Day 5, Pesaro-Roma ja kapakkakierros
Heräsin maanantaiaamuun hotelli Vittorian ainoana asukkaana! Aivan mieletöntä luksusta. Aamiainen ei tullutkaan huoneeseen, kuten oli edellisaamuna uhattu, sillä parketinhiojat eivät tietenkään halunneet tulla maanantaiaamuna töihin. Pikasuihku (harmi kun olisi se poreamme ja kaikki kylpysuolatkin olleet käytössä), kamat kasaan ja kävellen kohti asemaa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli.
Hotel Vittorian aamiainen
Juna tuli aivan ajallaan, mutta epäilys heräsi jo sen lähdettyä, sillä monet ihmisistä jäivätkin laiturille. Falconara Marittima, jossa piti olla tiukka 10 minuutin vaihto, ohitettiin täyttä vauhtia… No, pian paljastui, että kohtalotovereita oli runsaasti.
Anconan asemalla kuulutuksesta ei saanut mitään selvää, mutta monitoriin katsomalla selvisi, että joku korvaava juna lähtisi 5 minuutin päästä. Ilmeisesti poikkeusjärjestelyt liittyivät lakkoihin, joita rautateillä oli. Niukin naukin ehdin junaan ja sain oitis pari uutta kaveria: Pesarossa nykyään asuvat milanolaiset Dario ja Roberto ovat dokumentintekijöitä ja ihmisoikeusaktivisteja http://www.everyonegroup.com . Matka sujui todella nopeasti, koska puhuttavaa riitti. Kauhuskenaariomme olisi ollut 4 tunnin ylimääräinen odottelu, mutta lopulta viivettä tulikin vain vartin verran. Ehkäpä jotain yhteistyötäkin joskus syntyy eli jälleen hieno yhteensattumien summa.
Pesaro-Roma hyvässä seurassa meni tosi nopeasti!
Sitten taksilla majapaikkaan, jossa vastassa oli sihteerin sijaan itse johtaja Mette Perregaard, joka esitteli paikat. Aivan mahtava kämppä! Pari tuntia meni ihastellessa uutta kotia ja näköalaa. Kun sain kamat paikoilleen, askeleet ja suuntavaisto johdattivat suorinta tietä Campo de’ Fiorille Giordano Brunon luokse. Pitkä iltani alkoi lasillisella Greco di Tufoa ihan vain baaritiskillä. Sitten saavuin maailman kauneimmalle aukiolle, Piazza Navonalle, jota loppiaiseen asti rumentavat juuri avatut joulumarkkinat.
Ekana siis toisinajattelija Giordano Brunoa moikkaamaan!
Tuttu baari ei ole enää baari vaan hieman törkeähintainen ravintola. Romanialaissyntyinen ravintolapäällikkö kuitenkin sai minut jäämään ulos lämmittimen lämpöön, viihdytti minua muutenkin koko ajan ja brasilialainen tarjoilija kauppasi minulle pastatimbaalin, joka kyllä oli hintansa väärti ja kenties elämäni paras ja raskain makaronilaatikko mozzarelloineen ja lihankimpaleineen, sillä en syönyt koko päivänä mitään. Karahvipunkku ei kyllä ollut mistään kotoisin. No, mutta kyseessähän oli kuitenkin Piazza Navona.
Sitten alkoi vähän tihuttaa ja piti pelastautua taas baariin, ja kuinka ollakaan, aperitiivipöperöt olivat vielä esillä. Kahdeksalla eurolla sain lasin kelpoa Chiantia ja itse ottaa lautasellisen leikkeleitä, perunaa, juustoa… Hinta todella kohdallaan.
No, sitten kun tulin kämpille ja soitin Johannalle, teki vielä mieli lämmikettä ja lähdin ilman sontsaa etsimään sopivaa lähibaaria. Löytyi monta, kävin yhdessä ottamassa kahvin brandyn kera ja sitten päädyin läheiseen skotlantilaiseen viskibaariin, josta taitaa tulla mulle kantapaikka: niin mukavia olivat baarinpitäjät enkä kyllä ole ennen moista viskivalikoimaa nähnyt…
no comments yet.
