Otsikko ei tarkoita pääsylippua jalkapallo-otteluun vaan ilmeisesti terveyskeskusmaksua tms. Joo, mutta kirjoitanpa nyt ihan alusta asti, miten aamupäiväni italialaisen sairaanhoitobyrokratian parissa sujui.
Aamulla kävelin ensin Ospedale Nuovo Regina Margheritan terveyskeskuspäivystykseen, jossa oli aluksi aika vähän ihmisiä ja otin vuoronumeron. Vuoroa ei koskaan tullut ja ihmisiä tuli koko ajan lisää ja rynni ilmoittautumisluukulle. Näytti aika kaoottiselta meiningiltä. Lopulta kysyin muitakin ihmisiä neuvoneelta miessairaanhoitajalta, kuinka voisin päästä INR-kontrolliin ja hän vei minut kysymään asiaa joltain lääkäriltä, joka puolestaan neuvoi mut poliklinikan päivystykseen, joka hoitaa myös turistien (ei-roomalaisten) päivystystä näillä kulmilla.
No, siellä ei juuri tarvinnut jonottaa. Tylyhkö täti antoi kaksi kaavaketta täytettäviksi ja sitten komensi maksamaan Viale Trasteveren puolelle. Siellä olikin sitten melkoinen hässäkkä, noin 62 vuoronumeroa ennen mua, pari hoitajiksi pukeutunutta tätiä neuvomassa ja pitämässä kuria, mutta koska siellä lähinnä vain maksettiin näitä maksuja ja luukkuja oli koko ajan avoinna neljästä kuuteen, jono veti loppujen lopuksi aika hyvin. Tietty tuntui, että suurin osa paikallisista ihmisistä oli ihan yhtä pihalla käytännöistä kuin minäkin. Yhtä rouvaa jopa lepyttelin, että kyllä tämä systeemi toimii ja että numerointi jatkuu uudestaan nollasta kun ensin päästään sataan. Välillä ehti kuitenkin käydä kahvilla.
No, luukulla löin sitten tiskiin päivystyksestä saamani ilmoittautumiskaavakkeet ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä henkkarit. Lopputuloksena sain leiman: “Maksuvapautus”.
Sitten takaisin sinne päivystykseen, jossa ovet aukesivat yllättävän nopeasti ja päivystävä yleislääkäri tarttui pontevasti eksoottiseen potilastapaukseen. Hän ihmetteli miten en saanut maksaa ja miksi minut oli pantu kategoriaan E02 eli “Ei tuloja”. Hän jopa sanoi, että lie johtunut, että olen pitkätukkarokkarin näköinen. Jos ulkoasuni vaikutti, niin varmaan oikein hyvä että tukka oli likainen ja parta ajamatta… Itse veikkaan, että kyse on jostain uudesta käytännöstä, jossa Italia laskuttaa Suomen KELAa tai sitten vain virkailija halusi päästä minusta nopeammin eroon.
Ihana lääkäri ja kaunis hoitaja ihmettelivät miten täyttää omalta osaltaan potilastietoja ja kuponkeja ja kuka ottaisi verikokeen, mutta päättivät sitten itse ottaa sen verikokeen, että säästyisin ainakin yhdeltä puolen tunnin jonotukselta. Siis ensin verikoe ja sitten kouraan lähete verikokeeseen. Kaikista hauskinta tässä lyhenteitä rakastavassa maassa on, että Marevan-kontrolli on täällä TAO eli Terapia anticoagulante orale! Aika hienoa. Eikös se tao ole niin kuin tie - La Strada…
Otettiin siis verikoe, mutta mun piti mennä uudestaan sinne talon toiselle puolelle hakemaan leima siihen lähetteeseen (sama lomake kuin mikä tahansa resepti), La Standan vieressä sijaitseville maksuluukuille. Tällä kertaa edellä olikin enää vain 50 ihmistä… Kävin juomassa aprikoosinektarin.
Verikoe otettu, mutta vielä pitäisi saada leima verikoelähetteeseen, jotteivät byrokraatit saisi paskahalvausta… Terveyskeskusmaksua (pyöreä summa 24,99 €) en koskaan saanut maksaa, vaikka heiluttelin innokkaasti 50 egen seteliä.
Onneksi kohdalle osui sama, kaunis suomalais-venäläisen näköinen virkailjarouva, joka luki viivakoodin ja iski tarvittavan leiman. Edelleen ei maksua. Sitten siis kolmatta kertaa päivystykseen, jossa lääkäri antoi todistuksen käynnistä ja yhteystiedotkin vaihdettiin! Sitten komennettiin odotushuoneeseen ja lopulta automaattiovista tuli kaksi perushoitajaa, joista toinen kantoi veriputkiloitani. Hänen perässään päädyin sitten ihan laboratorioon, jossa homma sujuikin nopeasti. Kysyin, että mistäs saan tulokset ja kuulemma vaikka illalla sieltä, mutta päätin varmuuden vuoksi, että menen sitten sinne terveyskeskuspuolelle huomenna… siis kohta!
Perushoitaja näyttää veriputkiloillani laboratorion suuntaan… Kyllä oli pokassa pitelemistä.
Tähän koko prosessiin ei mennyt neljääkään tuntia! Olin varautunut pahempaankin. Sentään olin ihan vahingossa jo löytänyt ihan oikean paikan eli Roma A -alueen terveysaseman eikä tarvinnut ravata ympäri kaupunkia vaan ainoastaan yhden kulman ympäri…
Bir e fud tarjoilee pienpanimo-oluita.
Tämän jälkeen kävin Todis -marketissa, söin Capresen kotona ja laitoin pesukoneen päälle. Kolmen tunnin päiväunien jälkeen ripustin pyykit, tein vähän hommia ja lähdin pizzalle. Tällä kertaa Bir e Fud -pizzeriaan ja sen jälkeen Le Bon Bockiin, jossa baaritiskillä kohtasin englantilais-italialaisen Chiaran (27) ja kalifornialaisen Joshin (47), jotka eivät tunteneet entuudestaan, vaikka molemmat ilmeisesti asuvat näillä kulmilla ja opettavat englantia. Mielenkiintoisia tyyppejä ja kenties törmäillään vielä.
Alella on skottilaiset viskit, alet, stoutit ja lagerit hallussa ja kaupan! Ruokaakin saa, mutta en ole vielä testannut.
Sen jälkeen olenkin sitten tehnyt ihan 6 tunnin työrupeaman Pomusin parissa. Vielä lehdistötiedotteen lähettäminen ja sitten aion kyllä pitää Pomusista lomaa!
