Still thirtysomething!

Minä siis. Onneksi vielä hetken. En uskalla edes ajatella, että mikä kriisi nurkan takana vaaniikaan… Ei vaiskaan, mä luulen, että kriisit on nyt ohi, näitä jokapäiväisiä lukuunottamatta! Niin kuin Suuri Ajattelija Matti Nykänen asian ilmaisi: “Elämä on ihmisen parasta aikaa”! Turha murehtia pieniä, asiat menee just niin kuin niiden pitääkin mennä. Piste.

Viime viikko käynnistyi siis perinteisesti Italian kansallispäiväjuhlissa, missä olikin taas kerran oikein kivaa! Keskiviikkona käväisin Tampereella ja ennen Leenan tuntia ennätin mennä Ässällä puolisen tuntia pitkästä aikaa ilman satulaa! Se olikin hyvää tasapainotreeniä, koska menin tunnin Fáfnirilla ja menimme tölttiä melkein hela tiden. Perjantaina ajelin Turkuun erääseen illanviettoon, kiitos vaan mukavasta illasta asianomaisille! Ja kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin!

Lauantai oli aika hektinen päivä, kuten Petri jo kertoikin. Päivän kohokohta oli kauan odottamani Sex and the City: The Movie. En kirjoita liikaa, ettei juoni paljastu, mutta a) leffa oli paljon syvällisempi teemoiltaan kuin olin kuvitellut (vaikka muutamia asioita kässäristä olisinkin kirjoittanut toisin!) ja b) leffa toimii vaikkei olisi sarjaa kauhean tiiviisti seurannutkaan. Ja sitten tästä paljon puhutusta Product Placementista: vaikka kuinka kauan kaikissa miehille suunnatuissa leffoissa on esitelty ties mitä teknisiä vempeleitä ja sitten nostetaan hirveä haloo kun kerrankin naisille tehdään samaa! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mä ainakin nautin! Ihania vaatteita…

Eilen vietimme Petrin 40 v. synttäreitä. Ensin menimme tallille, jonne olimme kutsuneet ystäviä ratsastustunnille. Täytyy todeta, että islanninhevosten taika puri taas kerran! Kiitos Mialle unohtumattomasta elämyksestä! Jatkoimme iltaa Friherrsissä saunoen ja Arton taikomasta buffetista nauttien. Oli todella kivaa!

Tänään sitten käväisin Tukholmassa palaverissa ja Hki-Vantaalle palatessani sain soiton tallilta tulla tsekkaamaan Ässän vointi. Oli kuulemma käyttäytynyt oudosti laitsalla. Menin sitten tsekkaamaan tämän kevyesti ylensyöneen poniinini, jonka kuitenkin taluttelun ja muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen totesin melko terveeksi (ei kuumetta, suolistoäänet +++, söi), joten uskalsin lähteä kotiin. Huoleton mies on hevoseton mies, mites se nyt menikään…

Synttärikuvia »« Thirtyeverything…