Day 18 (su 14.12.), pitkä päiväkävely

Heräsin raivostuttavan aurinkoiseen pyhäpäivään vasta puolenpäivän jälkeen, täysikuu nääs valvottaa. Myöhäisaamiaista taas nautittiin Astan kanssa. Koska säätiedotus povaa ukkosmyrskyä ja harmautta ensi viikoksi, oli ihan pakko lähteä liikkeelle ja unohtaa kaikki muut tavoitteet. Mette ehdotti Villa Doria Pamphilia, jossa hän käy juoksentelemassa, mutta jotenkin Vatikaani veti enemmän puoleensa… (Kuvassa söpö lohikäärmesuihkupatsas Vatikaanissa)

Päivän ellei jopa viikon kohokohta oli kun tässä kotinurkilla mitä italialaisimman näköinen mies kysyi minulta olenko täkäläisiä ja neuvoa pysäköintikieltomerkkien tulkintaan… Olenko trastevereläinen? The hell, yeah! Enemmän ainakin kuin nuo amerikkalaisyliopiston “spoiled brats”, jotka varmasti nostavat alueen hintatasoa tarpeettomasti…

Pietarinkirkkoon en viitsinyt alkaa jonottaa, mutta kävin tekemässä aukiolla videoblogitaidetta (jos joskus ehtisi sitä julkaista)… Piazza del Risorgimenton joulumarkkinoilla maistelin villisikamakkaroita, mutta en osannut päättää, sitäpaitsi jääkaapissa on jo viikon tarpeiksi herkkuleikkeleitä… Sitten kävin ihmeellisessä Storia e Magia -kaupassa. Via Cola di Rienzolla tutkailin toppatakkeja, kunnes jalat alkoivat valittaa. Tulin bussilla Largo Argentinalle ja astelin suoraan teatterin lipputoimistoon ostamaan lipun ensi viikoksi Pasolinin Sikolätti-näytelmään. Sitten pari pysäkkiä ratikalla ja kotimatkalla Le Bon Bock Café -skottipubiin. Alen riemuksi suostuin vihdoin juomaan olutta puoli painttia… Oli muuten tosi hyvää kaura-ohra stoutia!

Suosikkiruokani metsästyssaaliina ja makkarana…

Sitten soittelin isälle ja siskolle, vaikka alunperin suunnittelin joko peseväni pyykkiä tai laittavani kuvia tähän blogiin… Pyrin ensin illalliselle trendipaikka Bir e fudiin, mutta koska sinne ei mahtunut sain ainoan vapaan paikan kuulun Checcon halpispuolelta eli Osteria Checcosta. Palvelu oli uskomattoman tylyä, mutta lopulta sain hovimestari-tarjoilijan hymyilemään ja kättelemään minua. 30 egellä en saanut mitään turhaa mielistelyä tai mielikuvia vaan lautasellisen friteerattua kalaa: 5 pikkufisua, 3 katkarapua ja kourallisen mustekalaa, ison sekasalaatin ja puoli litraa valkkaria. Ihan hyvä diili (kuvassa alla). Täytyy vähän yrittää keventää tätä dieettiä…

Jälkiruoka löytyi ihan omasta jääkaapista: ostin eilen kuudella eurolla järjettömän hyvää kastanjakakkua (castagnaccio), joka lie melkoinen kaloripommi eli se siitä laihdutusyrityksestä. No, ainakin olen tänä viikonloppuna kävellyt ihan uskomattoman paljon. Nyt suunnittelen nukahtavani jo ennen puoltayötä, että selviäisin aamulla paikalliseen arvauskeskukseen kyselemään lähetettä verikokeeseen…

Loppufilosofointi: on aivan selvää, että viihdyn Roomassa ehkä paremmin kuin missään muualla maailmassa enkä haluaisi lähteä täältä mihinkään. Nyt pitäisi vain keksiä, millä ihmeellä sitä itsensä elättäisi täällä…

Toinen mielessä pyörinyt vaihtoehto on tietysti mennä Argentiinan suurlähetystöön kyselemään poliittista turvapaikkaa…

Day 17 (la 13.12.), Come Dio comanda

Sää oli niin mainio, että päätin lähteä Teron ja Karolinan “oppaaksi”. Käytiin mm. ihmettelemässä Tiberin “tulvimista” Isola Tiberinalla, San Nicola in Carceressa, Capitoliumilla, jossain toisessakin kirkossa (tosi hyvä opas ;)) ja rättikaupassa, jossa oli “euron huone”, mutta myös antiikkia, antiikkia… Tuli vähän mieleen Turuntien “Kasvihuoneilmiö”.

Teron ja Karolinan kanssa Capitoliumilla ja euron kaupassa…

Paluumatkalla hommasin aperitiivitarjottavat Leena ja Jukka Petäjälle. Heidän tarkoituksensa oli käydä ensin leffassa ja tulla vasta sen jälkeen, mutta koska he erehtyivät ajasta eivätkä pääseet enää sisään, komensin heidät oitis taksiin. Esittelin nopeasti matalan majamme, sitten mentiin Il Ducaan syömään. Vaikka luulin, että meillä olisi ollut aikaa vaikka kävellä Testaccioon leffateatteriin, kello kävikin niin kiivaasti, että piti turvautua taksiin. Onneksi ehdittiin katsomaan “Come Dio comanda”, sillä se oli koko Leenan ja Jukan matkan teema. Leena on kääntänyt ko. romaanin ja Jukka haastatteli perjantaina kirjailija Ammanitia.

Leena ja Jukka Sandron baarin edustalla.

Testacciosta tallustimme takaisin suosikkibaariini ja sitten vielä saatoin Petäjät Viale Trasteveren taksitolpalle. Aika paljon kertyi käveltyjä kilometrejä, mutta Leenalla ja Jukalla oli varmasti vieläkin rankempi päivä kuin minulla. Kiva, rankka ja sosiaalinen päivä. Leffa ei nyt ollut mikään mestariteos, mutta monin tavoin piristävä. Aika synkkä ja epäitalialainen. Ohjaaja oli Coeninsa, Kaurismäkensä, Lynchinsä ja Von Trierinsä nähnyt…

Tiberin rannan kevyenliikenteen väylä Lucianpäivän iltana. Vesi siis kuutisen metriä tavallista korkeammalla.