Day 15 (to 11.12.), myrskyn jälkeen

Yö oli siis erittäin levoton, uni ei meinannut tulla, koska ukkosmyrsky raivosi ainakin aamuviiteen ja sitten tulivat roskakuskit rymistelemään ikkunan alle. Kaiken lisäksi nyt on nouseva kuu ja unia riittää joka yö on sitten ryypännyt vähemmän tai enemmän, ei ole eroa.

Aamulla heräsin tarkistaakseni, olisiko lounastreffit Terhin kanssa, mutta se siirtyy ensi viikkoon, niinpä jatkoinkin unia iltapäivään asti. Käynnistymisen jälkeen lähdin hämärtyvään Trastevereen ja kuinka ollakaan täysin päämäärättä askeleeni johtivat terveyskeskuspäivystykseen Ospedale Nuovo Regina Margheritaan… Otin julisteesta ylös nettiosoitteita, mutta sitten Viale Trasteveren puolelta astelin sisään kutsuvan tyhjään aulaan, jossa kävelin ainoalle avoimelle luukulle, jossa ystävällisesti neuvottiin hakemaan aamupäivällä vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu lähete verikokeeseen sieltä päivystyksen puolelta ja sitten tulemaan tälle luukulle. Voisiko olla näin helppoa? Testaan huomenna, jos herään, tai sitten ensi viikolla… Shoppasin Bernabein enoteekistä pari marchelaista putelia ja sitten hain vähän herkkuja Standasta. Täytyy kyllä sanoa, että hyvien viinien hankkiminen Alkosta tai Systembolagetista on helpompaa kuin täällä… Jotain tällekin asialle pitäisi EU:ssa tehdä. Kapitalismi ei kerta kaikkiaan toimi.

Päivän saavutukseksi arrasin yhden vanhoista Pasolini-sävellyksistäni, vielä toinen pitäisi puhtaaksikirjoittaa alusta asti, koska Logic 8 ei suostu avaamaan suoraan 1999 tehtyä tiedostoa, pitäisi konvertoida Logic 7:ssä ja ei ole USB-avainta tietenkään mukana… Ehkä kun saan sen tehtyä, ehdin päivittää kuvia ja videoita blogeihin… Tai no oishan täällä parempaakin tekemistä, kuten alkaa ottaa selvää mitä teatteri- ja elokuvaesityksiä voisi mennä katsomaan.

Metellä oli jotkut etkot ja Johanille tuli taas Börje kylään, joten lähdin pitkästä aikaa illastamaan yksin! Sanat “cotechino e lenticchie” heittivät minut sisään ehkä kolmanneksi lähimpään ravitsemusliikkeeseen, Da Fabrizioon. Palvelu oli ylitsevuotavan ystävällistä, mutta ehkä vähän ärsytti, että nuori kyyppari kutsui minua nimellä “mister”. Täytyy ensi kerralla antaa palautetta… No, mutta ruoka oli taivaallista. Alkajaisiksi söin bruschettan oliivitahnalla, pääruoaksi ohueksi leikattua vasikanpaistia punaviinikastikkeessa ja perunamuussin kera, jälkkäriksi suklaa-ricottakakkua… Lasku 29 €, sisältäen puolikkaan punkkupullon ja kahvin. Menen toistekin.

No, tuli silti seurusteltua skandien kanssa keittiössä ja sitten Tero ja Karolina tulivat huoneeseeni ekalle italian tunnille! Omituisia yökyöpeleitä täällä koko porukka. Kello on yli 2 yöllä ja kaikki vain lähettelevät toisilleen linkkejä italialaisiin Youtube-musiikkivideoihin… Niin, no mä kyllä varmaan valvon aina pisimpään ja herään viimeisenä.

Kaksi viikkoa siihen suurin piirtein tuntuu menevän, että tuntee olevansa jossain paikassa riittävästi kotonaan. Vähän niin kuin Belgrano Buenos Airesissa viime vuonna. Trastevere tuntuu jo kotikylältä siinä missä Töölökin eikä lainkaan suurkaupungilta. Aivan mahtavaa, että takana on vasta 11 päivää ja melkein 51 vielä jäljellä!

Day 14 (ke 10.12.), työtä, kotibileet ja myrskyä!

Aamulla yhdeltätoista tartuin toimeen ja nyt kun kello on jo puoli viisi aamulla, voin todeta, että Politica del boia on sovitettu ja nuotit suurin piirtein puhtaaksikirjoitettu! Kaksi ja puoli minuuttia julistusta itselleni ja kamariyhtyeelle (piano, basso, puhallintrio). Ihan hyvä saavutus parissa vuorokaudessa tai kyllähän itse sävellyksen kypsyminen kesti monta päivää. Ei mitenkään jäänyt viime tinkaan, keikkahan on vasta ensi viikon sunnuntaina… Kapellimestari Cardi jo huolissaan eilen patistikin. Saas nähdä mitä tuumaa moisesta pop-kappaleesta nykymusakonsertissa.

Erittäin hyvä työvire: mitään syytä poistua kämpiltä ei tänään ollut, koska enimmäkseen on ollut sadetta ja myrskyä. Puolenyön jälkeen ukkosta on kestänyt varmaan jo neljättä tuntia.

Assistentti Ellen valmisti koko porukalle tervetuloillallisen: erinomaiset antipastot ja lohi-rucolapastaa. Mettekin viihtyi kanssamme puolilleöin.

Pohjanmaan pikavippi Circololle: Ellen!

Day 13 (ti 9.12.), Hannun näyttelyssä

… silti heräsin reippaasti kymmeneltä ja suoriuduin puoliltapäivin Hannu Palosuon näyttelyyn. Menin Montecitoriolle lähes reittioppaan mukaisesti. Pienellä sähköbussilla oli kiva sompailla keskustan kapeilla kujilla, mutta en viitsinyt jäädä odottamaan vaihtoyhteyttä vaan kävelin loppumatkan lähes Corson päähän.

Lounasta syötiin Hannun kanssa Babetten noutopöydästä. Suosittelen! Kävelin sitten yli 4 kilometrin matkan kotiin, mutta en selvinnyt ihan kotiin asti, ennen kuin vatsa oli aivan pakko tyhjentää Good Caféssa. Kehtasin mennä sinne, koska yksi omistajista eräänä päivänä jo houkutteli uudestaan keikalle… Lie ollut eilisen ravintolan kosto.

Sitten kuului ikäviä: eli Johanna oli saanut rekan kylkeensä Tampereella. Päiväuni tuli silti helposti kävely- ja syöntiurakan jälkeen. Illalla Tero & Karolina ruokkivat, niinpä sainkin Giannin runon sävellettyä valmiiksi, mutta sovitus jäi vielä vähän kesken.

Minä ja Hannu Suomen itsenäisyyspäivän aattovastaanotolla 5.12.2008

Day 12 (ma 8.12.), pyhämaanantai

Näköjään tulee kirjoitettua ja julkaistua kolmen päivän rykäyksiä… Kuvia ja videopätkiä on tullut otettua, mutta kerta kaikkiaan töiltä ei ehdi muuta kuin kirjoittaa muistiin mitä on tullut tehtyä.

Maanantai oli siis pyhäpäivä, mutta eipä sitä juuri mistään huomannut enää iltapäivällä kun lähdin liikkeelle. Löysin pienen supermarketin, jossa ei ollut palvelutiskiä, mutta muuten hyvä valikoima ja ilmeisesti enimmäkseen etelä-amerikkalainen henkilökunta…

Päivä kului Pomus-töitä tehden ja illalla lähdettiin ruotsalaisen ja tanskalaisen kämppäkaverin kanssa tsekkaamaan kaikkein lähimmän ravitsemusliikkeen taso. Siinä ei juuri ollut hurraamista, joten tilannetta mentiin korjaamaan suosikkibaariini (kts. ed.)

Siellä näiltä skandinaaveilta hiukan mopo karkasi, sillä he tilasivat vielä kahteen pekkaan jälkiruoaksi pullon valkoviiniä ja halusivat nauttia sitä ulkona… Mikäs siinä. Mä kävin välillä lämmittelemässä sisällä, kun ei sitä grappaakaan nyt voi niiiiin paljon ottaa. Samalla sisään pukkasi 3 topakkaa konstaapelia tuomaan ukaasia, jonka mukaan huomenna (siis eilen tiistaina) ei saa sitten myydä mitään alkoholipulloa tai -tölkkiä ulos jalkapallo-ottelun vuoksi. Poliisisedät olivat melko lupsakoita, mutta heidän mukanaan ollut poliisitäti oli lämmin ja huumorintajuinen kuin Zanussin kylmälaite ja viihtyisi varmaan lipuntarkastajana Suomessa erinomaisesti.

Johan ja Ine Sandron baarin terassilla. Lämmin joulukuinen ilta…

Niin kylmyydestä vielä se, että tänään alkoi olla jo aika vilu ja huomattiin, että patterit olivat ihan kylmät. Ratkaisu oli yksinkertainen: joku meistä oli vahingossa kääntänyt keittiön valokatkaisijan vieressä olevaa termostaattia… Onneksi lämmöt palasivat nopeasti…

Baarinpitäjä Alessandron kanssa ihmeteltiin, että kuinka ihmeessä Bordeaux’n fanit voisivat olla niin väkivaltaisia, että heittelisivät pulloja ja tuleeko niitä nyt ylipäätään niin monia. No, tämmöistä tämä on Euroopan Kansallissosialististen Poliisivaltioiden liitossa nykyään!

Iltamenot Johanin ja Inen kanssa venähtivät peräti neljään, mutta… (jatkuu seuraavassa)