Pitkästä aikaa

Mistähän sitä taas aloittaisi?! Paljon on tapahtunut ja suurinta osaa kaikesta ei voi edes raportoida tänne, mutta yritänpä nyt edes jotain kirjoittaa.

Aloitin uuden työni (Nordic Sales Manager) virallisesti syyskuun alussa ja haipakkaa on pitänyt. On paljon opeteltavaa; uusia juttuja ja matkoja riittää. Nyt syksyllä olen käynyt ainakin Lissabonissa, Lundissa, Roomassa, Amsterdamissa (x 2), Genevessä, Brysselissä ja nyt viimeksi Bergenissä. Tukholman reissuja en enää oikein edes laske, niitä on niin usein! Mutta mielenkiintoista on ollut ja tulee olemaan jatkossakin.

Lukijalle Savosta tiedoksi, että Ässä voi hyvin, vaikka mamma ei enää ihan yhtä usein ehditään tallille kuin aiemmin. Niinpä Ässä on saanut verrytellä vanhoja tuntihevostaitojaan, sillä hän on kaynyt kerran, pari viikossa Marin tunneilla. Poika on viihtynyt hyvin ja hänestä on tullut kaikkien suosikki ! Mutta ne kerrat kun pääsen tallille ovat kyllä täysin luksusta… Miten helppoa olisikaan istua tietokoneen ääressä tuntitolkulla, mutta onneksi on tämä valkoinen terapeutti, joka vie ajatukset pois kaikesta muusta! Tunnit Finn-Valkyrjassa jouduin valitettavasti aikapulan takia lopettamaan mutta täytyy yrittää ehtiä kursseille joskus.

Mutta pakko tunnustaa, että nyt alan olla loman tarpeessa! Kahden viikon kesäloma tuntuu hyvin kaukaiselta, joten joululoma Roomassa tulee loistavaan saumaan… Matkakuume vaan kasvaa varsinkin noita Petrin ihania kuvauksia lukiessa!

Day 16 (pe 12.12.), cena da Hannu

Enpä sitten malttanutkaan nukkua ennen kuin koko nuottihässäkkä oli tehty. Nousevan kuun ansiosta virtaa riitti peräti aamukuuteen asti. Keikkaahan siis pukkaa täällä ensi viikon sunnuntaina. On se ihme, että takana on 24 vuotta italian ja Italian harrastusta ja nyt vasta pääsee edes ilmaiskeikalle… Oli jo aikakin.

Siispä perjantaipäivä alkoikin vasta iltapäivällä yhdeltä ja omistin sen Pomus-hommille, jotka myös alkavat valmistua. Siispä oli tosi kiva lähteä baanalle, kun sadekin oli juuri loppunut ja hommat hyvällä mallilla.

Tästä se apurahataiteilijan elämä vähitellen lähtee ja koetan vähitellen unohtaa Suomen asiat ihan totaalisesti. En ole kyllä juuri seurannut minkään valtakunnan uutisia, mikä on oikein terveellistä sellaiselle uutisnarkomaanille kuin minä. Säätiedotus melkeinpä on riittänyt informaatioksi…

Apurahataiteilija ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita nälkätaiteilijaa, sillä mahani on jo 2 viikossa kasvanut huolestuttavasti, mutta ei näitä ruokia ja juomia vaan voi olla syömättä. Yritin kyllä tänäänkin elää sitrushedelmillä illalliseen asti, mutta kun jääkaappiin on tullut varastoitua herkkujuustoja ja -leikkeleitä, niin pakkohan oli vähän tankata. Tää mun Italian elämäni on yhtä Viisikkoa, siis syöpöttelyä. Mitä sitä siellä Suomessa taas oikein voi syödä, kun mikään ei maistu miltään ja kaikki maksaa niin saatanasti?

Lähdin iltaseitsemältä liikkeelle ihan Rooman liikennelaitoksen reittioppaan mukaisesti, paitsi että skippasin sähköbussin ja kävelin toispualjokke Totuuden Kidan luo ihmetellen väenpaljoutta ja poliisien vilkkuvaloja. Ainakin Isola Tiberina oli jo poliisin sulkema ja ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä. Sateiden jäljiltä nimittäin Tiberin vesi nousi iltapäivällä yli 12 metriä ja virtaus on aika hurjan näköinen. Monet sanovat, etteivät ole eläessään nähneet Tiberiä noin korkealla. Ihme kyllä osasin jäädä oikealla pysäkillä pois ja löysin perille aivan ajoissa ja vain yhdellä pikaisella kartan vilkaisulla. Ainakin hyvän sään aikaan Rooman liikennelaitos toimii ihan yhtä hyvin kuin Helsingin liikennelaitos. Tietty se metro halki keskustan olisi kiva, mutta sitä (2015) ennenhän (2012) tulee jo maailmanloppu…

Illalliselle Hannu Palosuon luokse kokoontui mielenkiintoinen joukko ystäviä ja mukavaksi yllätyksekseni myös ihana Timo Keinänen, joten suomalaisedustus oli oikein hyvä! Hannu loihti upean kasvisillallisen: fenkolikeittoa, suppilovahvero-granaattiomenarisottoa, punajuuri-juustopiirakkaa ja appelsiini-marenki-mantelikakkujälkiruokahässäkkä! Kuvassa alla. Villa Lantessa budjaavan Timon siivellä pääsin Viale Trasteverelle, jossa oli yhdeltä yöllä jengiä pilvin pimein ihmettelemässä korkealla virtaavaa Tiberiä.

Baarikierros täytyi tietysti tehdä hyvien asiakassuhteiden ylläpitämiseksi: Amaro Lucano Sandron luona ja viski Alen luona. Alkaiskohan tää päivä olla tässä?

PS. Nyt on jo sitten useampikin ihminen väittänyt, että italian ääntämiseni kuulostaa argentiinalaiselta! Paras kohteliaisuus!!!