3 viikkoa nippuun
Mitenkähän sitä oppisi bloggaamaan vähän useammin ja lyhyemmin, että joku jaksaisi näitä lukeakin…
Lapin reissu siis oli oikein onnistunut ja Kaaso saatiin vihdoin naimisiin! Mihinkäs tämä elokuu sitten muuten on kulunut… Olympialaisia ei ainakaan ole tullut katsottua kovin paljon, kun en oikein saanut käännettyä vuorokausirytmiäni Pekingin aikaan. Lähinnä ehdittiin seurata yleisurheilua ja ratsastusta (missä yllätys), sitäkin tallentavan digiboxin ansiosta. Yhtenä aamuna kyllä heräsin viideltä katsomaan Vanessan seiväskarsintaa. Epäisänmaallisuutta, globalisaatiomyönteisyyttä tai mitä hyvänsä, mutta kyllä upein edustajamme oli Ruotsissa syntynyt ja Englannissa asuva ruuna Max, joka varmasti 4 vuoden päästä parantaa kotikisoissa sijoitusta vielä korkeammalle.
Jonkun aikaa masensi tieto pään kuvauksesta: suoneni eivät ole vielä kunnossa ja Marevania pitää käyttää vielä ainakin puoli vuotta seuraavaan kuvaukseen asti. No, jos sillä pysyy hengissä, niin olkoon. Fysioterapiassa olen käynyt vielä viikottain, mutta piikki tulee täyteen ja edistys on nyt jämähtänyt. Laiskuuden lisäksi vaivaa tietysti pelko siitä, että verisuonille tapahtuu jotain. Ehkäpä pään hölskyttäminen harjoitusravissa ainakaan ei ole terveellistä eli täytyypä keventää
Laura Voutilainen Schönes Freuleinissa (ent. Koiton sali) 21.8.
Kävin maanantaina purkamassa jännitystiloja vyöhyketerapiassa vanhan ystävän luona. Siitä alkoikin oikein sosiaalinen “juhlaviikkoni”: tiistaina Pomusin kokous, keskiviikkona lounaspalaveri yhdestä dokumenttiproggiksesta, torstaina Anna Hanskin Art goes kapakka -konsertti ja Laura Voutilaisen levynjulkkarikeikka, perjantaina “Taiteeton Yö” turvassa kotona ja eilen Erikka Jussilan hauskat synttärit tai siis Suomi-Erikka-Seuran YYA:n ratifiointikokous Vartiokylän työväentalolla. Mulla oli kunnia säestää Monna Kamua ja Olli Pellikkaa (alla, kuvat Outi Popp).
Ylipäätään tämä Leijonan aika on ollut oikein mielenkiintoista ja aktiivista. Kaikenlaista on meneillään ja työvire palailee pätkittäin (jo on aikakin). No blogging is good news, ainakin useimmiten meidän tapauksessamme.
no comments yet.

