Keskellä kesää

Alkaako onni kääntyä? Siltä tuntuu. Oikeastaan kokonainen vuosi on ollut aika vaikea, mutta nyt erotan selvästi valoa tunnelin päässä… Viikko viuhahti taas varsin vauhdikkaasti. Keskiviikko ja torstai olivat aikamoista haipakkaa, torstai huipentui 50 min. metsälenkkiin Ässän ja Johannan kanssa. Hepo oli oikein innokas ja kiltti, kun matkaan lähdettiin muutaman muun kanssa: pikkuisen vain kyseli, että miksi me erkanimme muista. Uskalsin jopa pari pätkää ravata Johannan juostessa edellä.

Perjantaina Johanna lähti varhain Brysseliin ja Salvo haki mut juhannusjuhliinsa Vihtiin. Aivan loistavaa, koska emme olleet nimittäin nähneet kunnolla pitkään aikaan. Oli leppoisat bileet, mahtavat syömingit niin kuin yleensäkin italialaisilla ja vielä yölläkin grillattiin toinen kattaus, vettä ripsi vain vähän eikä ollut mitenkään järkyttävän kylmääkään.

Muiden vieraiden häivyttyä piti vielä hämmästellä juhannusyön taikaa ottamalla omakuvia, kun oli niin maaginen kuutamo ja aamukaste. Eilinen meni sitten siivoillessa ja toipuessa, mutta illalla puoli kymmeneltä tupsahti odotettu sähköposti…

Pohjoismainen kulttuuriyhdistys kutsui minut residenssitaiteilijaksi Roomaan ja sain vielä ykkösvaihtoehtona hakemani ajanjakson eli joulu- ja tammikuun! Oheisessa kuvassa “matala majani” toispualjokke elikkäs Trasteveressä, johon vetäydyn talvehtimaan. Huonekorkeus kuulemma 3,5 metriä eli ei pitäisi ahdistaa. Aikas jännää, että ensimmäistä kertaa olin Roomassa 24 vuotta sitten jouluna, tuntuu taas kiinalaisessa astrologiassa olevan jotain perää…

Long time no seen… »« Missä miehet ratsastaa!