Day 6, asettautumista
Uni maittoi yhteentoista asti ja sitten tein vähän aikaa töitä. Tänään tapasin sitten myös harjoittelija Ellenin, joka on Vaasasta. Varsinainen suomalaisinvaasio!
Lounaalle suuntasin Campo de’ Fiorille, jossa torimeininki alkoi jo päättyä. Lasagne ja tiramisu olivat ihan taivaallinen lounas. Sitten tein kuukausia suunnittelemani perushankinnat: toskanalaisia sikareita ja Lushin hiusshampoo. Sikaria testaan joskus hyvän sään aikaan, mutta shampoo tuli jo illalla käyttöön ja vieläkin on tukka oikein puhtaan ja kuohkean näköinen.
Lasagne & tiramisù - liian hyvä lounas!
Ihmeellisintä ja hienointa oli prepaid-kännykkäliittymän lataaminen. Sen sijaan, että pitäisi raaputella mitään ässäarpoja ja näpytellä tekstareita tai soittaa mihinkään numeroon ainakin Vodafonella homma toimii niin, että sanotaan vain “T-kioskin” eli tupakkakaupan myyjälle puhelinnumero ja rahasumma, jonka sinne haluaa laittaa. Homma toimii yhtä nopeasti kuin meillä matkakortin lataaminen. En ollut ehtinyt vielä edes antaa rahaa, kun kännykkään tuli jo tekstari, että saldoa on lisätty 25€!
Ruokaostokset tein Via dei Pettinarin pienessä herkkusupermarketissa. Parmankinkku tarjouksessa 19 €/kilo, asialliset arkiviinit 3-4 €, mutta kyllä ruuan hinnannousu näkyy täälläkin.
Tiber normaalitasollaan ennen sateita…
Suunnittelin päiväunia, mutta sitten kuulin ääniä keittiöstä. Siellä oli johtaja Mette ja osittain Roomassa asuva tanskalaissäveltäjä ja yhdistyksen hallituksen jäsen Karl Åge Rasmussen avaamassa viinipulloa… Sitten seuraan liittyi myös uusi kämppäkaverini kirjailija Johan Tell. Oli ihan pakko hakea hyvän viinin seuraksi juuri ostamaani parmigianoa.
Karolina ja Tero saapuivat vihdoin illansuussa. Vaikka olin suunnitellut tekeväni illan töitä ja syöväni vähän juustoa ja makkaraa, niin pakkohan oli lähteä heidän kanssaan syömään. Ei kauas, sillä olivat lähteneet edellisiltana yöjunalla Wienistä ja harrastaneet päivällä ankaraa turismia Firenzessä. Matkalla baarista kotiin meidät heitettiin vielä sisään toiseen baariin, jossa piti olla “bossa novaa”. Pääesiintyjä oli kolumbialaisherra Nestor, jolla oli aivan ihana ääni, mutta välillä solistina ja taustalaulajana oli myös nuorempi neiti, joka välillä kuulosti ja näytti melkein hyvältä Shakira-imitaattorilta, mutta välillä lauloi raastavan epävireisesti. Kävin vetämässä pari säkeistöä Guantanameraa ja se olikin melkoinen menestys… Nestor sattuu olemaan Kolumbian lähetystön tiedotuspäällikkö ja ehkäpä pääsen vielä joskus toistekin laulamaan hänen kanssaan!
Nestor ja laulajatar latinopopin pyörteissä Good Caféssa
Siis oikein kiva ja ylisosiaalinen päivä taas tämäkin. Josko vähitellen löytyisi joku työvirekin…
no comments yet.
Day 7, checking the slaughterhouse »« Day 5, Pesaro-Roma ja kapakkakierros
