Don Qui-HOT!

Maat järisevät ja tulivuoret purkautuvat eli maankuorikin on kevään tullen herännyt! Aktiviteettia on piisannut ja tuottavan työn välttely sen kuin jatkuu… No, on yksi ikuisuusprojekti sentään edistynyt ihan hyvin. Tiistaina ohjelmassa oli kevään viimeinen venäjän tunti, hiukan kutkuttaisi parin viikon intensiivikurssi kesäkuussa, mutta nyt on palloja niin paljon ilmassa, että en osaa vielä sanoa, miltä maailma näyttää kun täytän 40.

Keskiviikon kohokohta oli Tommi Lindellin 1-vuotistaiteilijajuhlakonsertti, jossa mahtavan comebackin teki myös legendaarinen The Moscow Orchestra. Aivan mahtavaa, Tommin kanssa olisi kiva joskus tehdä jotain kimpassa. Aikas saman lajin huimapäitä ollaan.

Torstaina väänsin viime tingassa ESEKille apurahahakemuksen Boniksen keikkaa varten (jos se keikka nyt tulisi…) ja sitten lähdin jättämään passihakemusta Punanotkonkadulle. Sitten hyppäsin Riihimäen junaan ja ehdin juuri ja juuri Anita-musikaalin näytökseen. Ken ei ole sitä vielä nähnyt niin kipin kapin, vielä voi ehtiä! Ainutlaatuinen juttu, josta toki voi olla montaa mieltä, mutta se on varma, että harvasta henkilöstä voi tuollaista elämänkertaesitystä tehdä kohteen ollessa vielä hengissä. Jälleennäkemisemme Anita Hirvosen kanssa oli riemukas:

Tämmöisen kulttuurimaratonin jälkeen olikin suuria käynnistymisvaikeuksia perjantaina: ennen kuin Suomi oli ottanut turpaan Venäjältä, en saanut mitään aikaiseksi. Mutta nyt ei sitten moottori tunnukaan sammuvan eli hups, tuli kirjoiteltua aamukahdeksaan…

ELVISin sivuille syntyi tämmöinen bloggaus, jonka vaikutuksen maksimoimiseksi lähetin siinä mainituille tahoille paitsi Teräsbetonin poikia en tahdo nyt häiritä, että saavat keskittyä pärjäämään tiistaina mahdollisimman hyvin!

Jet-lagged »« Tangoa Valssaamossa