Time flies

Uskomatonta, että on jo maaliskuu. Ja lunta maassa pitkästä aikaa! Saa nähdä kuinka kauan. Helmikuu meni vähän kuin usvassa jostain kumman syystä ja kohta on jo pääsiäinen. Aion painaa töitä täysillä pari viikkoa ja sen jälkeen pitää ruhtinaallisesti viikon lomaa. I’ve deserved it…

Elämä on ollut tasapainoilua Petrin toipumisen ja kaiken muun välillä. INR-kontrolleissa on käyty ja joskus kyllä tuntuu, että terveydenhuollon prosesseissa olisi vielä paljon korjattavaa… Onneksi Petrillä on tk:ssa ehkä maailman fiksuin omalääkäri!

Ja onneksi mulla on Ässä, maailman paras ja ihanin valkoinen terapeutti. Eräs ystävä oli huolissaan jaksamisestani, etten vaan vetäisi itseäni ihan loppuun. Lohdutin häntä sanomalla, että onneksi mulla on tämä hevonen, joka pakottaa (ihanalla tavalla!) mut päivittäin ajattelemaan ihan jotain muuta kuin työ- tai yksityisasioita!

Viime viikkoina hyvin moni ihminen on paitsi pahoitellut Petrin sairautta myös kysynyt multa, että “miten sä muuten jaksat?”. En tiedä onko monikaan heistä ymmärtänyt miten hieno heidän eleensä on ollut, mutta mulle se on merkinnyt todella paljon ja saanut pohtimaan omia voimiani ja jaksamistani. Sillä kyllä tämä on raskasta meille molemmille, niin kuin Petrin loistava lääkärikin perjantaina sanoi. Mutta päivä kerrallaan. Niin kuin Jaska Jokusessa joskus sanottiin: ” If you’ll try to live seven days at a time, the week will be over before you know it…”