Long time no seen…

Kumma kun ei meinaa ehtiä edes bloggaamaan… Kesäkuu on ollut hirmuista haipakkaa ja tuntuu, etten ole kunnolla edes ehtinyt nauttimaan kaikesta tästä ihanasta vehreydestä, joka jo alkaa olla ohi… Alan selkeästi muistuttaa isääni, joka jo juhannuksesta alkaa marista kuinka kohta jo illat pimenee ja syksy tulee… Oikeassahan hän on, vaikken halua sitä kuullakaan!

Juhannuskin meni Brysselissä aorttakirurgian merkeissä. Sinällään ei hirveästi harmittanut, koska olin jo viikkoja asennoitunut ko. matkaan ja ei varmaan kuitenkaan oltaisi menty maalle. Ja Petri onneksi pääsi viettämään kunnon juhannusta Salvon mökille! No, Kerimäki kutsuu tulevana viikonloppuna!

Viime viikonloppu meni Ypäjällä islanninhevosten SM-kisoissa, jonne teimme Tyttöjen Kesäretken ystäväni Marin kanssa. Oli kuulkaa kivaa. Saatiin istua ja katsella hevosia kolme päivää kaikessa rauhassa. Aivan loistavaa! Vähän oli kuin olisi ollut rokkifestareilla: sadetta, mutaa ja muutama olut siihen päälle…

Tänään kävin parantelemassa ratsastusvajettani viikonlopun lomailleella Poniinillani ja kivaa oli. Käynnin kokoaminen oli Ässän mielestä tylsää, mutta sen sijaan laukkaaminen oli kivaa! Sitä sitten mentiinkin useampi kierros… On se edelleen pieni ihme, että miten hyvin se laukka nousee. Ja kumpaankin kierrokseen. Mutta elämä on. Ihmeitä täynnä…

Ai niin. Käväisin tänään Meikussa ja bongasin pihamaalta oikein komean lääkärin, joka lähempää tarkasteltuna muistutti kovasti erästä kuuluisaa suomalaista näyttelijää… What’s going on?! Can’t tell, sorry…

Keskellä kesää

Alkaako onni kääntyä? Siltä tuntuu. Oikeastaan kokonainen vuosi on ollut aika vaikea, mutta nyt erotan selvästi valoa tunnelin päässä… Viikko viuhahti taas varsin vauhdikkaasti. Keskiviikko ja torstai olivat aikamoista haipakkaa, torstai huipentui 50 min. metsälenkkiin Ässän ja Johannan kanssa. Hepo oli oikein innokas ja kiltti, kun matkaan lähdettiin muutaman muun kanssa: pikkuisen vain kyseli, että miksi me erkanimme muista. Uskalsin jopa pari pätkää ravata Johannan juostessa edellä.

Perjantaina Johanna lähti varhain Brysseliin ja Salvo haki mut juhannusjuhliinsa Vihtiin. Aivan loistavaa, koska emme olleet nimittäin nähneet kunnolla pitkään aikaan. Oli leppoisat bileet, mahtavat syömingit niin kuin yleensäkin italialaisilla ja vielä yölläkin grillattiin toinen kattaus, vettä ripsi vain vähän eikä ollut mitenkään järkyttävän kylmääkään.

Muiden vieraiden häivyttyä piti vielä hämmästellä juhannusyön taikaa ottamalla omakuvia, kun oli niin maaginen kuutamo ja aamukaste. Eilinen meni sitten siivoillessa ja toipuessa, mutta illalla puoli kymmeneltä tupsahti odotettu sähköposti…

Pohjoismainen kulttuuriyhdistys kutsui minut residenssitaiteilijaksi Roomaan ja sain vielä ykkösvaihtoehtona hakemani ajanjakson eli joulu- ja tammikuun! Oheisessa kuvassa “matala majani” toispualjokke elikkäs Trasteveressä, johon vetäydyn talvehtimaan. Huonekorkeus kuulemma 3,5 metriä eli ei pitäisi ahdistaa. Aikas jännää, että ensimmäistä kertaa olin Roomassa 24 vuotta sitten jouluna, tuntuu taas kiinalaisessa astrologiassa olevan jotain perää…

Missä miehet ratsastaa!

Sunnuntai oli oikein kiva päivä. Nukuttiin pitkään ja sitten pääsin 10 kuukauden tapaturmaputken jälkeen vihdoin maastokävelylle heposen selässä! Ässä oli oikein innoissaan ja kiitollinen, kun annoin maistella tuoreita lehtiä puista… Aurinko ja turvaliivi lämmittivät niin, että ihan hiki tuli ja kun piti kyläilyä varten vaihtaa paitaa, en voinut vastustaa kiusausta otattaa “topless-kuvia” Teräsbetonin hengessä. Tää oli ainoa, joka ei ollut Johannan mielestä liian rivo otos, vaikka ei mun mahani pömpötä läheskään niin paljon kuin hevosen

Mähän olen sitäpaitsi hieman hoikistunut tupakanpolton lopettamisen jälkeen, koska väkevien juonti on jäänyt vähemmälle.

Sitten tupsahdettiin Ylästöön Mikon yllätyssynttäreille, joista päivänsankari ei tiennyt todellakaan mitään etukäteen. Kas kun se syntymäpäivähän oli jo viikko sitten. Mehän on siis synnytty samana päivänä Naistenklinikalla ja meille on rekisteröity peräkkäiset sotut, samat koulut käyty jne. Mitä lie edellisessä elämässä on touhuttu. Tässä virallinen 80-vuotiskuva.

Heppaenergian ansiosta olen nyt saanut raivattua taas sähköpostikirjeenvaihtoa. Ei voi olla parempaa työvirettä kuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, olen ennenkin huomannut.

Kesäkuinen sunnuntai

Viime viikolla oli siis ohjelmassa peräti kaksi Ruotsin reissua ja muutenkin ihan riittävästi hommia. Perjantaina kotiuduttuani meninkin Marin kanssa baariin nollaamaan tilanteen! Nollaus oli kuitenkin sen verran rauhallinen, että suoriuduin eilen peräti ikkunanpesuun ja vielä tallillekin! Ässä oli vapaapäivän jälkeen tosi reipas ja kyllä kuulkaa taas nousi laukka hyvin!

Tänään kävimme metsäkävelyllä niin, että Petri ratsasti Ässällä ja mä kävelin mukana. Oli kivaa! Tallilta menimme vielä Mikolle ja Sadulle ensinmainitun yllätyssynttärinyyttäreille !

Edessä onkin kuusipäiväinen työviikko. Vietän näes juhannuksen Brysselissä työn merkeissä… Eivät ole kuulkaa gurut Euroopassa juhannuksesta kuulleetkaan!

Synttärikuvia

Ensimmäinen viikko nelikymppisenä on vierähtänyt mukavia synttäreitä muistellessa ja ihmetellessä mitä nyt kuuluisi tehdä. Ainakin yksi lukuisista epävarmuustekijöistä poistui ja yksi toinen juttu eteni, mutta näistä ei voi vielä kertoa. Ikävää olla näin salaperäinen, mutta tässä selkäänpuukottajien maailmassa täytyy olla varovainen. Oppia ikä kaikki, mutta mitä enemmän oppii sitä vaikeammaksi menee eli toki iän myötä jotkut asiat selkiytyvät, mutta tilalle tulee myös monimutkaistumista ja kaaosta. Torstaiaamuna oli helppo kompata Kiraa Facebookissa… “is wondering what the gods have planned for her next…”

Viime sunnuntaina suuntasimme tallille vieraiden kera. Leena, Jukka, Milana ja isi olivat käytännössä ensikertalaisia, mutta Pasilla oli kokemusta mm. kesäteatterista, joten hän sai alleen Ässän. Ässä olikin innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa kavereiden kanssa ratsastustunnille ja käyttäytyi oikein esimerkillisesti. Olosuhteet olivat täydelliset, sekä opettaja Mia että oppilaat olivat niin eteviä että lopputunnista jopa töltättiin! Mä lähinnä videoin, mutta muistin napsia muutaman kuvankin, jotka kertonevat reilusti yli tuhat sanaa:

Tallilta siirryttiin Vantaalle saunomaan ja syömään isin ja äidin loihtimaa puhveeta. Myös kummitätini/tätini Pirjo liittyi joukkoon ja lopuksi katseltiin isin tekemä 40-vuotisjuhlavideo, joka oli kyllä todella liikuttava teos. Taidan olla varmaan vuoden 1968 kuvatuimpia suomalaisvauvoja…

Oikein ikimuistoinen ilta, ei olisi voinut hauskempia synttäreitä olla.

Tällä viikolla säätyyppi muuttuikin sisätöille otollisen vilpoiseksi ja kaikenlaisia tylsempiä hommia olen yrittänyt saada pois tieltä, että pääsisin vähitellen luomaan jotain uutta. Tähän iltaan asti olin edelleen evakossa olohuoneessa patteriremontin takia. Siinä on ollut se hyvä puoli, että olen opetellut siirtämään TV-ohjelmia digiboxilta Macciin ja arkistoimaan ne DVD:lle. Tuskallisen hidasta ja monimutkaista, mutta onnistuin polttamaan euroviisujen semifinaalit kahdella eri ääniraidalla, jotta voi kytkeä suomenkielisen selostuksen halutessaan pois. Sen sijaan tekstitysten kanssa en ole vielä onnistunut samaan. Oi, miksi ei kukaan valmista DVD-kovalevytallentimia kaapeliverkkoon?!

Johanna käväisi tällä viikolla pari kertaa Ruåtsissa ja minä katselin siitä innostuneena Peter Birron upean TV-sarjan “Upp till kampet”, jonka olivat FST:ssä kääntäneet nimellä “Aatteen asialla”. 6 tuntia lapsuusaikani Ruotsissa oli myös melkoinen trippi. Mitäs vielä? Ratsastamaankin on ehditty yhdessä tiistaina ja tänään, tiistaina ohjelmassa oli myös kengitys. Ja huomenna taas ratsaille!

Still thirtysomething!

Minä siis. Onneksi vielä hetken. En uskalla edes ajatella, että mikä kriisi nurkan takana vaaniikaan… Ei vaiskaan, mä luulen, että kriisit on nyt ohi, näitä jokapäiväisiä lukuunottamatta! Niin kuin Suuri Ajattelija Matti Nykänen asian ilmaisi: “Elämä on ihmisen parasta aikaa”! Turha murehtia pieniä, asiat menee just niin kuin niiden pitääkin mennä. Piste.

Viime viikko käynnistyi siis perinteisesti Italian kansallispäiväjuhlissa, missä olikin taas kerran oikein kivaa! Keskiviikkona käväisin Tampereella ja ennen Leenan tuntia ennätin mennä Ässällä puolisen tuntia pitkästä aikaa ilman satulaa! Se olikin hyvää tasapainotreeniä, koska menin tunnin Fáfnirilla ja menimme tölttiä melkein hela tiden. Perjantaina ajelin Turkuun erääseen illanviettoon, kiitos vaan mukavasta illasta asianomaisille! Ja kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin!

Lauantai oli aika hektinen päivä, kuten Petri jo kertoikin. Päivän kohokohta oli kauan odottamani Sex and the City: The Movie. En kirjoita liikaa, ettei juoni paljastu, mutta a) leffa oli paljon syvällisempi teemoiltaan kuin olin kuvitellut (vaikka muutamia asioita kässäristä olisinkin kirjoittanut toisin!) ja b) leffa toimii vaikkei olisi sarjaa kauhean tiiviisti seurannutkaan. Ja sitten tästä paljon puhutusta Product Placementista: vaikka kuinka kauan kaikissa miehille suunnatuissa leffoissa on esitelty ties mitä teknisiä vempeleitä ja sitten nostetaan hirveä haloo kun kerrankin naisille tehdään samaa! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mä ainakin nautin! Ihania vaatteita…

Eilen vietimme Petrin 40 v. synttäreitä. Ensin menimme tallille, jonne olimme kutsuneet ystäviä ratsastustunnille. Täytyy todeta, että islanninhevosten taika puri taas kerran! Kiitos Mialle unohtumattomasta elämyksestä! Jatkoimme iltaa Friherrsissä saunoen ja Arton taikomasta buffetista nauttien. Oli todella kivaa!

Tänään sitten käväisin Tukholmassa palaverissa ja Hki-Vantaalle palatessani sain soiton tallilta tulla tsekkaamaan Ässän vointi. Oli kuulemma käyttäytynyt oudosti laitsalla. Menin sitten tsekkaamaan tämän kevyesti ylensyöneen poniinini, jonka kuitenkin taluttelun ja muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen totesin melko terveeksi (ei kuumetta, suolistoäänet +++, söi), joten uskalsin lähteä kotiin. Huoleton mies on hevoseton mies, mites se nyt menikään…

Thirtyeverything…

Let’s face it, I mean I have to face it. I’m not anymore thirtysomething, since tomorrow at 13.50 I’ll be physically 40 years old. Thirtyeverything, been there, done that.

The last week of my thirties was not too eventful, still waiting for many development especially in the professional field. Anyway, I feel pretty energetic and happy, because it’s summer!

On Monday we celebrated the Italian National Day at the Ambassador’s residence and it was very nice, because the weather allowed the crowd to use also the garden. I remember some quite cold years. We had a long chat with signora Luciana Manninen, the only person who has been teaching us both!

On Tuesday just a Pomus.net -meeting and on Wednesday me and Black Mike checked the exhibition opening of photographer Kari Riipinen in Galleria Uusitalo.

Me and Black Mike struck by the sudden and always too short Finnish summer

On Thursday I finally finished the mailing of promotional CD-ROM to Finnish theatres. I’ve had that project in my mind for 2 years and I’m so happy to have it finally done. On the Thursday evening we had the annual meeting of Vapaa Sana. On Friday it was the first officially hot day, but I stayed home doing some writing and struggling with the stupid dilemma of the digital era: how to burn DVDs from the recorded TV programs. It wouldn’t be a problem, if we lived in a house with an antenna, but for digital TV in cable there is no hard disk-DVD recorder in the world.

Today Johanna has been really efficient: she drove back from Turku, picked up my birthday cake for tomorrow, took me to ride and rode herself, too… and after dinner we went to see “Sex and the City”, the movie. Maybe that’s why I started writing this in English. Really worth seeing, if you have been following the show. For the others, I’m not sure, but at least it’s a different film and sets new standards for product placement. Yep, that’s it: now just looking forward to my little birthday party tomorrow and the fortysomething decade.

Kesäkuun eka

Taas täytyy blogata viikon asiat yhteen postaukseen eli aktiviteettia on riittänyt. Kuvia olen kyllä blogia varten kerännyt, mutta en vain ole ehtinyt kirjoittaa.

Maanantaiaamu alkoi siis MTV3:n Huomenta Suomen vieraana, jonne reippaasti kävelin ratikkapysäkiltä kirkkaassa kesäaamussa. Vastaanotto oli vähän omituinen: olivat ihan paniikissa, kun minua edeltävä vieras kenraalimajuri Arto Räty oli saanut väärän käsityksen haastatteluajasta eikä vastannut puhelimeen. Kysyin, että mikäs se aihe olisi ja kuulemma olisi ollut NATO. Mielelläni olisin senkin hoitanut ja kehuskelin juuri illastaneeni Jukka Tarkan kanssa, mutta kenraali ehti paikalle ja pääsin puhumaan lähinnä euroviisuista Sanna Kiisken kanssa. No, niin kuin otsikosta näkyy hiukan sivuttiin politiikkaakin… Pääsin kertomaan, mikä yhdistää Dima Bilania ja minua: molemmat joutuivat 2006 kilpailemaan ylivoimaista Lordia ja hänen pommejaan vastaan… Heh-heh!

Tiistaina oli vuorossa Pomusin hallituksen kevätretki Porvooseen tutustumaan Magnusborgiin ja sitten lounaalle ja kokoustamaan Ravintola Timbaaliin. Oli oikein kiva reissu.

Vasemmalta Eero Lupari, minä, Pekka Nissilä, Martti Heikkilä, Maarit Niiniluoto, Raimo Henriksson ja Arto Alaspää. Edessä Henrik Otto Donner.

Keskiviikkona oli sitten aivan pakko istua alas ja saada Tapio Lipposen henkilökuva-artikkeli valmiiksi ja kyllä se torstaiaamuksi valmistuikin. Vähän ehdin torkahtaa, kun piti jo mennä fysioterapiaan ja sitten Teoston online-asioinnin kehitysseminaariin. Mun vuorokausirytmini tuntuvat aina olevan useimpien ihmisten ymmärryksen yläpuolella, mutta en välitä. Tähän vuodenaikaan ei minusta kannata missata yhtään auringonnousua, ne ovat niin upeita hetkiä. Se on sitten makuasia, meneekö silloin nukkumaan vai herääkö.

Auringonnousu Töölössä toukokuussa

Perjantaina kesä sitten lopullisesti yllätti suomalaiset ja minutkin. Kun ensin olin käynyt hoitamassa normaaliasioinnit (posti, Alko ja kissanhiekka), tunsin suurta tarvetta lähteä ihmisten ilmoille ja syömään jotain hyvää… Siis kaksi edellistä päivää elin Pizzahutin pizzalla kun tekivät vahingossa ison… Menin tsekkaamaan Nuevo Latinon, josta olin jo kuullut. Yksinäni en viitsinyt kuin maistella tapaksia ja pisco souria, mutta täytyy ehdottomasti päästä hyvässä seurassa kunnon illalliselle!

Kesäillan huumaa Espalla 30.5.2008

Johanna tuli sitten lauantaiaamuna kotiin siinä aamuviiden tienoilla, mutta herätin “Reissu-Liisan” jo yhdeltä, koska mulla oli niin kova hinku heposen luokse. Aika samalla lailla mentiin kuin viime viikonloppuna: lauantaina ratsastin aika vähän, mutta tänään sitten puoli tuntia ja kokeilin ravia, vaikka olkaluun murtumaa vieläkin vähän vihloo. Ässä oli molempina päivinä oikein hyväntuulinen ja sopivan innokas. Rouva oli tyytyväinen kun lämmittelin dieselkauramopedin hänen laukkaharjoitteluaan varten…

Alkukäyskentelyä 1.6.2008

Loppukevennys: vihdoin muistin käydä kuvaamassa tallin lähellä olevan “Muu-vaaran”, jossa on hupaisa kirjoitusvihre. Ihme, ettei ole kukaan Sibbo Kommunin ruåtsalaisasiamies puuttunut asiaan kuinka törkeästi det andra inhemskaa täällä sorretaan ja raiskataan. Fruktansvärd. Jag älskär hästär. Håh-håh-hååå… Oon muuten mainittujen toimien ohessa tällä viikolla tsiigannut kovalevyltä viimeiset Wallanderit ja nauranut ruotsalaisille poliiseille ja roistoille. Kyllä tää Ruotsi-Suomi-Venäjä kolmiodraama on mielenkiintoista niin Euroviisuissa kuin mun päässänikin saati isommissa asioissa. Saapa nähdä saanko nähdä eläessäni vielä kyltin Hevosia-Hästar-Кони и Пони…