Toukokuun vika päivä

Että menikin taas yksi kuukausi kuin hujauksessa! Ja jos ennusmerkit (= kalenterimerkinnät) paikkansa pitävät, niin nopeasti tulee menemään myös kesäkuu…

Tämä viikko vierähti siis Marbellassa. Maanantai meni lähinnä matkustamiseen, koska täältä Pohjan perukoilta ei niin vain lähdetä suoraan oikein mihinkään. Illalla syötiin merenrannalla kollegoiden kanssa (söin aivan sikahyvää miekkakalaa, toim. huom.) ja tiistaina palaveerattiin. Loppuviikko oli koulutusta, mutta toki myös hauskanpitoa kun kerrankin oltiin koko Euroopan porukka yhdessä! Keskiviikon leikkimielisen ja erittäin hauskan flamencokisan jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin illalliselle ja torstaina oli ohjelmassa perinteinen gaalaillallinen palkintoseremonioineen. Jep, kivaa oli ja hyödyllistä toki myös! Unet nyt jäivät vähiin, mutta sellaista sattuu…

Eilinen kotimatka sitten vaan vähän takkusi. Frankfurtissa oli niin hirmuinen ukkosmyräkkä, että kenttä oli jouduttu sulkemaan joksikin aikaa ja mekin laskeuduimme sellaisessa salamoinnissa, että hiukan hirvitti… Lento Hesaan oli sitten melkein kolme tuntia myöhässä, joten olin kotona vasta aamuviideltä…

Petri herätti mut onneksi jo yhdeltä ja lähdimme tallille. Ässä oli laitsalla päiväheinien asemasta ja on kuulemma nyt ollut päivittäin totuttelemassa laidunelämään. Mentiin kentällä ja hän kulki oikein reippaasti kuumuudesta huolimatta ja tarjoili jo itsekin jotain töltintapaista! Petri meni sitten loppukäynnit ja ihasteli vieläkin pojan parantuneita ohjausominaisuuksia. Tallilta menimme vielä Friherrsiin avamaan huvimajakauden!

Rentoa laukkaa 1.6.2008

Kotiinpalatessamme sattui hauska juttu: vetäisin taskuparkkeerauksen ylämäkeen ja autosta noustessani sain mahtavat aplodeeraukset puistossa iltaa viettäneeltä joukolta nuoria herrasmiehiä! Kiitin poikia kauniisti ja vielä pois kävellessämme takaa kuului, että “helvetin hyvä parkki”! Mutta oikeesti, mä olenkin ehkä Töölöön Paras Taskuparkkeeraaja !!!

Viisuviikko viuhahti

Euroviisut ovat “työllistäneet”. Suurin energia meni sen pähkäilemiseen, miten onnistuisi vedonlyönnissä. Tälläkin kertaa voittaja oli yksi suurimmista ennakkosuosikeista kuten oikeastaan aina vuodesta 2003 asti. Onneksi Venäjä oli “varmoista” se varmin, jolle rahaa laitoin, mutta vain sen verran, ettei muiden veikkausten pieleenmeneminen ottaisi niin paljoa päähän. Jos Kreikka olisi voittanut, niin olisi mennyt kaikki… 120 € pelasin ja Venäjän voitosta tuli 84 € kahdenkympin panoksella.

Veikkailua piti harrastaa myös Iltalehden ja Keskisuomalaisen haastateltavana, kohta vielä täytyy improta jotain analyysiä Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä. ELVISin sivuille kirjoitin perjantaina vähän kannustusta Portugalille. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen, että tällä kertaa selvisin näin vähällä… Kun sattuneista syistä ei ollut vähäisintäkään mahdollisuutta tai mielenkiintoa lähteä paikanpäälle, niin kerrankin sai keskittyä katsomaan viisuja ihan rauhassa kotitöllöttimestä.

Maanantai vierähti työpöydän purkamiseen, sillä tiistaina taloyhtiössämme alkoi patteriventtiilien uusiminen ja tätä poikkeustilaa jatkuu vielä ensi viikkoon. Siis piuhahelvetti ja tietokone ovat nyt valloittaneet ruokapöydän. Nyt vasta tajusin, kuinka helvetillistä meteliä tietokoneen tuuletin pitää…

Siksipä kaikki syyt vältellä kotia/työntekoa ovat kiinnostaneet. Torstaina kävin haastattelemassa Tapio Lipposta seuraavaan SELVISiin ja sen jälkeen tapasin vanhoja puoluetovereita illallisen merkeissä. Perjantaina vielä kävin yliopistolla kuuntelemassa Liettuan ex-presidentin, nyk. MEPin, Vytautas Landsbergisin luennon ja hain uuden passin.

Sokerina pohjalla, siis viikon ylivoimaisesti tärkein asia: olen palannut ratsaille! Paras ja alkuperäinen tiimi eli Mies ja Hevonen alkaa taas toimia. Lauantaina vähän käyskentelyä ja sitten ravia liinassa, mutta tänään jo puolisen tuntia ja pikkuisen ravia ihan itsekseni. Taisi olla edellisestä ravauskerrasta aika pitkä aika… Ässän ohjausominaisuudet ovat selvästi parantuneet verrattuna siihen, mitä muistin: kestää ja pyytää selvästi parempaa ohjastuntumaa sekä kääntyy ketterästi.

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Hyvä Dima! Olisi pitänyt usuttaa Petri pelaamaan voittajavetoa vieläkin isommalla panoksella, sillä jo illalla mulla oli tunne, että kyllä nyt on Venäjän aika voittaa! Eihän se paras biisi ollut, mutta eihän sillä olekaan asian kanssa mitään tekemistä Tänä vuonna kisassa oli mukana monta hyvää biisiä, mutta ei oikeastaan mitään erityisen sykähdyttävää vaihtoehtoa. Finaalin suurin yllätys oli Kreikan täysin turhanpäiväisen wannabe-britneyn menestys… Onneksi se ei sentään voittanut!

Mutta kuulkaa. Suurempiakin asioita on tapahtunut kuin Venäjän viisuvoitto. Nimittäin me Ässän kanssa löysimme eilen kentällä laukkavaihteen! En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä laukka vain nousi ja jatkui ja jatkui! Ja vielä molempiin kierroksiin yhtä helposti. Uskomatonta. Ja sama toistui tänään. Turha edes sanoa, kuinka onnellinen olen!!! Ehkä Ässä vaan päätti, että nyt tuo on kehittynyt sen verran, että sen kanssa voi jo laukata ! Myös Petri on palannut hevosen selkään, mutta hän varmaan haluaa kertoa siitä itse enemmän…

Matkalaukku on jo pakattu, aamulla sitten Frankfurtin kautta Malagaan!

ESC-semit ja univaje…

Noloa tunnustaa, mutta kiitos jet-lagin nukahdin sohvalle kesken ekan semin tiistai-iltana… No, onneksi Paidattomat Hevosmiehet pääsivät finaaliin (minkä kyllä jo ennustin etukäteen) ja saatoin katsoa sen nauhalta keskiviikkona! Eilen heräsin päikkäreiltäni sopivasti juuri ennen toista semiä, joka olikin paljon tiukempi kuin eka. Lopputuloksesta en osaa sanoa vielä mitään, tiukka kisa tulee olemaan anyway. Jaa suosikkini?!? No Portugali, Azerbaidzan, Kroatia, Georgia ja Norja. Ja hopeapukuisista tädeistä ehdottomasti Ukraina!

Koko viikko on muuten ollut hirveetä säätöä… Töissä on ollut about miljoona hoidettavaa asiaa reilun viikon poissaolon jälkeen. Eikä asioita helpota yhtään se, että ensi viikko menee taas tien päällä; Marbellassa vaihteeksi. Ja kyllä, työmatka on kyseessä nytkin. Ajattelin kuitenkin pakata uimapuvun mukaan siinä toivossa, että ehtisin edes aamu-uinnille jonain päivänä…

Hevosteluvajettakin olen yrittänyt paikata, vatsalihasrevähtymästä (todennäköisin dg) huolimatta. Keskiviikkona kävin juoksuttamassa Ässän ennen Leenan tuntia. Menin Thulalla ja hetkittäin tuli taas niitä kuuluisia oivalluksia! Eilen en enää Turun työkeikan jälkeen suoriutunut tallille, mutta tänään kävin toteamassa, että poika kulkee aika kivasti! Kaunis kiitos vararatsastaja Pinskulle! Illalla menin vielä Anun tunnille, Golalla tällä kertaa, ja kyllä olikin hyödyllistä treeniä taas kerran. On mulla kyllä loistavat opet!

Jet-lagged osa 2

Mun unirytmi on nyt täysin kateissa! Sunnuntaiaamuna heräsin neljältä ja kun ei uni enää tullut, luin viikon Hesarit ja jo seitsemältä lähdin tallille! Ässä oli lievästi ihmeissään kun mamma ilmestyi paikalle kesken aamuheinien… Käytiin aamumaastossa ihan kaksin ja oli kivaa! Iltapäivä menikin sitten taas nukkuessa…

Eilen heräsin jo ihan rutiinilla neljältä ja lähdin Ouluun työreissulle. Illalla palatessa oli väsymys sitä luokkaa, etten jaksanut lähteä tallille… Viime yönä heräsin kahdelta, mutta sain sitten vielä nukuttua muutaman tunnin. Ei mulla kyllä tällaista jet-lagia ole ennen ollut! Olenko mä tulossa vanhaksi?!? Vai onko tämä tequilan kosto?!?

Tänään suurin saavutus oli matkalaskun teko, johon menikin muutama hetki… Lisäksi käynnistelin seuraavia projekteja. Tallillekin ehdin, harrastettiin Ässän kanssa tavoitteellista ratsastusta kentällä ja sitten poika pääsi palkinnoksi pellon reunaan syömään vihreää… Se on kyllä mun rakas mussu!

Petri oli käynyt Kampissa ja hankkinut illalliseksi sushia! Oli hyvää. Nyt pitäisi vielä pysyä hereillä ja kannustaa Teräsbetonia illan ESC-semissä. Missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi laiduntaa…

Vatikaani torjuu pölhökreationismin! Jippii!

Unohtui edellisestä postauksesta vielä pari juttua. Mulla on näemmä kovasti kantaaottava vaihde päällä…

YLEn nettiuutinen 13.5.:

Vatikaanin mukaan kristittykin saa uskoa avaruusolioihin
Julkaistu 13.05.2008, klo 22.01

Vatikaanin observatorion johtavan astronomin mukaan avaruusolentoja saattaa aivan hyvin olla olemassa eikä niihin uskominen ole kristinuskon vastaista.

Universumin valtava koko - sata miljardia galaksia ja biljoonia tähtiä - viittaa siihen, että maan ulkopuolella saattaa olla jopa älyllistä elämää, pastori Jose Gabriel Funes totesi L’Osservatore Romano-lehden hastattelussa.

Tämä ei Funesin mukaan ole ristiriidassa kristillisen opin kanssa, koska ihmiset eivät voi asettaa rajoituksia jumalan luomisvapaudelle.

- Puhumme maan asukkaista veljinämme ja siskoinamme. Miksi emme siis voisi puhua avaruusveljistämme. Hekin olisivat osa luomistyötä, Funes järkeili.

No, johan pomppas. Näin mullistava uutinen ja ei mitään kunnon taustoitusta, pelkkä AP:n sähke käännettynä ja varmaan reippaasti lyhennettynä. Suurimmassa osassa maailmaa meni varmaan hupiuutiseksi tai sitten sensuroitiin. Tuli välittömästi pakko laittaa YLEn uutistoimitukseen vähän palautetta:

Kyllä siellä Vatikaanissa on maapallon ulkopuolisesta elämästä tiedetty jo pitkään, mutta ainakin siitä asti kun Jeesus tuli takaisin.

Juuri julkaisemanne uutinen on 8 vuotta vanha, mutta kiitos silti tuhannesti. Olette oikealla asialla ja tämä on tärkein sähke pitkään aikaan. Kyseinen astronomipappi on siis puhunut täsmälleen samoista asioista aiemminkin,

http://www.uforc.com/religion/AF_moviesUFOp20.html

mutta tietty uutinen on se, että tämä on nyt julkaistu Vatikaanin omassa lehdessä.

Alkuperäinen haastattelu löytyy Osservatore Romanosta.

Koska Suomessakin alkaa sekä amerikkalainen että islamilainen kreationismi yms. vaarallinen fundamentalismi kasvattaa suosiotaan olisi ollut hyvä nostaa esiin, että Vatikaanin pääastronomin mukaan maailman synnylle ei ole toistaiseksi parempaa selitystä kuin alkuräjähdys eikä se ole Raamatun kanssa ristiriidassa, koska Raamattu ei ole mikään tietokirja.

En viitsinyt järkyttää YLEn uutistoimitusta enempää, mutta kyllä ilmassa on viime aikoina ollut muitakin merkkejä, että Jeesus & kumppanit ovat aktivoitumassa. Pikku vinkki: mitä Gorbatshov tekee nykyään, siis muuta kuin poseeraa Louis Vuittonin mainoksessa?

Maan ulkopuolisten asialla jo vuonna 1995

Viikonloppu on vierähtänyt oikein rauhallisesti kotona. Johannaa on nukuttanut Ameriikan-reissu ja mua viikon kulttuuriannos sekä harmaa ja kylmä sää. Tulisi jo se kesä! Mä olen helteellä syntynyt kesän lapsi ja koen aina tulleeni huijatuksi suurimman osan vuotta. Projektisuma on ennallaan, mutta jotenkin tuntuu, että pian asiat alkavat selkiytyä. Tässä vielä vähän taidetta koteihin… Kivoja ovat muutkin vastaavat sivustot, mutta Wiredin sivuilla pääsee itse laatimaan otsikoita!

Jet-lagged

Tää päivä on mennyt lähinnä nukkuessa matkaväsymystä pois. Pikkuisen painoi jaloissa myös eilinen, työkavereiden kanssa vietetty rattoisa baari-ilta! En siis suoriutunut tallille enkä minnekään muuallekaan! Suurin saavutus taisi olla pyykinpesu ja kahden viikon Tehiksien katselu. Abbylla ei nyt kyllä mene kovin hyvin…

Mutta vielä hetkeksi Kaliforniaan. Oli tosi kiva reissu! Kongressin lomassa ehdittiin käydä mm. USS Midwaylla ja Sea Worldissa. Meksikolaista ruokaa syötiin La Fiestassa ja myös margaritoja tuli nautittua runsaasti…. Löysimme myös kivan, the Bitter End-nimisen baarin, jossa pelasimme biljardia hyvän kasarimusan säestyksellä! Vikana iltana syötiin Oceanairessa, jossa oli aivan mielettömän ihanaa ruokaa! Jep, kyllä San Diego on yksi mun suosikkipaikkojani Jenkeissä. Ja muutenkin ihastuin taas uudestaan Jenkkien välittömään meininkiin ja ystävällisyyteen!

Torstai-iltana menin kentältä suoraan tallille Ässää moikkaamaan. Hän oli päässyt Pinjan kanssa mukaan katrilliin ja vaikutti tosi tyytyväiseltä! Eilen ehdin pikaisesti ratsastamaankin ennen kuin piti taas sännätä baariin… Nyt voisi vähän rauhoittua!

Don Qui-HOT!

Maat järisevät ja tulivuoret purkautuvat eli maankuorikin on kevään tullen herännyt! Aktiviteettia on piisannut ja tuottavan työn välttely sen kuin jatkuu… No, on yksi ikuisuusprojekti sentään edistynyt ihan hyvin. Tiistaina ohjelmassa oli kevään viimeinen venäjän tunti, hiukan kutkuttaisi parin viikon intensiivikurssi kesäkuussa, mutta nyt on palloja niin paljon ilmassa, että en osaa vielä sanoa, miltä maailma näyttää kun täytän 40.

Keskiviikon kohokohta oli Tommi Lindellin 1-vuotistaiteilijajuhlakonsertti, jossa mahtavan comebackin teki myös legendaarinen The Moscow Orchestra. Aivan mahtavaa, Tommin kanssa olisi kiva joskus tehdä jotain kimpassa. Aikas saman lajin huimapäitä ollaan.

Torstaina väänsin viime tingassa ESEKille apurahahakemuksen Boniksen keikkaa varten (jos se keikka nyt tulisi…) ja sitten lähdin jättämään passihakemusta Punanotkonkadulle. Sitten hyppäsin Riihimäen junaan ja ehdin juuri ja juuri Anita-musikaalin näytökseen. Ken ei ole sitä vielä nähnyt niin kipin kapin, vielä voi ehtiä! Ainutlaatuinen juttu, josta toki voi olla montaa mieltä, mutta se on varma, että harvasta henkilöstä voi tuollaista elämänkertaesitystä tehdä kohteen ollessa vielä hengissä. Jälleennäkemisemme Anita Hirvosen kanssa oli riemukas:

Tämmöisen kulttuurimaratonin jälkeen olikin suuria käynnistymisvaikeuksia perjantaina: ennen kuin Suomi oli ottanut turpaan Venäjältä, en saanut mitään aikaiseksi. Mutta nyt ei sitten moottori tunnukaan sammuvan eli hups, tuli kirjoiteltua aamukahdeksaan…

ELVISin sivuille syntyi tämmöinen bloggaus, jonka vaikutuksen maksimoimiseksi lähetin siinä mainituille tahoille paitsi Teräsbetonin poikia en tahdo nyt häiritä, että saavat keskittyä pärjäämään tiistaina mahdollisimman hyvin!

Tangoa Valssaamossa

“Miitäs nyt? Kesävalot nyt!” laulaa virolainen Kreisiraadio tämän vuoden euroviisuissa. On sitten mitä mieltä tahansa Viro-Venäjä -maaottelusta, niin kyllä on suomalainen kansalaisvelvollisuus äänestää ensi viikon tiistaina Viroa, joka laulaa suomeksi! Sen lisäksi biisi on enemmistölle aivan liian älykäs ja moniulotteinen nationalismin vastainen protesti. Tai sitten ei. Venäläisten nationalistien fasisteiksi syyttämät virolaiset ovat valinneet laulukielikseen Euroopan pahimpien kansallissosialistien (lue: natsi) kielet eli serbian (hylkiönatsit), suomen (Euroopan Jumalan valittu kansa) ja saksan (alkuperäiset natsit). Huvittavan jännitteen tuo tietenkin suomalaisten osuus Kosovon asiaan…

Joo, ja nythän “keskustellaan” Leena Hietasen pamfletista, joka antaa virolaisille kyytiä. On ihan selvä, että mitä tahansa sortoa seuraa backslash, vastareaktio. Esimerkiksi kaksituhatta vuotta kestänyttä naissukupuolen sortoa on jo paikoitellen seurannut kaikenlaista telaketjufeminismiä, Tarja Halonen, miesten oikeuksien polkemista tasa-arvon nimissä yms. pientä ylilyöntiä, mutta suuntahan on oikea…

Ihan sama onko kiusaaja entinen kiusattu, karman laki pätee kaikessa ja paha saa palkkansa, mutta Viron tai Latvian haukkuminen apartheidiksi on jo kohtuuton ja epä-älyllinen provokaatio ja asettumista tuomarin rooliin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kansallisvaltiot ylipäätään on lopetettava, niin pieniä ja heikkoja kansoja pitää silti suojella. Hietanen ehdottaa venäjää viralliseksi kieleksi Viroon ja Latviaan: miksei sitten Suomeenkin?

Kesävalot nyt! Lämpöaalto yllätti viikonloppuna ja vietin oikein aktiivista viikonloppua. Lauantaina sain Pasin kaveriksi Maailmantango-festivaalin ennakkotapahtumaan Kaapelitehtaalle. Aluksi oli Valssaamossa tarjolla Arto Leskisen vetämä ilmainen tanssitunti, tässä pari otosta:

Sen jälkeen nautimme kolmesta bändistä, joiden säestyksellä varsinkin Pasi jatkoi tangotanssin harjoittelua. Kaikin puolin loistava ilta ja toivottavasti tapaamieni muusikoiden kanssa syntyy yhteistyötä. On nimittäin hiukan vaikea tehdä/saada keikkaa, kun bändi asuu 13.000 kilometrin päässä… No, toivottavasti sieltäkin päästä kohta kuuluu jotain.

Eilen lähdettiin sitten isän ja äidin kanssa moikkaamaan hevosta. Ässä oli jo valmiiksi auringossa paahtunut eikä oikein innostunut liikkumaan. Anskun kanssa saatiin kyllä vähän kentällä hepo ravaamaan, mutta sen jälkeen sitä kiinnosti vain syöminen ja se päätti jäädä laiduntien päähän syömään, eikä kerta kaikkiaan suostunut lähtemään yhtään mihinkään suuntaan. Paha perheen sisäinen auktoriteettikriisi. Ässä oli selvästi loukkaantunut, kun ei ole kaikkein omin ihminen käynyt tai sitten omasta mielestään ihan nälkiintynyt. Kuten kuvista näkyy, lentävä lihapullamme on kyllä selvästi saatu hoikempaan kuntoon kuin mitä se oli pari vuotta sitten tullessaan perheemme jäseneksi.

Tänään sitten sää muuttui paljon kylmemmäksi, mutta viikonloppuna auringosta, tangosta ja hepasta saamani energia siivitti tänään pitkiin yöuniin (6-15) ja imuroimaan koko kämpän. Yleensä en seuraa lätkää, mutta kohta aion yhdistää ruokailuun Suomi-Kanada MM-matsin vilkuilun.

California

Matkalla San Diegoon tehtiin pieni Newport Beach/Santa Ana pit-stop ja perille saavuttiin tänään (tai oikeammin eilen) iltapäivällä. Aurinko paistoi, mutta tuulen takia ei kuitenkaan ollut mitenkään liian lämmintä! Heti tuli kotoinen olo täällä Marriottissa, varsinkin kun huone on identtinen viime kertaiseen verrattuna (kts. Jan 2007).

Piti sitten heti lähteä Horton Plazalle shoppaamaan (silkasta ilosta ) ja eikös vaan löytynyt peräti kahdet 7 For All Mankindin farkut! Toiset uudistin jo nyt illalla ja fell in love instantly… White/Blackista löysin aivan ihanan mekon, thanks to Ullis -ilman häntä en olisi edes sovittanut sitä! Ja Nordstromista löytyi myös M.A.C., josta sain kauan kaipaamaani täydennystä meikkeihini.

Illallista söimme Ostetrassa ihan downtownissa ja tsekkailimme samalla lauantai-illan huumaa… Ja sitähän löytyi! Tosin me kiltit kongressivieraat tulimme ajoissa hotelliin, jotta suoriudumme reippaina luennoille huomenna!

NYC

Ihan pikainen tervehdys täältä Isosta Omenasta. Vettä sataa, mutta iltapäivällä lähdetään Kaliforniaan, jossa toivottavasti on parempi ilma!

Eipä täällä ole paljoa ehditty kaupunkia katselemaan, paitsi eilen illalla. Kävelimme Keskuspuiston laidalle ja sieltä 5th Avenuelle, jossa poikkesimme Tiffanylle pikkuostoksille… Illallista söimme japanilaisessa Natsumissa ja kylläpä olikin hyvää ruokaa!

Illalla satuin vielä näkemään tokavikan jakson E.R:sta, nyt sitten pitää pitää kaikki salaisuudet omana tietona…

Kotirintamamies seurasi lentoa reaaliajassa… Tää on jo ihan kaksnelosta, kun näkee sijainnin, nopeuden ja korkeuden!

Celebration! Cerebration!

I’ll write in English for a change…

I’m happy to announce that today I’m “officially healthy” or at least the sick leave is over. It’s been now 3 months from my brain stroke and also 3 months without smoking!

I got clean papers from the neuropsychology already one month ago, but I’ve been slightly handicapped because of breaking my right shoulder bone AGAIN. Yes, it was really too much, but 6 weeks ago we had the only winter day in Helsinki with a sudden snow storm and on my way from the auditor to Warner (2 blocks apart) I manage to fall and break my right shoulder bone again. I don’t know precisely what the Gods want to tell me… Could it be: “Stop working!” or “Don’t deal with Warner!” or just “Get a life or die!”.

Well, today I tried to revive: it was a nice spring day, I had a haircut, took new photos for passport, went to blood control and took this photo of a “new man” in front of the hospital. To send it to my dearest wife who flew yesterday to New York, New York in the U.S. of A…

Too many projects going on but finally something mature to be announced: our musical for children will be performed in Pori Jazz Kids Festival in July. Maybe I’ll send a press release/spam in couple of days…

As the great thinker, skijumper Matti Nykänen said: “Life is the best time of a man”… Spring is finally here!

Lähtötunnelmia

Kovasti suunnittelen pakkaamista, mutta silti vaan roikun tässä koneella! Ajatuksena on lähteä viikon Jenkkiturneelle sillai kevyesti kas kun se dollari on niiiin edukas nykysellään! Saa nähdä miten onnistuu, Petri on onneksi luvannut muistuttaa mua asiasta tässä illan mittaan.

Kävimme tänään Ässän kanssa maastossa ihan kaksistaan ja hienosti meni! Vain pari pientä säpsyä, jotka eivät mammaa heilauttaneet. Mentiin vissiin sen verran reippaasti, ettei Ässä kerennyt pahemmin puskia kyttäilemään. Oli siis kivaa! Palkinnoksi poika sai syödä tallin takaa ihania voikukanlehtiä ja vähän muutakin vihreää. Mamman tulee kyllä mussua ikävä…

Huomenna pitäisi siis lennähtää Köpiksen kautta Newarkiin ja sieltä sitten suunnata Manhattanille. Viimeksi olen ollut NY:ssä Jenkkivuoden aluksi 1989 (mittään en muista paitsi hirmuiset pilvenpiirtäjät ja Vapaudenpatsaan). Newarkista puolestaan oli paluulento kotiin 1990 ja muistan kun menin polleesti valkoisella limusiinilla Greyhoundin terminaalista lentokentälle… maksoi muistaakseni huimat 10 dollaria! Oi niitä aikoja…

Vapun jälkeinen viikonloppu

Vappupäivänä lähdin reippaasti tallin kautta ajelemaan kohti Kerimäkeä. Tiet olivat lähes tyhjiä, mutta poliisiautojen pelossa ajelin melkein koko matkan vakionopeudensäätimellä. Tarvitseeko sanoa, ettei koko matkalla näkynyt yhtään polliiisia?!? Toisin kuin tänään paluumatkalla, jolloin bongasin kaksi tutka-partiota! Onneksi ajelin hissukseen…kerrankin!

Mutta oli ihana viikonloppu! Mahtava keli koko ajan, lämmintä yli +20 ja aurinko paistoi. Mitä muuta sitä voi enää ihminen toivoa? Perjantaina kävimme isän kanssa Savonlinnassa asioilla. Sitten istuttelin orvokkeja pihalle ja illalla saunoin mamman puusaunassa ekaa kertaa tänä vuonna. Uimaan en vielä uskaltautunut, mitä nyt varpaita vähän huljuttelin laiturilta! Lauantaina kävimme Inka-serkun ranchilla ihailemassa Miss Suomi-Railia ja hänen uusia kärrejään! Hienot olivat t. nimim. kyytikutsua odotteleva

Tänään tosiaan palailin kotiin ja ihmettelin tätä parissa päivässä puhjennutta ihanaa vihreyttä! Kävin tallilla ratsastamassa Ässän, joka nyt taas tarhailee isossa ruunalaumassa ja on oikein tyytyväinen elämäänsä! Varsinkin kun hän pääsi tänään syömään vähän vihreää töiden jälkeen. Mamman mussu…

Mammalla puolestaan alkaa separaatioahdistus pukata päälle. Keskiviikkona pitäisi lähteä to the US. Ei siinä mitään, en ole ollut Jenkeissä yli vuoteen joten ihan kiva mennä, mutta kun tulee ikävä näitä mun rakkaita poikia…

Rullaati rullaati

Viikko on taas vierähtänyt vauhdikkaasti…

Lauantaina oli siis maahanmuuttajien Ourvision-skaban finaali Finlandia-talolla, johon pääsin Martti Immosen kanssa. Toista kertaa järjestettyä kilpailua vaivasivat samat ongelmat kuin edelliselläkin kerralla. Kilpailu taiteessahan on aina epäreilua, mutta erityisen epäreilua oli että tässä kilpailussa toiset esittivät omia originaalibiisejään livenä ja toiset maailmanhittejä karaokena eikä sääntöjen määräämiä kestorajoituksia noudatettu. Kilpailuesitykset eivät olleet mitenkään yhteismitallisia. Toiset olivat kykyihinsä nähden vähän liiankin rohkeita ja toisten kohdalla taas tuntui, että kykyjä olisi muuhunkin kuin kuluneiden biisien tulkintaan.

Uutuutena tänä vuonna oli eurooppalaisen oma kategoria, mikä sinänsä oli hyvä ajatus, mutta lopputulos olikin melkoinen tyrmäys. Totta kai voittaja Yolanta Savva on melkoinen nuori lahjakkuus, mutta muuten tuntui epäoikeudenmukaiselta, etteivät aasialaiset, afrikkalaiset ja arabisarjan kilpailijat päässeet lainkaan palkinnoille: 1. Moldova 2. Viro ja 3. Kuuba. Lopputulos tuntui rasismilta ja latisti ainakin minun tunnelmani. En ollut mielipiteineni yksin, kun minusta esim. somalipoikien hip-hop tai indonesialaisten esitykset olisivat ansainneet tunnustusta. Toista oli viime vuonna kun kärkikolmikon kotimaat olivat 1. Libanon 2. Kongo 3. Malesia. No, joka tapauksessa kiva ilta, mutta tyhmä kilpailu.

Perjantaina ja sunnuntaina nautin hevosen lenkkiseurasta metsässä ja innostuin kokeilemaan jo vähän juoksemistakin (ei vielä hyvä idea murtuneella olkavarrella…) osoittaakseni laumalleni johtajuutta. Hepo aina kiltisti odotti kunnes ehdin kauemmaksi ja otti sitten mut kiinni, eikä koskaan mennyt ohi.

Sunnuntaina oli tarkoitus saada seuraakin tallille, mutta kaikille tuli jotain komplikaatioita. Ei se mitään, sosiaalinen kiintiö täyttyi ihan hyvin, kun Magnus oli piipahtamassa ja sitten tutustuimme puolikkaan issikan hankkineeseen pariskuntaan, joilla entuudestaan on 2 koiraa, joista toinen on dogo argentino! Jykevän hauvan nimi oli osuvasti Kita, Lordin rumpalin mukaan. Ko. rotu on pääosassa argentiinalaisessa suosikkielokuvassani El Perro.

Johanna & Magnús

Maanantaina palasin “rikospaikalle” hakemaan kirjanpidon tilintarkastajalta: olikin paljon jyrkempi se alamäki, missä kaaduin, kuin muistinkaan… Selvitin sitten oman veroehdotuksen korjaukset ja firman veroilmoituksen (ensimmäistä kertaa täysin sähköisesti liitteineen päivineen) ja muutenkin aurinko on antanut paljon lisäenergiaa ja oikeasti To do -lista, jos ei lyhene niin tuntuu selkeytyvän.

Vappuaattona oli sitten hyvä tuulettua: konkreettisesti. Marin ja Jussin pihassa istuttiin uskomattoman lämpimässä säässä kesävarusteissa, hyvässä seurassa ja nautittiin upea BBQ-illallinen. Siinä riittikin sulattelemista: nukuin vappupäivänä iltaviiteen asti, eikä alkoholilla ollut osuutta asiaan vaan ylensyönnillä! Siitä seuraus onkin ollut uskomaton energisyys, “yöunet” nukuin tänään klo 9-13. No, mutta nyt on valoisa vuodenaika, ihan sama koska sitä nukkuu! Aurinkoa palvovat ikkunalaudoilla aamusta iltaan myös perheemme pappajäsenet: