10 päivää nippuun…

… eli touhua on ilmeisesti piisannut, kun en ole malttanut bloggailla.

Viime perjantaina Saara Lehtonen kävi laulamassa pari demoa ja sitten lauloin vielä kolmannen itse, käyttötarkoituksesta ei voi vielä puhua, mutta olipa kivaa tehdä pitkästä aikaa demoja. Hieman on tosin ollut taistelua M-Audion FireWire 410-purtilon kanssa, kun välillä äänityksiin tulee outoja napsuja enkä ole vielä perimmäistä syytä oikein jäljittänyt. Muutkin puuhat ovat liittyneet enimmäkseen musiikkiin, mutta taas on vähän tämä ongelma niin kuin yleensäkin mun hommissa, että puolivalmiista asioista ei voi/kannata kertoa.

Viikonlopusta en muista oikein mitään, varmaan ainakin TV:tä on tullut katsottua paljon, ettei digiboxi turpoaisi aivan äärimmilleen. Olen viimein alkanut katsoa venäläistä Tohtori Zivagoa ja Johannan kanssa tsekattiin Euroviisujen esikatselut eli 43 biisiä putkeen! No, osaa ei kyllä kestänyt ihan kokonaan.

Tällä viikolla on tullut jälleen terveydenhuolto tutuksi. Tiistaina mua haastateltiin geenitutkimukseen ja luovutin tieteelle 10 putkiloa verta, keskiviikkona sain “terveen paperit” aivoinfarktin osalta eli neurologin mukaan “estettä työhön paluulle ei ole” ja sitten torstaina tarvittiin taas verinäytettä INR-kontrollia varten, josta piti perjantaina soittaa annostuksen saamiseksi. Hyvin on pysynyt veri ohuena ja elämä säännöllisenä. Yli 2 kk ilman tupakkaa! Siitä riemusta itse asiassa olisi pitänyt kyllä postata ihan erikseen. Hyvin ovat röörit pysyneet auki ja tupakanhajukin jo inhottaa! Olen ilmeisesti osannut yhdistää sen hyvin aivoissani kuolemaan ja mieli tekee enää tosi harvoissa tilanteissa.

Perjantaina oli ohjemassani “ensimmäinen ulkomaanmatka yksin aivoinfarktin jälkeen”. Tosi jännää… Suunnistin Tampereelle katsomaan Jari Aholaa TTT:n Mozartina. Jari oli tietty loistava, mutta kokonaisuutena ei ollut kyllä Lahden Amadeuksen veroinen. Lauantaina oli vuorossa Patukkaooppera, josta ehkä vielä kirjoitan palautteen erikseen, mutta ken pystyy menköön Tampereelle pian katsomaan uutta kotimaista musiikkiteatteria!

Vietin “tosipunaista” viikonloppua, kun kävin lauantaina ennen päivänäytöstä vielä Lenin-museossakin. No, ehkä oloa vähän tasapainotti poliittisesti neutraalimmaksi perjantain iltapala Keskustorin Mäkkärillä. Matkaeväänä ollutta venäjän oppikirjaa en kerinnyt avaamaan, mutta kovasti tavasin mm. sitä asiakirjaa, jolla Lenin, Stalin, Trotski kumppaneineen tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Vielä on pakko kertoa, että hyvää kosmopoliittista fiilistä ja ulkomaan tunnelmaa lisäsi, kun hotellin aulassa mua olivat vastassa Andy ja Angela ja aamiaisella ensimmäinen vastaantulija oli tietysti Mike Monroe. Perjantai-iltana olisin muuten ehkä mennytkin Hanoi Rocksin keikalle, mutta vatsassa on joku virus ja kunto ei tuntunut riittävältä, joten sulkeuduin kerrankin lähes selvinpäin hotellihuoneeseen perjantai-iltana jo ennen yhtätoista. Täysin outoa ja perverssiä!

Reissun jälkeen nukuttikin aika paljon ja pojatkin herättivät tänään reilusti vain klo 3 ja klo 10. Johanna ja anoppi lähtivät eilen Leville, mutta mä sainkin kompensaatioksi isän tekemää poronkäristystä ja tämän päivän pääsaavutukseksi taitaapi jäädä tämä bloggaus.

Juu, ja käsikin tuntuu paranevan huomattavasti vikkelämmin kuin syksyllä. Tänään en ole enää kantosidettä käyttänyt ja muutenkin kevättä alkaa olla rinnassa. Per aspera ad astor!