Herra Murphy

Oops… I did it again. I broke my right shoulder bone.

Sanat eivät riitä kertomaan. Eivät edes kirosanat. Eilen siis otin taksin saadakseni kirjanpidon kuivana tilintarkastajalle Lauttasaareen. Astuessani Vittuniemen… anteeksi lapset… Vattuniemenranta 2 -talon takaovesta parkkipaikalle liukastuin ja iskin, totta kai, oikean olkapääni. Paksun hangen alla piileskeli peilijäätä, jota pitkin liuin kyljelläni jalkakäytävälle.

No, onneksi en iskenyt päätäni, senhän on lääkäri kieltänyt, ja olisihan karvareuhkakin vähän suojannut. Taju meni kivusta melkein kankaalle ja istahdin hetkeksi Ravintola Pianissimon sohvalle ja pyysin lasin vettä, ennen kuin menin Warnerille sovittuun tapaamiseeni. Se menikin ihan mukavasti, vaikka käteen sattui perkeleesti ja olkapää turposi aika muhkeaksi. Johanna tuli onneksi hakemaan.

Koska päättelin, että terveydenhuolto on yllättävän talven vuoksi täysin sekaisin ja mummoa lentää kumoon, päätin sinnitellä yön yli särkylääkkeillä. Tänään sitten tuntikausien odottamisen jälkeen pääsin kuvattavaksi Mariassa ja sain kuulla, että murtunuthan se on. Ei onneksi niin pahasti kuin elokuussa, mutta mies on kyllä nyt täysin murtunut, koska tuntuu, että kaikki tähän asti kärsitty on mennyt aivan hukkaan, kun olkapää on taas pelistä pois. Taas pakkolepoa, juuri kun aloin tuntea itseni terveemmäksi.

No, pikkuisen lohdutti, että juteltiin Alejandron kanssa tunti Skypessä ja kehiteltiin mm. uuden tangon sovitusta.

The only way is up!