin saattaisin harkita poliittista murhaa, mutta kohteen pitäisi sitten olla todella merkittävä. Ja sittenkin on se huono puoli, että tyrannin tilalle tulee yleensä vielä huonompi ja edellisestä marttyyri.

Joo, mutta kyllä multa taas kohta purskahtaa jotain ja todennäköisin julkaisupaikka on www.elvisry.fi

Erinomaista pian alkavaa Rotan vuotta!

No, pannaas tähän vähän yksityisajattelua. Maikkarilta on tullut pari jaksoa K70-ohjelmaa, jossa senioreista tehdään rock/pop-kuoro ja eilen tsiikailin sisällissodan veteraaneja. Mielen on vallannut sellainen kauhea ajatus, että kun isovanhempieni ja ennen toista maailmansotaa syntynyt sukupolvi on poistumaan päin, niin suurten ikäluokkien kanssako täällä pitää riutua. Siis, todellisen pullamössösukupolven, joka on ollut enimmäkseen täysin pihalla Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta. Anteeksi vain, minähän en jää tämmöisen väestöpyramidin maahan/maanosaan.

Tammikuu on viuhahtanut ihan mukavasti. Glorian levypalstalla ilmestyi hieno juttu ja Italiassa ilmestyi yksi levy, jossa olen mukana pienen pätkän verran. Näistä aiheista sain lähetettyä viime perjantaina promokirjeenkin.

Tilinpäätöksestä ja parista apurahahakemuksesta selvittyäni olen vääntänyt nyt muutaman päivän kesän kiertuetta ja työn alla on promo-CD teattereille. Pomus-hommiakin on tullut tehtyä. Facebook-addiktio alkaa helpottaa: enää olen vain harrastanut “Friends for sale” -turhaketta, jossa voi ostaa “ystäviään” “lemmikeiksi”.

Viime perjantaina ohjelmassa oli UMOn Rauno Lehtisen musiikille omistettu konsertti, johon sain seurakseni Milanan ja Vesan. Muuten onkin sosiaalinen elämä ollut edelleen aika vähäistä. Kiva konsertti, joka tulee muuten TV2:sta 5.4.2008.

Johannalla on ollut tuota reissaamista taas normaaliin tahtiin, mutta toissapäivänä sentään pääsin tapaamaan ja ratsastamaan uljasta hepoani, joka oli pakkasen johdosta oikein hyväntuulinen ja energinen. Nilkka alkaa olla jo siinä kunnossa, että ehkä ensi kerralla voisin ravata.

Loppuun vielä kuva edelliseltä ratsastuskerralta, oisko 12.1.?

Hiihtoratsastusta

Lukijamme Savosta lähetti torstaiaamuna meiliä kertoen uudesta aluevaltauksestaan eli hiihtoratsastuksesta. Olihan sitä ihmettä päästävä todistamaan, joten heräsin tänään (=lauantaina) reippaasti puoli ysiltä ja suuntasin kohti Inka-serkun ranchia! Raili-heppa oli kuin kotonaan hiihtoratsastusvaljaissa ja täytyy sanoa, että myös perässätulijat (kuka milläkin tyylillä ) selvisivät hienosti! Kuvia seuraa jahka pääsen kotiin ja siirtämään niitä koneelle.

Olen siis parhaillaan iloisessa Itä-Suomessa. Ajelin torstaina kivassa lumimyräkässä Kuopioon työasioissa ja sieltä eilen huomattavasti paremmassa kelissä tänne Kerimäelle. Huomenna suuntaankin jo takaisin Hesaan takakontti täynnä kuusenhavuja… Ässälle ja kavereilleen pientä purtavaa tuliaisiksi! On kieltämättä kivaa, kun on lunta ja mukava pieni pakkaskeli. Oikein passeli ulkoiluilma! Eilen illalla kävin sauvakävelemässä helpottaakseni hartiajumeja…

Viikko meni nopsaan as usual. Ässää on hierottu ja kengitetty ja ratsastettukin on! Keskiviikkona olin tunnilla parin viikon tauon jälkeen ja taas kerran totesin, että oivalluksia tulee koko ajan… Nyt mentiin niin, että meidän piti itse kertoa Anulle mitä yritämme tehdä ja se olikin hyvä harjoitus. “ Nyt tää niinku yrittäis, ettei tää tunkis lapaansa tonne ulos ja taipuis kunnolla ja sit tää yrittäis väistättää…” Yhdessä vaiheessa havahduin Anun huutoon: ” Mitä Johannan käsille on tapahtunut? Nehän roikkuu kuin kuolleen kädet.” Mikä olikin ihan totta siinä kohtaa. Liikaa liikkuvia osia, eihän niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota…

Suloinen sunnuntai

Toiveeni oli kuultu: tänään ei satanut ja aurinkokin jopa pilkahti esiin! Tuuli toki oli hirmuinen, mutta siihenkin alkaa jo tottua. Lähdin tallille iltapäivällä nukuttuani ruhtinaalliset 12 h yöunet… Siivosin tarhaa Ässän syödessä päiväheiniään ja kylläpä saikin hauikset kyytiä, oli nimittäin jokseenkin raskasta roudata märkää ja painavaa lantaa kärritolkulla lantalaan…! Sitten vielä ratsastin Ässän, joka tuntui tosi kivalta ja rennolta. Viime viikolla hänellä olikin vähän erikoisempi ohjelma: maanantaina Marin tunnilla, tiistaina Hannan kanssa maastossa ja ke-to uuden varaliikuttajan kanssa kentällä. Hyvin oli mennyt, palaute oli positiivista! Tölttiäkin oli löytynyt kuulemma pieniä pätkiä… Ensi viikolla ohjelmassa on luvassa ainakin hierontaa ja kengitystä!

Hello, hello, hello!

“Where’s the cat? The cat is in the moon!” Oli ihan pakko kirjoittaa tuo, koskapa pari viikkoa sitten katsoimme Teemalta uusinnan tästä vanhasta suosikkisarjasta (kylläpä se näyttikin hassulta…) ja nyt alkuviikosta olin vihdoinkin Lontoossa! Heathrow on toki tullut juostua läpi useampaankin otteeseen ja kerran olen käynyt Wokingissa koulutuksessa, mutta Lontoota olen onnistunut välttämään all these years… En kyllä nytkään nähnyt juuri mitään paitsi Oxford Streetin ympäristöä taksin ikkunasta. Reissun kohokohta oli intialainen illallinen La Porte des Indesissä maanantai-iltana: mieletön paikka ja ihanaa ruokaa…

Keskiviikkoiltana kävin kääntymässä kotona ja torstaina lähdin uudestaan reissuun Brysseliin. Koulutusreissu tämäkin, asiakkaiden kanssa. Kotiuduin eilen illalla. Viikko meni tosi nopeasti! Onneksi kaikki lennot olivat aikataulussa, koska muuten olisi saattanut mennä hermot… Heathrow’llahan oli torstaina ollut todellinen vaaratilanne, kun Pekingistä tulossa ollut Boeing 777 “tippui” laskeutuessaan maahan (kuulemma molemmat moottorit sammuivat, kertoi brittikollega) ja jos tämä olisi sattunut päivää aiemmin, God knows milloin olisimme päässeet kotiin… Onneksi tuossa tilanteessa ei käynyt pahemmin.

Tänä aamuna sitten back to reality. Ensin HauMauhun hankkimaan Niilolle ruokaa ja sieltä Nikkilään hakemaan Ässälle Hesta-Mixiä ja sitten tallille. Ei tullut mieleenkään ratsastaa, sillä keli oli aivan hirveä… Tulin kaupan kautta kotiin ja päikkäreille. Toivottavasti huomenna tuulisi ja sataisi vähän vähemmän…

Nuutinpäivä

Flunssa alkaa olla selätetty (kop kop edelleen…) ja toimintakyky palautuu pikkuhiljaa! Eilen heräsimme kahdeksan pintaan ja olimme jo aamupäivällä tallilla (tätä ennen ehdin jopa imuroida!). Magnúsin kurssi valitettavasti peruuntui, mutta ratsastimme molemmat Ässällä. Sitten vielä siivosimme poikien tarhaa, josta Petri totesi, ettei ole ihan hänen hommaansa! Häneltä kun puuttuu kokonaan tämä tallityttövaihe, jolloin tehdään kaikkea mahdollista hevosiin liittyvää tallihommaa. Perjantain HU:ssa oli Anna Perhon hauska juttu hitauden ystävistä, jossa mm. ihmeteltiin mihin kävelykonetta tarvitaan, kun pikkutytöt ovat olemassa! Niinpä…

Tallilta menimme Friherrsiin saunaan & syömään ja illalla kotona katsoimme vielä kovalevyltä George Clooneyn ja Mark Wahlbergin tähdittämän leffan Kolme Kuningasta. En yleensä hirveästi tykkää sotaleffoista, mutta täytyy sanoa, että varsinkin jenkkileffaksi tämä oli kyllä todella hyvä!

Tänään jatkoin kotihommia eli pyykinpesua ja silitystä. Iltapäivällä kävin tallilla ratsimassa Ässän, joka oli taas aivan ihana: Reipas, Rento ja Rauhallinen! Sain myös sovittua Ässän liikutuksen ensi viikolle, koska olen itse reissussa ma-pe: ensin alkuviikosta Lontoo ja sitten vielä käväisy Brysselissä…

Pimeä perjantai

Kävin tänään Turussa eikä paljoa valoa näkynyt koko matkalla… Harmaata vaan ja vesisadetta. Niin ja tuulta, mutta tarvitseeko sitä enää erikseen mainitakaan? Alkaa jo kuulua kuvioon.

No mutta heppajuttuja taas: keskiviikkona olin Orimattilassa tunnilla ja menin taas ihanalla Soffialla. Meni sekä hyvin että huonosti! Noin niin kuin perusmenossa osaan jo pitää jalkani rentoina, mutta väistöissä edelleen takerrun kiinni! Ja kun alla sattuu olemaan niinkin herkkä tapaus kuin Soffia, se ei ole hyvä juttu… Eli lonkka auki, alapohje irti. Miksi se on niin vaikeaa???

Eilen sitten menin omalla diesel-mallillani, joka oli tosi kiva ja rento tapaus: taipui & väisti hyvin ja liikkui rennosti eteen ja alas. Kiva juttu! Tänään Ässällä olikin vapaa ja huomenna menemme aamupäivällä Magnúsin tunnille…

Räkätautia ja lunta

Täytyy vihdoinkin korkata tää blogi vuodelle 2008! Vuosi onkin alkanut flunssaa potiessa. Ihan kunnon räkätauti iskikin, mutta nyt se toivon mukaan alkaa jo olla selätetty (kop kop…). Parina päivänä piti ihan antaa periksi ja jäädä petiin lepäämään… Lauantaina lueskelin joululahjakirjojani Tunne islanninhevosesi (lahja itseltäni ) sekä Petriltä saamaani Juha Itkosen romaania Kohti. Jälkimmäinen on vielä kesken, mutta täytyy jo nyt sanoa, että tykkään Itkosen tyylistä kirjoittaa, tosin ehkä edellinen Anna minun rakastaa enemmän oli kertomuksena parempi.

Lukijamme Savosta kaipailee varmaan Ässä-juttuja: Sunnuntaina meillä oli tallilla vieraita; Petrin serkku Anni miehensä Henkan ja pikku-Nelman kanssa. Sekä Henkka että Nelma ratsastivat Ässällä hirmuisessa myrskytuulessa! Vietimme myös hevosten syntymäpäiviä, minkä kunniaksi Ässä sai Anskulta kakkua ruokakippoonsa… Ässä on nyt siis 14-vuotias eli mies parhaassa iässään!

Sunnuntai-iltana sitten alkoi lumisade ja nyt ollaan parina päivänä päästy ratsastamaan ihan melkein talvisissa olosuhteissa! Ässä on ihanan pirteä pakkaskeleillä. Tänään saatiin aikaiseksi reipasta käyntiä ja ryhdikästä ravia, tosin laukannostot eivät onnistuneet alkuunkaan, mutta kaikkihan nyt ei aina voi mennä putkeen… Sitäpaitsi sunnuntaina Henkan lämmittelyjen jälkeen sain Ässän laukkaamaan kohtuuhyvin, joten siihen voi olla tyytyväinen!

Piip-piip

Uusi vuosi on alkanut oikein mukavissa ja energisissä tunnelmissa, talvikin taitaa tulla. Mutta ei ole mukavaa, että sunnuntaiaamuna viideltä herää piipitykseen. Alunperin Niilo taisi siihen herätä, mutta mä laitoin melko pian luurit päähän, onneksi Johanna tuli siitä sanomaan. Ei muuta kuin rappuun tutkimaan.

Yläkerran naapuristahan se perkeleellinen palovaroittimen ääni kuului, postiluukusta näkyi vähän savua ja valot päällä, mutta ovikelloonkaan ei kukaan reagoinut. Piti herättää puhelimella talonmies, joka puolestaan herätti varamiehensä, joka lähti tulemaan muutaman korttelin päästä. Sillä välin hain vaahtosammuttimen. Paukattiin sisään ja siellähän pariskunta nukkui ilmeisen pökertyneenä. Uuni oli päällä ja katku jo melkoinen. Että tämmöinen sunnuntaiaamu.

Juu, mutta takaisin kivoihin asioihin:

• levyn saa nyt Capi-myymälästä lentokentältä ja postimyynnistä
• Glorian juttu levystä ilmestyy vihdoin parin viikon päästä
• kävin yhdessä koekuvauksessa…
• olen raivannut erinäisiä vuosia vanhoja paperi- ja lehtipinoja, pikku hiljaa luovuudelle saattaa löytyä tilaa…

Eli ei muuta kuin tulta päin, mähän olen itse Feenix-lintu.

Buggy New Year - Luokatonta menoa

Yritin päivittää Wordpressin. Tämä Vistered Little -teema ei ollut täysin yhteensopiva uuden version kanssa. Yritin palauttaa kaiken ennalleen. Kategoriat hävisivät. SQL-tietokanta-arkisto ei ollut sähköpostin liitteenä vaan tekstimuodossa. Armotonta ongelmanratkaisun yrittämistä. Lopputulos: kategoriat lopullisesti kateissa ja Wordpress päivittämättä. Millä voisi oppia sen viisauden, että “Jos kaikki toimii, älä päivitä”? Oon ihan hajalla. Ei muuta kuin takaisin nukkumaan.