Be like Ike!

Tätä se maanisuus teettää, jo toinen postaus tänään… Murtumakontrolli Malmin sairaalassa oli oikein mukava ja jouheva kokemus. Luu on pysynyt touhuamisestani huolimatta hyvin paikallaan ja seuraava kontrolli on parin viikon päästä.

Ennen päiväunia tapahtui sitten jotain oikein mukavaa… Kun kaikki muut yritykset löytää hänet eivät tuottaneet tulosta, päätin vielä kokeilla Italian puhelinluetteloa. Tällä kertaa hän vastasi! Nimittäin Robert de Niron italialainen ääni, Stefano De Sando, näyttelijä-runoilija-muusikko… Eräs Italian arvostetuimmista dubbaajista.

Jo vuosia sitten sanoitin suomeksi Anneli Saaristolle yhden hänen napolinkielisen kappaleensa, Siente sì Ornella Vanonin vuonna 1990 julkaisemalta albumilta. Nyt se pitäisi saada vihdoin levylle. Käännösluvan hankkimisessa yritin kaikkia muita normaalikeinoja, mutta en olisi uskonut, että minut pelastaa lopulta puhelinluettelo! Ongelma oli siinä, että aikanaan Ornella Vanonin albumin tuottaja-kapellimestari oli vaatinut itselleen puolet kustannusoikeuksista, mutta nyt ko. kustantajaa ei löydy mistään ja herra tuottaja on jostain syystä jättänyt omatkin yhteystietonsa päivittämättä jopa “Italian Teostoon”. Voi kenties olla joku terveydellinen syykin, jopa kuolema ja perikunta ei ole vielä ehtinyt selvittää pesän asioita. Kerran mulle kävi juuri niin ja kuinka ollakaan kyseessä oli Annelin yli vanhan kultalevyn (25.000) myyneestä La Dolce Vita -albumista. Jäi ihan huomattava summa saamatta… Jep, mutta nyt onnisti!

Herra Sando on ihana tuttavuus, suorastaan rakkautta ensi puhelulla. Hän ei tosin ensin meinannut uskoa, että Helsingistä soitellaan ja osataan puhua italiaa… Saapa nähdä mitä tästä vielä voikaan seurata. Ainakin herralla on oma runofestivaali pienessä toskanalaiskunnassa. Hän lupasi auttaa mua, kun sanoin haluavani nähdä parasta italialaista nykyteatteria, jos pääsisin sinne Rooman residenssiin ensi talvena…

Päiväunista, sivistyksen ja Italian unelmoimisesta heräsinkin sitten taas tähän karuun todellisuuteen…

Avasin Facebookin ja luulin olevani unessa, kun näin mainoksen Be like Ike! Ei voi olla totta. Siis Suomen ulkoministerin vahingossa vaihtanut neiti Tukiainen mainostaa Myspace -sivuaan Facebookissa! Täytyisi varmaan itsekin perehtyä tuohon Facebook-kampanjointiin, että saisi käsityksen paljonko se maksaisi, jos olisi jotain mainostettavaa.

Tästä vielä ei oikein paljastu, millaista liiketoimintaa tämän kampanjan on tarkoitus luoda… Keskimääräinen Facebookin käyttäjä tuskin tilaa tätä kautta Dolls-tanssijoita keikalle. Onko tämä koko Kanerva-juttu sittenkin SDP:n katala kunnallisvaalitemppu? Kyllä varmasti, sillä kaikkihan on pohjimmiltaan demarien syytä.

Kaiken huipuksi lupamaksajien Yleisradio välitti muutama tunti sitten tärkeän uutisen: Paris Hilton on Stadissa. Siis henkilö, joka alunperin tuli kuuluisaksi siitä, että on kuuluisa perijätär. Ja yhdestä kotivideossa, jossa tehtiin muutakin kuin läheteltiin tekstiviestejä. Sittemmin on Parisilta pukannut merchandisea, kuten levyä, TV-ohjelmaa, parfyymiä jne. Hyvä niin, sillä isipappa on kuulemma korjannut testamenttiaan mm. rattijuopottelun ja muun törhellyksen vuoksi.

Tämän paremmin ei voi ajan henkeä enää tiivistää. Tässä se on kaikki. Hyvää yötä, suomalainen kansanvalta.

PS. Ei oo totta, Italian SIAEssakin homma toimii: tätä kirjoittaessa sain ko. biisin kustantajien yhteystiedot, jotka kylläkin sain jo Italian Warner Chappellilta toissapäivänä…

Palikkatestejä ja läpivalaisua

Suomi on ollut patologisen kiinnostunut Ilkka Kanervan kikkelinliikkeistä ja olen menettänyt lopullisen uskoni demokratian toimivuuteen tässä Kekkoslovakiassa. Turkulaisten äänestäjien mielipiteellä ei siis ole mitään merkitystä. Turun kannattaisi varmaan Ahvenanmaan kanssa erota  Suomesta, niin löytyisi Ikelle vielä joku haastava homma. Samoilla perusteilla kun Ike savustettiin pitäisi vaihtaa pääministerikin. Ja moni muu, mutta kun tässä maassa on aina tyydytty uhraamaan vain yksi kerrallaan… Ainoa valonpilkahdus tässä sopassa oli tietysti Alexander Stubbin nimitys, joka on EU-parlamentille niin suuri menetys, että mun täytyy varmaan alkaa pyrkiä sinne tilalle.

Muu maailmakin on ehkä naureskellut Ikelle, mutta oleellisempia asioita on sentään löytynyt suuriin otsikoihin. Geert Wildersin video ja islamismi on vaivannut mua vieläkin. TV1 esitti Channel Fourin minisarjan Sisko ja veli, joka oli hiukan rajumpaa kamaa kuin mikään aihetta aiemmin käsitellyt juttu. Vaikka lopussa oli pehmentäviä tekstejä, jotka väittivät, että ihmisoikeuksia polkevat terrorismilait lisäävät terrorismia, niin itse elokuvasta ei juuri löytynyt mitään islamin hyviä puolia esitteleviä kohtauksia. Miksei tästä kukaan huomannut repiä pelihousujaan? Joo, mutta hermot menee, jos alkaa liikaa ajatella.

Tiistaina kävin neuropsykologin testeissä ja koska en pysty kynällä kirjoittamaan, niin sain korvata piirustustehtävät palikkatesteillä. Parin tunnin rääkki lasku-, muisti- ja kielitehtäviä meni erinomaisesti eikä minua kuulemma “saa mistään kiinni”. Itsestäkin tuntuu, että aivot ovat kyllä hyvin toipuneet, ehkä puhe ei ole aina ihan niin sujuvaa kuin tahtoisi, mutta on vaikeaa sanoa johtuuko se infarktista vai harjoituksen puutteesta, kun viime kesän jälkeen olen ollut niin vähän ihmisten ilmoilla.

Mustelma sointuu hienosti kantohuiviini. 

Eilen sitten nukutti aika paljon, kun tiistaina tuli testin jälkeen rehkittyä mm. venäjän tunnilla ja biisinteossa. Alejandro lähetti eilen kitarataustan ja uusi hieno tango on syntymässä… Nyt lähdetään  Malmille röntgeniin.