Laskiaissunnuntai

Tein tänään elämäni ensimmäisen pannukakun, jota söimme jälkkäriksi Pirkka-hernekeiton päälle mamman mansikkahillon kera! Hyvää oli. Mäkeä en laskenut, vaan ulkoiluksi sai kelvata tarhojen putsaaminen. Tuuli oli taas niin kova ja kenttä peilijäätä, jottei ratsiminen oikein innostanut…Petri puolestaan kävi uimassa kilometrin!

Sää on taas vaihdellut alkuviikon pikkupakkasesta kunnon vesisateeseen ja myrskytuuleen… Ei tästä taida enää talvea tulla. Ainakin Ässän mielestä kevät on jo alkanut, koskapa hän on alkanut pudottaa elokuusta asti hartaudella kasvattamaansa talvikarvaa pois. Sitä sitten riittääkin kesäkuulle asti!

Ässä on ollut ihanan reipas koko viikon, vauhtia on piisannut pyytämättä. Tiistaina jopa niin, että ihan piti laukalla lähteä pariin otteeseen laiduntieltä kotiinpäin… Magnús oli pitämässä kurssia nyt viikonloppuna. Ässä oli “maahantuojansa” kanssa vuorossa perjantaina ja sai hyvää palautetta. Oli kiva katsella kun joku osaavampi menee omalla hepalla ja saa siitä paljon irti. Jatkamme harjoittelua entisellä pohjalla ja muutamin uusin kujein…

Orimattilaankin ehdin ja menin tunnin Anun Golalla. Taas tuli oivalluksia! Harjoiteltiin mm. laadukkaita pysähdyksiä ja hengittämistä! Juu -sekin on aika oleellista ja tuppaa mulla unohtumaan aika usein. Ja sitten mun on osoitettava vakavaa huomiota jalkoihini. En kertakaikkiaan enää saa takertua niillä kiinni. -kele, jos en ala oppia…

Käväisin tiistaina Oulussa. Lentokentällä hyppäsin taksiin ja pyysin reippaasti “KYS:iin kirurgian ovelle”. Kuski kääntyi taaksepäin ja kysyi: ” Tarkoitat varman OYS:iin? Muuten tulee vähän pitkä matka…” Niinpä. Viiden herätysten jälkeen en tosiaan ole parhaimmillani. Saa nähdä mihin huomenna päädyn klo. 04.00 herätyksen jälkeen…

Perspektiiviä »« Voihan neekeri!