Hiihtoratsastusta

Lukijamme Savosta lähetti torstaiaamuna meiliä kertoen uudesta aluevaltauksestaan eli hiihtoratsastuksesta. Olihan sitä ihmettä päästävä todistamaan, joten heräsin tänään (=lauantaina) reippaasti puoli ysiltä ja suuntasin kohti Inka-serkun ranchia! Raili-heppa oli kuin kotonaan hiihtoratsastusvaljaissa ja täytyy sanoa, että myös perässätulijat (kuka milläkin tyylillä ) selvisivät hienosti! Kuvia seuraa jahka pääsen kotiin ja siirtämään niitä koneelle.

Olen siis parhaillaan iloisessa Itä-Suomessa. Ajelin torstaina kivassa lumimyräkässä Kuopioon työasioissa ja sieltä eilen huomattavasti paremmassa kelissä tänne Kerimäelle. Huomenna suuntaankin jo takaisin Hesaan takakontti täynnä kuusenhavuja… Ässälle ja kavereilleen pientä purtavaa tuliaisiksi! On kieltämättä kivaa, kun on lunta ja mukava pieni pakkaskeli. Oikein passeli ulkoiluilma! Eilen illalla kävin sauvakävelemässä helpottaakseni hartiajumeja…

Viikko meni nopsaan as usual. Ässää on hierottu ja kengitetty ja ratsastettukin on! Keskiviikkona olin tunnilla parin viikon tauon jälkeen ja taas kerran totesin, että oivalluksia tulee koko ajan… Nyt mentiin niin, että meidän piti itse kertoa Anulle mitä yritämme tehdä ja se olikin hyvä harjoitus. “ Nyt tää niinku yrittäis, ettei tää tunkis lapaansa tonne ulos ja taipuis kunnolla ja sit tää yrittäis väistättää…” Yhdessä vaiheessa havahduin Anun huutoon: ” Mitä Johannan käsille on tapahtunut? Nehän roikkuu kuin kuolleen kädet.” Mikä olikin ihan totta siinä kohtaa. Liikaa liikkuvia osia, eihän niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota…