Kaivohuoneella tapahtui eilen kummia: 7 vanhaa ala/yläastekaveria olivat varanneet sen omakseen 40-vuotissynttäreitä varten. Otsikko ei ole keksimäni, vaan se esiintyi juhlapuheissa… Eläköön Etelä-Vantaa! Yllätyksekseni tunnistin useampia kuin etukäteen olisin arvannut. Mukavin yllätys oli tavata noin 28 vuoden jälkeen yläkerran naapuri Jarmo (kuvassa keskellä), joka opetti mut aikanaan kuuntelemaan Elvistä…
Mikkokin ehätti kaupunginteatterin esityksestä paikalle. Yö vierähti sitten osoitekirjaa siivotessa, siis edellisen postituksen jäljiltä vääriä ja vanhentuneita osoitteista poistaessa. Alkaa taas kohta olla lehdistötiedotteen paikka… 5 tunnien unien jälkeen mut julmasti herätettiin: heppa odottaa!
Poikkeuksellisen sosiaalinen jaksoni jatkui, kun maanantaina käytiin äidin kanssa tätini Marjon synttärikahveilla. Oltiin tällä kertaa ihan ensimmäiset: päivänsankarilla on tapana kutsua kaikki vieraat käymään erikseen ja kutsunkin tapahtumaa “Marjon juhlaviikoiksi”, kun ne sijoittuvat samaan aikaan Helsingin Juhlaviikkojen kanssa.
Tiistaina jouduin sitten yllättäin kuokkimaan levy-yhtiö EMIn juhliin, kun sain tiedon, että Laura Bono esiintyy siellä. Joku kosminen juttu tässäkin taas oli, koska juuri edellisenä iltana olin kirjoitellut neidille meiliä… Enpä aamulla herätessä arvannut, että päädyn illalla tulkkaamaan Andy McCoyta Laura Bonolle! Uskomattominta oli, että pystyin oleskelemaan tuntikausia paikassa, jossa oli tarjolla ilmaista viinaa ja nautin vain lasin punkkua…
Kaikenlaista puuhaa riittää ja mukavia yllätyksiä on tällä viikolla tullut muitakin, mutta niistä sitten lähempänä toteutumista. Rooma alkaa olla mielessä: sekä Johanna että Pasi varasivat lentonsa. Lähden siis 27.11. ensin moikkaamaan Bolognan ja Pesaron tutut, 1.12. alkaa residenssitaiteilijan ura, Johanna on aatonaatosta pari viikkoa ja Pasi tulee sitten samalla koneella, jolla Johanna lähtee.
Niin, no yksi kurja juttu on, että sain lääkärin kertomuksen postissa: mulla onkin vielä kaulavaltimossa totaalitukos, mitä en puhelimessa kyllä saanut kuulla tai sitten en ymmärtänyt. No, sepä selittää oireitani ja motivoi syömään varfariinimyrkkyä… Täytyy vain ajatella niin kuin Matti Nykänen: “Elämä on ihmisen parasta aikaa ja jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus”. Sitäpaitsi “realiteetti näissä asioissa on tosiasia!”, kuten loihe lausumaan Juhan af Grann.
Eilen illalla pääsin pitkästä aikaa harjoittelemaan ratsastusta ja personal trainerini oli oikein mukavalla tuulella. Hepo osasi pujotella upeasti pelkillä pohjeavuilla ja sain myös rytmikkäintä ravikyytiä kuin koskaan ennen! En olisi halunnut tulla ollenkaan selästä pois!!!
Mitenkähän sitä oppisi bloggaamaan vähän useammin ja lyhyemmin, että joku jaksaisi näitä lukeakin…
Lapin reissu siis oli oikein onnistunut ja Kaaso saatiin vihdoin naimisiin! Mihinkäs tämä elokuu sitten muuten on kulunut… Olympialaisia ei ainakaan ole tullut katsottua kovin paljon, kun en oikein saanut käännettyä vuorokausirytmiäni Pekingin aikaan. Lähinnä ehdittiin seurata yleisurheilua ja ratsastusta (missä yllätys), sitäkin tallentavan digiboxin ansiosta. Yhtenä aamuna kyllä heräsin viideltä katsomaan Vanessan seiväskarsintaa. Epäisänmaallisuutta, globalisaatiomyönteisyyttä tai mitä hyvänsä, mutta kyllä upein edustajamme oli Ruotsissa syntynyt ja Englannissa asuva ruuna Max, joka varmasti 4 vuoden päästä parantaa kotikisoissa sijoitusta vielä korkeammalle.
Jonkun aikaa masensi tieto pään kuvauksesta: suoneni eivät ole vielä kunnossa ja Marevania pitää käyttää vielä ainakin puoli vuotta seuraavaan kuvaukseen asti. No, jos sillä pysyy hengissä, niin olkoon. Fysioterapiassa olen käynyt vielä viikottain, mutta piikki tulee täyteen ja edistys on nyt jämähtänyt. Laiskuuden lisäksi vaivaa tietysti pelko siitä, että verisuonille tapahtuu jotain. Ehkäpä pään hölskyttäminen harjoitusravissa ainakaan ei ole terveellistä eli täytyypä keventää 
Laura Voutilainen Schönes Freuleinissa (ent. Koiton sali) 21.8.
Kävin maanantaina purkamassa jännitystiloja vyöhyketerapiassa vanhan ystävän luona. Siitä alkoikin oikein sosiaalinen “juhlaviikkoni”: tiistaina Pomusin kokous, keskiviikkona lounaspalaveri yhdestä dokumenttiproggiksesta, torstaina Anna Hanskin Art goes kapakka -konsertti ja Laura Voutilaisen levynjulkkarikeikka, perjantaina “Taiteeton Yö” turvassa kotona ja eilen Erikka Jussilan hauskat synttärit tai siis Suomi-Erikka-Seuran YYA:n ratifiointikokous Vartiokylän työväentalolla. Mulla oli kunnia säestää Monna Kamua ja Olli Pellikkaa (alla, kuvat Outi Popp).
Ylipäätään tämä Leijonan aika on ollut oikein mielenkiintoista ja aktiivista. Kaikenlaista on meneillään ja työvire palailee pätkittäin (jo on aikakin). No blogging is good news, ainakin useimmiten meidän tapauksessamme.
Muutama päivä vierähti rattoisasti Kööpenhaminassa työn merkeissä, kongressia nimittäin taas pukkasi. Mukava reissu, mitä nyt säät olisivat voineet olla paremmat, mutta johan tähän tuuleen ja sateeseen on totuttu… Nyhavn oli yhtä ihana kuin aina ennenkin ja pääsimme tutustumaan myös uuteen oopparataloon (hieno!).
Iltapäivällä menin suoraan lentokentältä tallille tapaamaan valkoista terapeuttiani! Menimme ensin kentällä ja sitten teimme loppukäynnit metsässä hirvikärpästen kanssa. Vieläkin tunnen niiden kipittävän pitkin niskaa… yäk…
Ja kotona sitten purin laukkuni ja pakkasin uudestaan, koskapa huomisaamuna suuntana on Tukholma… Yhtä menoa taas tämä elämä!!
Olen sanonut tämän jo niin monelle ihmiselle, että täytyy se nyt kirjatakin. Aiemmin ajattelin aina, että yksi Suomen vaarallisimpia ihmisiä on Paavo Lipponen ja jos olisin joskus niin epätoivoinen ja varma kuolemastani, että haluaisin tehdä poliittisen murhan, niin pääministeri Lipponen olisi pitänyt tappaa. Ylipäätään poliitikkojen vaikutusvalta maailman asioihin on pienentynyt puhumattakaan suomalaisten poliitikkojen enkä suosittele poliittista murhaa kellekään. Kuten olen aiemminkin todennut, semmoinen ei kannata myöskään siksi, että tilalle tulee yleensä jotain vielä huonompaa. Tai no… Mugabesta ja muutamista muista en nyt ole ihan varma, mutta silti murhamiestenkin tappaminen on väärin.
No, nyt “valtiomies Lipponen” on lopullisesti laskeutunut valta-asemistaan ahneiden pikkuihmisten joukkoon, eikä hänellä ole enää merkittävää vaikutusvaltaa. Nord Streamin neuvonantajaksi ryhtynyt entinen pääministeri ja puhemies on tehnyt diilin paholaisen kanssa ja varmistanut laudepaikkansa helvetissä. Suomi on nyt siis Putkistan, Puuttinin Valtsu on ostanut Lipposen toyboykseen ja luulenpa, että tasavallan presidenttikin on jotenkin tässä osallinen. Paavo teki nyt demareille sellaisen karhunpalveluksen vaalien alla, että kannatus ehkä romahtaa vielä galluplukemistakin.
Minulle on aina ollut selvää, että Paavo Lipponen on paha ihminen. Kehutaan, että Paavo vei meidät Eurooppaan. Ei, sen tekivät Keskustan mafiosot Heikki Haavisto ja juniori-Esko Aho. Porvarihallitusta vieläkin jotkut syyttävät lamasta. No, Neuvostoliiton kaatumisen syyllisiä ei voi Suomesta etsiä, mutta Raimo Sailas sanoi A-studiossa jo ajat sitten, että porvarihallituksen edeltäjissä on enemmän syytä eli pääministeri Harri Holkerissa ja presidentti Mauno Koivistossa. Vanhoille miehille ei pidä enää pystyttää giljotiinia, kuten Lipponen pelkää, että tapahtuisi esim. jos Stasi-listat julkaistaan… Koiviston olisi kyllä pitänyt hankkia Karjala takaisin, mutta eihän sellaista nyt voi odottaa turkulaiselta. Ahtisaarelta olisi voinut odottaa. Maanpettureita kaikki tyynni, mutta suomalaisilla on ollut viime vuosikymmeninä juuri ne johtajat, jotka he ovat typeryydessään ansainneet.
Yritän nyt sanoa kantani oikein tiiviisti:
- Kaikki ovat osittain oikeassa, osittain väärässä. Kuunnelkaa minua, perkele!
- Itämeren pohjaa ei pidä möyhiä putken takia.
- Putkea ei pidä rakentaa meidän Viipuristamme. Maaputki on paljon parempi. Turvallisuus ei ole ongelma, kunhan Venäjä lakkaisi olemasta vainoharhainen ja baltit kostonhimoisia.
- Ruotsin, Suomen ja Venäjän pitää liittyä oitis Natoon. Ehkäpä se Sveitsikin sitten saadaan vielä mukaan.
- Karjala kuuluu ennen muuta suomalaisille.
- Itsenäinen Kosovo on vuosikymmenen typerin idea ja tärkein syy Georgia-Venäjä -konfliktiin. EU maksaa koko Kosovo-projektin, mikseipä siis ko. joutomaa voisikin olla ensimmäinen suoraan EU:hun kuuluva maakunta. Kaikki muut sitten perässä, kun saataisiin tarpeettomat ja liian kalliiksi käyvät kansallisvaltiot ajettua alas. Baskit, Pohjois-Irlanti, Katalonia etc. ensimmäisinä irti sortajistaan.
- Venäjällä on syynsä ja oikeutuksensa, mutta voisivat kyllä käyttäytyä paremmin kuin puberteettinen macho. En tiedä kumpi on rasittavampi marttyyrikansakunta venäläiset vai juutalaiset.
- Suurvallat USA, Venäjä, Kiina ja Intiakin nauravat EU:lle, jolla ei ole perustuslakia eikä yhteistä ääntä. Turpiin tulee päivittäin. Venäjän divide et impera -politiikka toimii vaarallisen hyvin.
- Suomessa ei ole riittävästi sananvapautta eikä demokratiaa. Eikä EU:ssa. Eikä Venäjällä. Ja huonommaksi tuntuu menevän.
Olen käytettävissä Suomen kuninkaaksi, kunhan valtapuolueiden urpot saavat poistettua loputkin presidentin valtaoikeudet. Jii-haa! Hevosestamme tulee sitten muuten vähintään senaattori.
Ilma on tänään lähennellyt kosteusprosentiltaan varmaan Hongkongin lukuja! Olemme nimittäin kovasti seuranneet Olympialaisten kouluratsastuksia ja olemme hyvin perillä sikäläisistä olosuhteista. Hiki tuli kyllä pintaan ihan Sipoossakin tänään, ei sen puoleen! Menimme tallille vasta illansuussa, koska iltapäivällä piti seurata yleisurheilua. Sain samalla tehtyä myös laiminlyötyjä kotitöitä, mikä oli hyvä juttu! Ässä oli yllättävän reipas olosuhteisiin nähden, piti ihan laukatakin vähän kun pojalla oli menohaluja siihen suuntaan. Kivaa oli!
Eilenkin oli kovin hevospitoinen päivä. Heräsin aamulla jo kasilta ja lähdin katsomaan Jalkurin kisoja Nikkilään. Paikalla oli paljon tuttuja niin katsomossa kuin baanallakin! Välillä käväisin ratsastamassa Ässän. Menimme kentällä ilman satulaa ja olipa taas hyvää tasapainotreeniä!! Iltapäivällä piti sitten tietysti seurata kouluratsastusta. Harmittava se Kyran ja Maxin moka lisätyssä ravissa… 
Illalla vielä katselimme kovalevyltä kenttäratsastuksen esteosuutta, yllättävän mielenkiintoista oli sekin!
Viime viikko oli muuten aika nihkeä… Kaikenlaista vääntöä joka puolella… Viikon ilonaiheita olivat tietty nelijalkaiset ystävämme. Ässä on edelleen ihana ja kehittynyt todella paljon. Ja keskiviikkona alkoivat taas tunnit Finn-Valkyriassa. Kylläpä olikin taas ihanaa ratsastaa Leenan ohjauksessa…
En voi onnitella itseäni tuosta osuvasta otsikosta, vaan kiittää Liisa Laukkarista, jonka eräästä runosta se on. Jotenkin vaan tuntuu hyvin sopivalta tällä hetkellä! Elokuun eka viikkokin on mennyt ihan tuosta vaan, mutta ehkäpä palaan vielä hetkeksi viimeisten lomapäivien tunnelmiin:
Perjantaina 1.8. lennähdimme Rovaniemelle ja saatuamme vuokra-auton allemme ajelimme Ranualle tutustumaan eläinpuistoon. En ollutkaan ennen tiennyt, että kilometrit Lapissa ovat paljon lyhyempiä kuin täällä etelässä… 
Ranuan eläinpuisto oli hieno paikka, kävelysillat ja eläinten hienot olot tekivät vaikutuksen. Päivän kohokohtia olivat ehdottomasti pöllöt, Suomen ainoat jääkarhut sekä susiemo neljine poikasineen!! Kyllä eläimet on parhaita…
Iltaa vietimme Rovaniemellä illastaen kuuluisassa Pohjanhovissa. Petri nautiskeli poronvasan maksaa ja makkaroita ja minä puolestani porankäristystä. Olipa hyvää. Ja mikä palvelu! Menkää kuulkaa kaikki kunnon asiakaspalvelua haikailevat Pohjanhoviin; sieltä sitä löytyy!! Illan päätteeksi kävelimme kävelykadun päähän Lordi’s Rocktaurantiin hömpsyille, koska olihan sekin paikka nähtävä! Voimme suositella, ihan on kauhumeininkiä tarjolla!
Lauantaina matka jatkui kohti Luostoa. Voi mitkä maisemat ja mikä luonto! Löysimme majapaikkamme hyvin ja ennätimme myös katsella ympärillemme ennen kuin valmistauduimme matkamme kohokohtaan eli rakkaan kaasomme Kaisun häihin!!! Vihkiminen ja itse juhlat tapahtuivat hääparin kotona. Koskapa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä niitä tulee (jahka Petri ehtii niitä lisäämään):
Sunnuntaina kävimme vielä rääppiäisissä hääparin luona ennen kuin ajelimme Rovaniemelle. Siellä kävimme Ounasvaaran huipulla sekä Napapiirillä Joulupukin pajakylässä (ei sentään ihan kehdattu käydä Joulupukkia tapaamassa…). Mutta rakkaalle Petralle Italiaan lähti kortti!! Oli kiva reissu ja varmaan jonkinlainen Lapin hulluus iski nyt meihinkin…
Eka työviikko meni jokseenkin kivuttomasti. Oli ehkä helpoin töihinpaluu ikinä! Ehdin myös ratsastamaan omalla lomailleella Poniinillani, missä suurena apuna oli kummityttömme Minttu, joka oli meillä yökylässä nyt viikonloppuna.
Eilen Ässä ja minä kävimme maastossa Petran ja Vakurin kanssa. Oli tosi kivaa!! Tänään menin kentällä puolisen tuntia, ja koska heppa tuntui niin hyvältä, päätin palkita hänet ja mentiin sitten ihan taluttaen kävelylle metsään! Ässän mielestä oli tosi kivaa kun mamma vei hänet syömään kaikkia herkkuja kuten vadelmanoksia…
Ollaan lähtökuopissa ja kohta kesä jää taakse, kun suuntaamme arktisille alueille…
Eilen käytiin siis helteessä metsäkävelyllä jo ennen päiväheiniä ja viikon enimmäkseen lomaillut heponen oli oikein iloisella tuulella. Heti koiratalojen ohi päästyä askel oli todella reipas ja rento. En ole varmaan koskaan saanut niin kovaa kyytiä, normaali tunnin lenkki meni kolmessa vartissa. Uskalsin yhden pätkän ravata jopa Johannalta salaa, kun piti ottaa laumanjohtaja kiinni. Vastaavaa se kyllä tarjoili muutenkin, varmaan olisi laukkaakin tullut, jos olisin antanut, mutta ihan täydellisesti totteli minua. Mustikoitakin oli jonkun verran, mutta ei ollut astiaa mukana, niin vain Ässä sai niitä.
