Day 9 (5.12.), työtä ja itsenäisyyden juhlintaa

Yö oli hiukan levoton, ehkäpä kotitissuttelu on sittenkin vaarallisempaa kuin kapakoissa juokseminen… Aamukymmenestä paneuduin vihdoin Pomus-videoiden editointiin. Lounaaksi söin 200 g puhvelinmozzarellaa ja 6 luumutomaattia. Parempaa capresea en ole eläessäni saanut. Eilen ostamani öljykin on aika OK hintaansa nähden.

Ennen pieniä päivätorkkuja istahdin ensimmäistä kertaa tosimielellä myös flyygelin ääreen, mutta en ole ihan varma syntyikö lopullinen idea Giannin runoon vai ei. Kaatosateen vuoksi taksin saanti hieman kesti, mutta olimme silti Teron ja Karoliinan kanssa ihan ajoissa Suomen lähettilään residenssillä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Mun deittini joutui flunssan takia tekemään mulle oharit, joten sain mellastaa ihan vapaasti…

Oli kiva tavata mm. ensi kertaa YLEn ikuinen kirjeenvaihtaja Liisa Liimatainen ja pitkästä aikaa taiteilija Hannu Palosuo. Eniten tuli juteltua yhden italialaisen amiraalin kanssa. Koska mulla on hullun paperit Suomen armeijasta, niin minulla on heikkous korkea-arvoisia upseereita kohtaan ja tulen useimmiten niiden kanssa hyvin toimeen Kokemukseni mukaan korkea-arvoiset upseerit ovat yleensä varsin laaja-alaisesti sivistyneitä ja mukavia seuramiehiä ja niin oli tämäkin apulialaissyntyinen amiraali, jonka nimi ei jäänyt mieleen tai jäi kysymättä…

Poistuimme bileistä Teron ja Karolinan (kuvassa oikealla hyökkäämässä pizzan kimppuun) kanssa korrektisti, oitis kun kutsukortissa mainittu 2 tuntia tuli täyteen. Koska sade oli lakannut, kävelimme muutamia kortteleita bussipysäkkiä etsien, mutta pysäkin kohdalla saimmekin taksin lennosta ja palasimme kotikonnuille Toispualtiiberiin ja menimme illalliselle paikkaan nimeltä Il Duca. Voi suositella hinta-laatusuhdetta. Iltahömpsyt otettiin vielä skottiviskibaarissa.

Kuvien ja videoiden kanssa olen koko ajan näemmä jäljessä, mutta kyllä niitä on tulossa. Tärkeintä, että pystyn sentään pitämään tätä päiväkirjaa.

Paljon olisi kerrottavaa, mutta ehkä tässä kohtaa voi jo summata ensituntemuksia: en tajunnutkaan kuinka paljon minulla oli ikävä Italiaa ja Roomaa. Tämä on paikka, jossa osaan olla ja koen olevani täysin harmoniassa ympäristön kanssa. En tiedä, miten ihmeessä saisin elämäni järjestettyä niin, että olisi varaa asua jossain näillä nurkilla kuten nyt tässä poikkeustilanteessa Pohjoismaiden neuvoston subventoimana. Nyt on mennyt vasta 4 yötä tässä mahtavassa residenssissäni ja jo nyt suren sitä, että tammikuun lopussa pitää lähteä pois!