Yllätyskesä!

Joo, kun joka vuosi sanotaan, että talvi yllätti autoilijat, niin tänään kyllä täytyy myöntää, että kesä yllätti mut! Olisi pitänyt eilen uskoa Pekka Poudan ennustusta… Anyway, olin todella reipas tänään. Heti herättyäni lähdin kohti Jumboa ja matkalla poikkesin Tammiston Idän Ratsuun (tuleva kantapaikkani nyt kun Myllypuron liike on lopetettu ) hakemaan Hesta-Mixia ja tutustumaan valikoimiin. Olisin tietty taas voinut ostaa vaikka mitä, mutta mukaan tarttui vaan Mountain Horsen pohjalliset sekä Ässälle ihana Tattinin siniruudullinen puuvillaloimi! Oli ihan pakko ostaa se, oli niin Ässän näköinen loimi! Olenko mä vähän hassu?!?

Kävin sitten ruokaostoksilla Jumbon Stockalla ja hain puuteripaperia Body Shopista. Zarankin vilkaisin läpi, mutta en nähnyt mitään niin kivaa kuin se Tattinin loimi ! No, mä olen kohta lähdössä Jenkkeihin ja siellä tulee varmasti shopattua ihan kunnolla…

Sitten menin tallille, jossa ratsastin Ässää kentällä reilut 45 minsaa. Hän on jäykempi vasempaan kierrokseen ja se on mulle itsellenikin vaikeampi suunta, joten yritän nyt ratsastaa paljon vasemmalle ja taivutella sekä heppaa että itseäni! Koska ilma oli kuin morsian, pesin Ässän. Hän ei itse kyllä ollut kovin vakuuttunut pesemisen ideasta ja menikin heti kohta kentälle hiekkaan piehtaroimaan… Tämän jälkeen annoin hänen vielä juosta vapaana kentällä ja kyllä taas pylly lensi… Nauroin ääneen kun katsoin sitä menoa! Onnellinen heppa.

Sitten pakkasin talviloimen pesua varten auton perään, korjasin kamat ja vielä olisi tehnyt mieli siivota tarhaa ja pestä harjat & harjalaatikko, mutta en enää jaksanut! Harjasin Ässästä pahimmat hiekat pois ja lähdin kotiin. Mulla onkin ihan vapaailta tänään, koska Petri on Maran kanssa katsomassa Ourvision-finaalia!

Torstaina oli kiva ilta, sillä olimme Ässän kanssa vierailevina tähtinä Katin tunnilla! Ässä vanhana tuntihevosena oli ihan tohkeissaan kun pääsi muiden hevosten mukaan tunnille. Hän meni tosi pyöreänä ja rentona, oli kivaa! Eilen illalla kävimme taas maastossa Petri laumanjohtajana ja pojalla oli kevyt keväthuumaus päällä (no kun Petri erehtyi syöttämään kokonaisen porkkanan ennen lähtöä… ) ja menohalut sen mukaiset! Pysyi kuitenkin hyvin hanskassa!

Kulttuurielämyksiä

Täysikuu ja aurinko ovat antaneet kovasti lisäenergiaa, mutta käsi vielä vähän jarruttaa menoa…

Maanantaina käväisin Lahdessa kahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopiskelijan “päättöresitaalissa”: molempien esityksissä oli kymmenisen biisiä, monologeja ja lyriikkaa. Jane Kääriäinen ja Kati Solehmainen - pankaa nimet mieleen. Oikein lahjakkaita molemmat. Jane esitti Leyla & Daniel -musikaalin duetot Tuukka Raitalan avustamana ja ilmeisen hyvin, koska kylmät väreet tulivat monta kertaa. Paras yllätys oli kuitenkin pieni tanssiduetto, jonka säestyksenä oli yksi mun instrumentaalipätkä, jota en tiennyt odottaa enkä meinannut ensin edes tunnistaa, koska alkuperäinen on tehty jousikvartetille ja huilulle!

Oli kiva piipahtaa Lahdessa ensimmäistä kertaa oikoradan aikana. Matka tuntui tosi lyhyeltä ja ehdin nauttia vielä herkullisen alkupalankin suosikkipaikassani Ravintola Taivaanrannassa. Nyt kun Lahdesta on tullut Helsingin lähiö, niin pitäisi käydä useammin syömässä siellä!

Tiistain tärkeimmäksi saavutukseksi jäi kai se, että kerrankin panostin hiukan venäjän läksyihin. Enää 3 oppituntia jäljellä… Pakko yrittää jatkaa ensi lukuvuonnakin, nyt on niin hyvä slavofiilinen vaihde päällä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että se kieli todella alkaa aueta.

Tänään pääsin sitten virallisen “varavaimoni”(= mainittu suullisessa avioehdossa) siivellä Aleksanterin teatterin eturivin keskelle kunniavieraspaikoille seuraamaan harvinaista pianotrion konserttia. Niin, yleensä pianotrio tarkoittaa jotain muuta, mutta tällä kertaa lavalla oli todella kolme flyygeliä ja asialla 3 italialaista huippupianistia: Bruno Canino, Antonio Ballista ja Marco Sollini. Todella harvinaista herkkua ja ohjelmisto Bachista Dallapiccolaan. Encorena kuultiin vielä 6-kätinen teos!

Tässä vihdoin lupaamani kritiikki Sirkku Peltolan, Heikki Salon ja Iiro Rantalan Patukkaoopperasta, jonka näin TTT:ssä toissa lauantaina:

Arvoisa tekijätrio,

kävin katsomassa esityksenne 12.4. Päätin samantien kirjoittaa tämän palautteen, mutta on pitänyt antaa vähän ajatusten tasaantua…

Upea ensemble ja virtuoosimaisia yksilösuorituksia! Musiikki ja äänentoisto toimi ihan loistavasti (istuin aika takana) lukuunottamatta joitain köörikohtia, joissa ei sanoista saanut selvää (= tää menee ihan säveltäjän piikkiin…).

En voi olla pikkuisen vertaamatta tätä musikaaliimme Leyla & Daniel, yhtymäkohtia on sikäli paljon.

Meidän kantaesityksemme lyheni ohjaajan käsissä 2 tuntiin (netto): vauhdikashan siitä tuli, tuskin kukaan ehti nukahtaa, mutta farssimaisuus korostui liikaa. Patukalle puolestaan tiivistäminen olisi ollut paikka paikoin eduksi: välillä joitain kohtauksia ja biisejä venytettiin vähän liikaa. Musiikkidramaturgian kannalta varsinkin lopussa oli minun makuuni liian pitkiä pätkiä ilman musiikkia.

Yllätyin, että Patukkaooppera ei ollut niin kantaaottava kuin olin luullut. Oletetun teatteriyleisön oletetulle sietokyvylle eli markkinavoimille annettiin liikaa periksi niin Patukassa kuin meilläkin. Teemammehan ovat mitä ajankohtaisimpia. Vaikka välillä luotankin suomalaisten ihmisten älykkyyteen, kenties liikaa, olen sitä mieltä, että keskiviivan kulkeminen ja konfliktin välttäminen on Suomessa mennyt liiallisuuksiin = ruåtsalaisuuksiin. Ihmisillä on nälkä kuulla, että joku on ylipäätään jotain mieltä ja fiktio olisi turvallinen tapa esittää äärimmäisiäkin mielipiteitä. Poliittinen korrektius helvettiin! Teatterin pitää uskaltaa enemmän myös suurilla näyttämöillä.

Joka tapauksessa eläköön uusi suomalainen musiikkiteatteri! Sen puolesta pitää taistella, ettei veronmaksajien rahoja ulosmitata kaikenmaailman Sir Mackintosheille ja Lloyd Webbereille.

Terveisin vapaustaistelija Petri Kaivanto

Keväinen keskiviikko

Onpa ollut mahtava ilma jo monta päivää! Viikonloppunakin sai nauttia auringosta ihan kunnolla. Lauantaina heräsin täysin poikkeuksellisesti jo ysiltä ja olin tallilla ennen puoltapäivää. Yllätin kerrankin Ässän! No, kotiintultua pitikin sitten nukkua muutaman tunnin päikkärit…

Sunnuntaina sain houkuteltua Petrin tallille. Mentiin metsään, mä ratsastaen Ässällä ja Petri kävellen laumanjohtajana! Oli kiva reissu! Tänään Ässä saikin vapaapäivän, kun mulla oli tunti Östersundomissa. Menin Thulalla ja taas tuli niitä oivalluksia…

Töissä on menossa vuoden viimeinen viikko. Meillä Ameriikassa nääs kun tuo fiscal year loppuu tähän huhtikuuhun. Kylläpä aika menee nopeasti! Ensi viikon lopulla ajattelin käväistä maalla pitkästä aikaa ennen toukokuun perinteistä matkustusputkea…

Ja vielä päivän Niilo-raportti: Tänään hän hyppäsi suoraan mun mahan päälle sohvalle ja asettui siihen! Hän on kyllä ihan uskomaton! Puhuttiin just äsken Petrin kanssa, että tuskinpa meille enää pentukissoja tulee, koska ollaan enempi tällaisia pappakissaexperttejä

Viikkokatsaus

Kas, taas vierähti viikko… Siis mihin?

Tiistaina olin Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen Kiinan musiikkivientiseminaarissa moikkaamassa vanhaa tuttuani Kienda Hojia ja sieltä vielä ehdin venäjän tunnin loppumetreille: kun Kari oli ollut yksin, niin ei kannattanut mennä oppikirjaa eteenpäin, vaan katsoimme jotain neuvostoaikaista kielikurssia jossa lomailtiin Mustanmeren rannalla…

Keskiviikkona oli sitten Teoston vuosikokous, historiallisesti ensi kertaa Pitkänsillan toisella puolen, ihan Paasitornissa… Muutenkin tehtiin historiaa, etenkin kun Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teoston puheenjohtajaksi valittiin sanoittaja Georg Nummelin. Henkilövalinnat menivät äänestyksittä, vaikka 10 hengen johtokunta muuttui 6 hengen hallitukseksi. Silti kokoukselle saatiin mittaa, kun väännettiin muutamista jakosääntöuudistuksista. Olin kovasti suunnitellut pitäväni turpani kiinni, mutta ei se vain onnistunut tälläkään kertaa… Sikäli paljon vain ärsytti kun pitkästä aikaa olivat musiikinlajit vastakkain loppujen lopuksi aika pienessä asiassa.

Torstaina oli hiukan krapulaa, mutta ei mitenkään pahasti. Ei olisi varmaan ollut senkään vertaa, jos en olisi testannut pikkusikarin polttamista. Ei, tupakkalakko ei murtunut eikä murru! Johanna käytti mua Malmilla murtumakontrollissa, jossa fysioterapeutti komensi vielä varomaan luutuvaa kättä, vaikkei kipuja olekaan ja lääkäri rätkäisi 3 viikkoa lisää sairaslomaa. Illalla selvitin ja arkistoin vihdoin loputkin tämän vuoden Sanremosta…

Perjantai ja lauantai on tullut touhuttua kotioloissa saldona mm. Kelan ja vakuutusyhtiön hakemukset tästä olkaluun murtumasta, puuttuvien teosilmoitusten tekeminen sun muuta byrokratiaa, kolumnin kirjottaminen ELVISin sivuille, kirjeenvaihdon purkamista… Uudenvuoden lupauksen pitäminen on rankkaa, mutta olen onnistunut jotenkin pitämään sähköpostin inboxin 20-30 viestin välillä ja oppinut hävittämään tarpeettomia posteja entistä paremmin. Niin ja sitten ryhdyin Last.fm:n käyttäjäksi ja olen ihan koukussa: miten ilman tätä on voinut tulla toimeen! Ylipäätään selvästi melko maaninen vaihe ja täysikuu…

Tämä blogi on muuten ensi kertaa noteerattu toisessa blogissa, jonka löysin etsiessäni materiaalia Fitna-kirjoitukseeni. Pienen ajatustenvaihdon jälkeen Vasarahammer kirjoitti myös Leylasta & Danielista. Kuinka ollakaan perjantaina TV1:ssä A-Zoom käsitteli kunniaväkivaltaa. On pakko sanoa, että yleensä arvostamani toimittaja Jyrki Saarikoski oli melkein yhtä paniikissa/pihalla aiheensa kanssa kuin musikaalimme toimittaja. Satiiri muuttui todeksi.

Tänään sitten reippailtiin upeassa säässä heposen kanssa metsässä. Selkään kun en voi mennä, niin kävelin laumanjohtajana. Kyllä taas pitkänaamainen terapeuttini ja keväinen metsä palauttivat ajatukset raiteilleen. Nyt kuin vielä malttaisi vähän nukkua, tarkoitus olisi nimittäin käväistä huomenna Lahdessa.

Julma huhtikuu

Kuvittelin jo selviäväni loppukevään ilman flunssaa, mutta vielä mitä. Viimeinen niitti poskionteloille oli lauantainen lento Kittilään: oikea korva meni laskussa aivan totaalilukkoon ja siihen sattui niin maan perusteellisesti… Onneksi olin ennakoinut tulevan ja ottanut kotoa mukaan yhden antibioottikuurin, jonka sitten aloitin (juu, oli ihan voimassaoleva kuuri ja sain sille jopa ihan lääkärillisen siunauksen!). No, tässä sitä on sitten sinnitelty koko viikko niistäen ja yskien ja hengissä vielä ollaan !

Viikonloppua ja alkuviikko menivät siis Levillä työn merkeissä. Kivaa oli flunssasta huolimatta! Paljon lunta ja ihana auringonpaiste muuten paitsi maanantaina, jolloin tuli lisää lunta. Sopiva päivä viettää luennoilla siis. Sunnuntaina vietin syntymäpäivää käymällä issikkavaelluksella Levin maisemissa. Menin ihanalla Irmeli-tammalla (juu, hänellä on islantilainen nimikin, mutta tuo on kutsumanimi) ja oli tosi kivaa! Mielettömät maisemat, kyllä taas sielu lepäsi…

Ässä vietti viikonloppuna rokotusvapaataan kevyen käyntityökentelyn merkeissä (kiitos Pinja ja Leena!) sillä seurauksella, että oli painellut maanantaina naapuritarhaan tolpat ja langat lennellen… Voi meidän poikaa! Nyt ollaan taas iltaisin menty vähän reippaammin ja mukavaa on ollut, mitä nyt ratsastajan nenää on pitänyt niistää vähän väliä…

Pakko raportoida, uskomaton juttu tapahtui keskiviikkona: loikoilin hetken sohvalla ja yhtäkkiä Niilo kömpi viereeni makoilemaan! Uskomaton kissapappa… Hänhän ei siis tosiaan ole mikään sylikissa. Mutta näköjään oli ollut mammaa ikävä…

Tänä aamuna heräsin klo.03.45 ja käväisin Kuopiossa työreissulla. Ilmeisesti tuleva täysikuu vaikuttaa sen verran, että olen ollut tosi reipas tänään! Menin vielä lentokentältä tallille ja ratsastin tunnin. Nyt kyllä tuntuu siltä, että taidan romahtaa petiin ihan just kohta… Onneksi on viikonloppu!

10 päivää nippuun…

… eli touhua on ilmeisesti piisannut, kun en ole malttanut bloggailla.

Viime perjantaina Saara Lehtonen kävi laulamassa pari demoa ja sitten lauloin vielä kolmannen itse, käyttötarkoituksesta ei voi vielä puhua, mutta olipa kivaa tehdä pitkästä aikaa demoja. Hieman on tosin ollut taistelua M-Audion FireWire 410-purtilon kanssa, kun välillä äänityksiin tulee outoja napsuja enkä ole vielä perimmäistä syytä oikein jäljittänyt. Muutkin puuhat ovat liittyneet enimmäkseen musiikkiin, mutta taas on vähän tämä ongelma niin kuin yleensäkin mun hommissa, että puolivalmiista asioista ei voi/kannata kertoa.

Viikonlopusta en muista oikein mitään, varmaan ainakin TV:tä on tullut katsottua paljon, ettei digiboxi turpoaisi aivan äärimmilleen. Olen viimein alkanut katsoa venäläistä Tohtori Zivagoa ja Johannan kanssa tsekattiin Euroviisujen esikatselut eli 43 biisiä putkeen! No, osaa ei kyllä kestänyt ihan kokonaan.

Tällä viikolla on tullut jälleen terveydenhuolto tutuksi. Tiistaina mua haastateltiin geenitutkimukseen ja luovutin tieteelle 10 putkiloa verta, keskiviikkona sain “terveen paperit” aivoinfarktin osalta eli neurologin mukaan “estettä työhön paluulle ei ole” ja sitten torstaina tarvittiin taas verinäytettä INR-kontrollia varten, josta piti perjantaina soittaa annostuksen saamiseksi. Hyvin on pysynyt veri ohuena ja elämä säännöllisenä. Yli 2 kk ilman tupakkaa! Siitä riemusta itse asiassa olisi pitänyt kyllä postata ihan erikseen. Hyvin ovat röörit pysyneet auki ja tupakanhajukin jo inhottaa! Olen ilmeisesti osannut yhdistää sen hyvin aivoissani kuolemaan ja mieli tekee enää tosi harvoissa tilanteissa.

Perjantaina oli ohjemassani “ensimmäinen ulkomaanmatka yksin aivoinfarktin jälkeen”. Tosi jännää… Suunnistin Tampereelle katsomaan Jari Aholaa TTT:n Mozartina. Jari oli tietty loistava, mutta kokonaisuutena ei ollut kyllä Lahden Amadeuksen veroinen. Lauantaina oli vuorossa Patukkaooppera, josta ehkä vielä kirjoitan palautteen erikseen, mutta ken pystyy menköön Tampereelle pian katsomaan uutta kotimaista musiikkiteatteria!

Vietin “tosipunaista” viikonloppua, kun kävin lauantaina ennen päivänäytöstä vielä Lenin-museossakin. No, ehkä oloa vähän tasapainotti poliittisesti neutraalimmaksi perjantain iltapala Keskustorin Mäkkärillä. Matkaeväänä ollutta venäjän oppikirjaa en kerinnyt avaamaan, mutta kovasti tavasin mm. sitä asiakirjaa, jolla Lenin, Stalin, Trotski kumppaneineen tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Vielä on pakko kertoa, että hyvää kosmopoliittista fiilistä ja ulkomaan tunnelmaa lisäsi, kun hotellin aulassa mua olivat vastassa Andy ja Angela ja aamiaisella ensimmäinen vastaantulija oli tietysti Mike Monroe. Perjantai-iltana olisin muuten ehkä mennytkin Hanoi Rocksin keikalle, mutta vatsassa on joku virus ja kunto ei tuntunut riittävältä, joten sulkeuduin kerrankin lähes selvinpäin hotellihuoneeseen perjantai-iltana jo ennen yhtätoista. Täysin outoa ja perverssiä!

Reissun jälkeen nukuttikin aika paljon ja pojatkin herättivät tänään reilusti vain klo 3 ja klo 10. Johanna ja anoppi lähtivät eilen Leville, mutta mä sainkin kompensaatioksi isän tekemää poronkäristystä ja tämän päivän pääsaavutukseksi taitaapi jäädä tämä bloggaus.

Juu, ja käsikin tuntuu paranevan huomattavasti vikkelämmin kuin syksyllä. Tänään en ole enää kantosidettä käyttänyt ja muutenkin kevättä alkaa olla rinnassa. Per aspera ad astor!

Oh-hoh mikä päivä!

Siis ihan oikeesti en kestä tuota ohjelmaa! Pakko oli vaan vetää tuo otsikko tähän, kun sattui silmään YLE:n sivuilta (mulla on jostain syystä se selaimen avaussivuna). Pari jaksoa katsottuani ihmettelen, että mitä tekemistä YLE:llä on moisen tekeleen kanssa… T. Nimim. Vielä toistaiseksi lupamaksun maksaja

Viikko on taas mennyt nopsaan. Olen käynyt sekä Turussa että Tampereella ja pohjoisemmaksi vaan menee jahka viikonloppuun päästään! Poskiontelot taas lupaavasti oireilevat: pää on kuin Haminan kaupunki ja väsymys hirmuinen. Duact on ollut kova sana pari päivää. Toivottavasti tauti ei nyt tule kunnolla päälle…

En varmaan ole tehnyt mitään erikoista, ainakaan en voi muistaa… Ässä voi hyvin, sai rokotuksen tänään ja ottaa nyt muutaman päivän iisisti. Kissapapat ovat myös olleet reippaita, jonkinsortin maaliskuu on vaivannut heitäkin menosta päätellen! Tänä aamuna heräsin klo.5.57 Niilon oksennusääniin. Hän oli taas kerran ahminut hampaattomalla (lähes) suullaan Vilhon raksut. Ei muuta kuin Antepsinia nieluun ja hieman pehmeämpää ruokaa tarjolle…

Huisketta!

Ihanaa, kun illat ovat taas valoisia! Siinä on vaan se huono (?) puoli, ettei tallilta malttaisi lähteä ollenkaan pois… Tämä viikko ollaan otettu Ässän kanssa vähän iisimmin, sillä hän nimittäin yski alkuviikosta. Eläinlääkärimme mielestä se on todennäköisesti siitepölyperäistä, mutta en silti ole halunnut riskeerata. Olemme touhunneet kevyesti kentällä ja tänään teimme kävelymaaston Petran ja Vakurin seurassa. Oli kivaa!

Keskiviikkona olin tunnilla Östersundomissa, Anun ja Leenan uudessa paikassa. Menin  elämäni ekaa kertaa maneesissa ihanalla Urdilla, joka ei ollut uudesta ympäristöstä moksiskaan. Leena piti tunnin ja taas tuli oivalluksia…

Eilen oli aika hektinen päivä: Meikussa meni työn merkeissä hela dagen. Sieltä päästyäni menin  autopesuun, kotiin siivoamaan ja tallille. Illalla vielä kauppaan  ja pikavauhtia keskustaan treffaamaan ystävääni Nanea, joka tuli tänne viettämään viikonloppua… Ja kaikki tämä yhden reissarin voimin! Tulin kotiin yhdentoista maissa ja laitoin ruokaa. Syötyäni ilmoitin Petrille, että tää nukkuis nyt… Oli aika suora lähetys !

Be like Ike!

Tätä se maanisuus teettää, jo toinen postaus tänään… Murtumakontrolli Malmin sairaalassa oli oikein mukava ja jouheva kokemus. Luu on pysynyt touhuamisestani huolimatta hyvin paikallaan ja seuraava kontrolli on parin viikon päästä.

Ennen päiväunia tapahtui sitten jotain oikein mukavaa… Kun kaikki muut yritykset löytää hänet eivät tuottaneet tulosta, päätin vielä kokeilla Italian puhelinluetteloa. Tällä kertaa hän vastasi! Nimittäin Robert de Niron italialainen ääni, Stefano De Sando, näyttelijä-runoilija-muusikko… Eräs Italian arvostetuimmista dubbaajista.

Jo vuosia sitten sanoitin suomeksi Anneli Saaristolle yhden hänen napolinkielisen kappaleensa, Siente sì Ornella Vanonin vuonna 1990 julkaisemalta albumilta. Nyt se pitäisi saada vihdoin levylle. Käännösluvan hankkimisessa yritin kaikkia muita normaalikeinoja, mutta en olisi uskonut, että minut pelastaa lopulta puhelinluettelo! Ongelma oli siinä, että aikanaan Ornella Vanonin albumin tuottaja-kapellimestari oli vaatinut itselleen puolet kustannusoikeuksista, mutta nyt ko. kustantajaa ei löydy mistään ja herra tuottaja on jostain syystä jättänyt omatkin yhteystietonsa päivittämättä jopa “Italian Teostoon”. Voi kenties olla joku terveydellinen syykin, jopa kuolema ja perikunta ei ole vielä ehtinyt selvittää pesän asioita. Kerran mulle kävi juuri niin ja kuinka ollakaan kyseessä oli Annelin yli vanhan kultalevyn (25.000) myyneestä La Dolce Vita -albumista. Jäi ihan huomattava summa saamatta… Jep, mutta nyt onnisti!

Herra Sando on ihana tuttavuus, suorastaan rakkautta ensi puhelulla. Hän ei tosin ensin meinannut uskoa, että Helsingistä soitellaan ja osataan puhua italiaa… Saapa nähdä mitä tästä vielä voikaan seurata. Ainakin herralla on oma runofestivaali pienessä toskanalaiskunnassa. Hän lupasi auttaa mua, kun sanoin haluavani nähdä parasta italialaista nykyteatteria, jos pääsisin sinne Rooman residenssiin ensi talvena…

Päiväunista, sivistyksen ja Italian unelmoimisesta heräsinkin sitten taas tähän karuun todellisuuteen…

Avasin Facebookin ja luulin olevani unessa, kun näin mainoksen Be like Ike! Ei voi olla totta. Siis Suomen ulkoministerin vahingossa vaihtanut neiti Tukiainen mainostaa Myspace -sivuaan Facebookissa! Täytyisi varmaan itsekin perehtyä tuohon Facebook-kampanjointiin, että saisi käsityksen paljonko se maksaisi, jos olisi jotain mainostettavaa.

Tästä vielä ei oikein paljastu, millaista liiketoimintaa tämän kampanjan on tarkoitus luoda… Keskimääräinen Facebookin käyttäjä tuskin tilaa tätä kautta Dolls-tanssijoita keikalle. Onko tämä koko Kanerva-juttu sittenkin SDP:n katala kunnallisvaalitemppu? Kyllä varmasti, sillä kaikkihan on pohjimmiltaan demarien syytä.

Kaiken huipuksi lupamaksajien Yleisradio välitti muutama tunti sitten tärkeän uutisen: Paris Hilton on Stadissa. Siis henkilö, joka alunperin tuli kuuluisaksi siitä, että on kuuluisa perijätär. Ja yhdestä kotivideossa, jossa tehtiin muutakin kuin läheteltiin tekstiviestejä. Sittemmin on Parisilta pukannut merchandisea, kuten levyä, TV-ohjelmaa, parfyymiä jne. Hyvä niin, sillä isipappa on kuulemma korjannut testamenttiaan mm. rattijuopottelun ja muun törhellyksen vuoksi.

Tämän paremmin ei voi ajan henkeä enää tiivistää. Tässä se on kaikki. Hyvää yötä, suomalainen kansanvalta.

PS. Ei oo totta, Italian SIAEssakin homma toimii: tätä kirjoittaessa sain ko. biisin kustantajien yhteystiedot, jotka kylläkin sain jo Italian Warner Chappellilta toissapäivänä…

Palikkatestejä ja läpivalaisua

Suomi on ollut patologisen kiinnostunut Ilkka Kanervan kikkelinliikkeistä ja olen menettänyt lopullisen uskoni demokratian toimivuuteen tässä Kekkoslovakiassa. Turkulaisten äänestäjien mielipiteellä ei siis ole mitään merkitystä. Turun kannattaisi varmaan Ahvenanmaan kanssa erota  Suomesta, niin löytyisi Ikelle vielä joku haastava homma. Samoilla perusteilla kun Ike savustettiin pitäisi vaihtaa pääministerikin. Ja moni muu, mutta kun tässä maassa on aina tyydytty uhraamaan vain yksi kerrallaan… Ainoa valonpilkahdus tässä sopassa oli tietysti Alexander Stubbin nimitys, joka on EU-parlamentille niin suuri menetys, että mun täytyy varmaan alkaa pyrkiä sinne tilalle.

Muu maailmakin on ehkä naureskellut Ikelle, mutta oleellisempia asioita on sentään löytynyt suuriin otsikoihin. Geert Wildersin video ja islamismi on vaivannut mua vieläkin. TV1 esitti Channel Fourin minisarjan Sisko ja veli, joka oli hiukan rajumpaa kamaa kuin mikään aihetta aiemmin käsitellyt juttu. Vaikka lopussa oli pehmentäviä tekstejä, jotka väittivät, että ihmisoikeuksia polkevat terrorismilait lisäävät terrorismia, niin itse elokuvasta ei juuri löytynyt mitään islamin hyviä puolia esitteleviä kohtauksia. Miksei tästä kukaan huomannut repiä pelihousujaan? Joo, mutta hermot menee, jos alkaa liikaa ajatella.

Tiistaina kävin neuropsykologin testeissä ja koska en pysty kynällä kirjoittamaan, niin sain korvata piirustustehtävät palikkatesteillä. Parin tunnin rääkki lasku-, muisti- ja kielitehtäviä meni erinomaisesti eikä minua kuulemma “saa mistään kiinni”. Itsestäkin tuntuu, että aivot ovat kyllä hyvin toipuneet, ehkä puhe ei ole aina ihan niin sujuvaa kuin tahtoisi, mutta on vaikeaa sanoa johtuuko se infarktista vai harjoituksen puutteesta, kun viime kesän jälkeen olen ollut niin vähän ihmisten ilmoilla.

Mustelma sointuu hienosti kantohuiviini. 

Eilen sitten nukutti aika paljon, kun tiistaina tuli testin jälkeen rehkittyä mm. venäjän tunnilla ja biisinteossa. Alejandro lähetti eilen kitarataustan ja uusi hieno tango on syntymässä… Nyt lähdetään  Malmille röntgeniin.