Day 3, kämpän vaihto

Lauantaiaamu aukenikin sitten aurinkoisena ja hyvä niin sillä pipo oli kateissa. Otello kyllä pian soittikin, että auton takapenkille se oli jäänyt.

Netti ei toiminut ja respa väitti, että “Simpan baarissa” kuten meidän perheessä Bar Big Ballia on pitkään kutsuttu, olisi joku nettiyhteys. Simppa eli Simone kyllä sattui olemaan paikalla, mutta ei siellä mitään nettiä ollut. Koska pomus.net -hommat ovat vielä pahasti kesken ja muutakin netissä toimitettavaa olisi. Marssin sitten suoraan Hotel Vittoriaan, jota olen 22 vuoden aikana katsellut naapurihotellista kaihoten. Tinkasin sviitin hinnaksi 73 egeä aamiaisen kera. Näyttelijätär Simona Marchinin mukaan nimetyssä De Luxe -sviitissäni on osittainen merinäköala, jacuzzi ja ennen muuta toimiva WLAN! Listahinta olisi ollut 15 enemmän, mutta nythän on viikonloppu. Huoneen seinällä maksimihinnaksi on laitettu 385 €! Aika loistava diili!

Hotel Atlantic, Pesaro

Vasemmalta Hotel Principe, Villino Ruggeri (yksityinen), Hotel Vittoria ja Hotel Metropol

Hyvästä säästä huolimatta viihdyin koko päivän kämpässä sekä töitä että videoblogia tehden. Koska aamiaisen jätin väliin, oli pakko vetäistä yksi piadina, aprikoosinektari, kahvi ja grappa lounaaksi. Simppa ei ollut auki, joten piazzan toiselta puolelta löytyi albanialaisrouvan baari, jossa tuli keskusteltua taas koko maailman asiat…

Ehtoolla lähdin sitten Annalisan kanssa illastamaan kahdestaan, sillä Gianni oli influenssan kourissa. Gianni oli kuitenkin päivittänyt minulle yhden runonsa ja naputellut sen kirjoituskoneella hienolle käsintehdylle kirjepaperille. Nyt minulla on sävellettävää!

Lasagnea, makkaraa ja leikkeleitä syötiin hauskassa Pinocchio-ravintolassa. Pesaro jouluvaloissaan oli oikein tunnelmallinen. Pomodoron pallon luona tapasin iranilaisen insinöörin, jonka opastin Hotel Cruiseriin, jossa notkuin vielä puolisen tuntia baaritiskillä ihastellen italialaisten tyylikkyyttä ja baarin väen uskomatonta ammattitaitoa.

Värit ovat siis palanneet elämääni. Italiassa eletään, Suomessa vain ollaan olemassa. Ongelmansa on joka maassa ja Suomessa on hyvätkin puolensa, mutta juuri nyt en voisi olla onnellisempi missään muualla. Tuntuu, että juuri nyt minun kuuluu olla täällä.

Pesaron jouluvalot

Day 2, kaikki Apulian juustot

Perjantaiaamu aukeni harmaana ja sadetta tihutteli pitkälle iltapäivään asti. Aamupäivän tein töitä lähes tyhjässä hotellissa ja sitten kävin syömässä vähän ohra- ja papusoppaa, koska tiesin, että illalla pitää olla vatsalaukussa kapasiteettia jäljellä….

Ohraa, linssejä ja papuja kasviskeitossa!

Päiväunien jälkeen netti ei sitten enää toiminutkaan. Aamulla olleet lyhyet sähkökatkot tai virtapiikit olivat ilmeisesti rikkoneet jotain, onneksi ei kuitenkaan mun konettani, vaikka olinkin verkkoyhteydessä ihan piuhalla. Luvattu WLAN ei koskaan toiminut. Sen sijaan Vodafonen prepaid-liittymä alkoi toimia jopa aiemmin kuin oli luvattu. Finalmente, minulla on italialainen puhelinnumero!

Guruni, viiniasiantuntija ja Marchen sommelierien puheenjohtaja, Otello Renzi tuli seitsemältä hakemaan minut ja viiniklubin puheenjohtaja Martan. Pääsin mukaan hienolle illalliselle, jonka teemana olivat Apulian juustot. Videoblogissa Otellon tervetuliaispuhe ja ruokalista… Kyseessä on syrjäiseen vanhaan myllyyn tehty keväällä avattu hieno ravintola, jonka nuorehko omistajarouva on Apuliasta. Ruoka oli taivaallista ja Otellon valitsemat viinit sopivat tietenkin täydellisesti. Vierustoverinani oli Alfiero, viinintuottaja Serrapetronasta, jonka kuohuvan roséviinin Otello oli valinnut ensimmäisten juustoalkupalojen kumppaniksi. Otellon yksinkertainen viesti viiniharrastajille oli, että mietojen ja tuoreiden juustojen kanssa (kuten mozzarella, ricotta jne.) pitää juoda valkoviinejä tai roséta, sillä kevyetkin punaviinit saavat ne kaikki maistumaan kitkeriltä.

Juustoilta Villa Deborassa 28.11.2008

Pikkuisen jännitti, että mitähän vatsa tuumaa saadessaan kaikki Apulian mahdolliset maitobakteerit. Vaikutus oli juuri päinvastainen, kaikki vatsavaivat poistuivat, vaikka ylensyönnin vaarakin oli ilmeinen: kolme alkupalalautasta, kaksi pastaa, pääruuaksi savujuustoa ja vielä jälkiruoka… Onneksi osasin vähän skipata niitä pastoja, muuten en olisi varmaan saanut koko yönä nukutuksi.

Reissun ensimmäinen pettymys oli sitten kotiinpaluu. Vastassa oli aivan pimeä hotelli, ovi oli jätetty auki. Otin itse avaimeni ja kävin hakemassa tietokoneen testatakseni, josko netti vihdoin toimisi.

Kun kopeloin kokoussalin haitariovia, sohvalta alkoi yöportsari kiljua: “Mitä te haluatte!? Olisitte voinut kyllä tulla aikaisemminkin! Cazzo, cazzo! Älkää häiritkö!” Edellisenä iltana miellyttävältä, tosin temperamenttiselta tuntunut pappa oli kuin talviunilta herätetty karhu. Hiivinkin sitten ihan hiljaa takaisin huoneeseen ja päätin, että jos ei netti aamulla toimi, on vaihdettava hotellia.

Day 1, Helsinki–Rooma–Pesaro

Lähdin siis kovasti odottamalleni matkalle varhain torstaiaamuna. Tapaturmien, aivoinfarktia seuranneen lentokiellon jälkeen vihdoin kohti Roomaa! Ehdin nukkua vain pari tuntia ja koko päivä olikin kuin ihmeellistä unta.

On kuin elämääni olisi kytketty värit takaisin päälle. Tuo lause on nyt pyörinyt mielessäni torstai-illasta asti. Ihan kuin monesti ennenkin jo Alppien ylityksen jälkeen alkoi helpottaa. Sää oli kirkas ja mm. Venetsia, Chioggia, Comacchio ja Lago Trasimeno näkyivät upeasti.

Fiumicinossa vastassa oli ensimmäinen italialainen, mukava vanha herra, joka vei minut tulevaan majapaikkaani Circolo Scandinavoon. Siellä oli joku kokous menossa, joten jätin vain matkalaukun ja vilkaisin nopeasti yhteistiloja. Sitten astuin kadulle. Vaikka kello oli jo yli 11, Trastevere tuntui vielä kovin uneliaalta. Siellä taitaa olla minulle sopiva vuorokausirytmi! Pelkäämäni romanikerjäläisetkin taisivat olla unten mailla, koska bongasin niitä vain 3, Sant’Egidion nurkalla. Trastevere näytti auringonpaisteessa paremmalta kuin muistinkaan.

Sitten hyppäsin Akka-bussiin (kirjain H lausutaan italiaksi akka), joka vei sutjakkaasti päärautatieasemalle. Ensimmäinen yhteys Pesaroon lähti vasta 14.12, joten jäi hyvin aikaa syödä välipalaa, hankkia italialainen kännykkäliittymä, tutkia levykaupan valikoimaa jne. Rooman asematunneli oli minun silmiini paljon siistimpi ja viihtyisämpi kuin Helsingissä, mutta onhan se toki paljon uudempikin. Enpä muista, että olisin koskaan hengaillut Helsingin Asematunnelissa kolmea tuntia!

Tästä se sivistynyt talvehtiminen alkoi: kahvia ja grappaa asematunnelissa.

Junamatka oli pitkä, sillä juna pysähtyi kaikilla asemilla Rooman ja Falconaran välillä. Vaihtoyhteys saapui 10 minuuttia myöhässä, mutta Pesaroon mennessä otti melkein aikataulunsa kiinni. Unta en saanut, lumihuippuiset Appenniinit auringonlaskussa, laitumien lampaat ja muut maisemat pitivät minut hereillä. Minulle kovin poikkeuksellisesti en puhunut junassa kenenkään kanssa, vaan seuraa minulle piti Ayaan Hirsi Alin elämänkerta, jota aloin nyt lukea.

Sen jälkeen tuntuukin, että sosiaalista elämää ja keskusteluja on ollut parissa päivässä enemmän kuin moneen kuukauteen yhteensä… 14 tunnin matkan jälkeen olin tietty aika väsynyt, mutta ruokaa piti vielä saada. Pesarolaisen “adoptioäitini” Annalisan suosituksesta kävin syömässä napolilaisen pizzan ja sitten tsekkasin Hotel Cruiserin baarin ennen romahtamista unten maille.

Nettiyhteyden ehdin testata ja aloittaa videoblogin toden teolla eli täältä voi katsella ja kuunnella lisämateriaalia…

Blogin elvytyspostaus…

Joo, tää täytyy nyt hoitaa tehokkaasti, että pääsee bloggaamaan Italian ihmeistä… Koko marraskuu on oikeastaan tähdännyt tähän toissapäivänä alkaneeseen 2 kuukauden reissuun. Yritänpä nyt muistella päällimmäiset asiat, onneksi on vähän kuvia tullut keräiltyä.

Viime postauksen jälkeen ohjelmassa oli mukava illallinen vanhan opiskelukaverin ja italialaisen pariskunnan kanssa ja seuraavana päivänä pieni laulukeikka yksityistilaisuudessa. Seuraavat viikot metsästin kuvia pomus.netin pian avautuvaan näyttelyyn, joka muutenkin on työllistänyt aika täyspäiväisesti viime viikot. Parin tunnin trippi Museoviraston historialliseen kuva-arkistoon oli hieno elämys.

Johannalla on kovasti reissuja piisannut, mutta silti, ihme kyllä, ehdimme aivan poikkeuksellisesti leffaan 14.11. katsomaan Woody Allenin loistavaa Vicky Cristina Barcelonaa ja viime viikon perjantaina vietettiin ikään kuin mun läksiäisiä Nuevo Latinossa, jossa trubaduurikeikkaa heitti Martin Alvarado. Martiniin ehdin jo tutustua livenä edellisellä viikolla ravintola Pianissimon milongassa.

Työ ja matkavalmistelut sekä joku vatsaflunssa haittasivat muistaakseni ihan merkittävästi harrastuksia eli venäjän opiskelua ja ratsastusta. 14. päivä kävin myös freelance-journalistien kielikoulutuksessa KOTUSissa ja seuraavana päivänä oli kiva yhden biisin keikka Sture Jazz Clubissa Sirkka-Liisa Sassin lauluillassa. Jonain viikonloppuna meidän talossa oli muuten palohälytys, koska yksi naapuri käveli palavan röökin kanssa tuuletusparvekkeelle. Kun varmistui, että palokunta on tulossa, kipaisin hakemaan vaahtosammuttimen. Hirmuinen hässäkkä, mutta onneksi ihan turhan takia. Hyvä, että on herkkä palohälytin!

Vähän ennen lähtöä sai sitten parta kyytiä. En malttanut olla testaamatta Hitler-viiksiä…

Viikko sitten lauantaina hyvästelin hepoa. Sunnuntaina tulikin sitten kova lumimyräkkä…

Ja nyt sitten itse asiaan… Paitsi, että ensin pitää kyllä nukkua! Esimakua Italian tunnelmista löytyy upouudesta videoblogistani!

Illallinen Roomassa

Viikko alkoi kokousmatkalla Roomaan. Sen verran ehdittiin kaupungille, että käytiin maanantaina illallisella Trasteveressä, minkä jälkeen ajeltiin taksilla pieni sightseeing-kierros Colosseumin ympäri ja Aventinus-kukkulan kautta back to the Hilton Fiumicino. Ihan rikollista käydä Roomassa noin pikaisesti, mutta onneksi jouluna pääsee sinne uudestaan…Ja joku onnellinen jo aikaisemmin!!

Torstaina ajelin sitten pitkästä aikaa Kerimäelle viikonlopun viettoon. Perjantaina kävimme isän kanssa ensin Savonlinnassa asioilla ja sitten mummon luona (89v, still going strong!!) päiväkahveilla. Huomasin taas kerran, että kenet geenit olen perinyt :-)! Mummo on mahtava tyyppi. Tänään veimme kynttilät haudoille ja kävimme isän kanssa kävelyllä syksyisessä metsässä, teki hyvää! Mammaakin olen ehtinyt nähdä ja töitäkin olen joutunut tekemään…It’s the time of the year…

Huomenna sitten back to Hki ja maanantaina Tukholmaan. Laskin juuri, että ennen joulua taitaa olla reissua tiedossa joka viikolle…