Day 21 (ke 17.12.), Amerikasta Napoliin

Heräsin 11.50 kun Tero koputti oveen ja sanoi maagisen sanan “brunssi”. Kyseessä olivat harjoittelija Ellenin läksiäiset, joten pakkohan sitä oli pukeutua ja olla sosiaalinen heti herättyä…

Pohjoismainen perheemme brunssilla…

Brunssin jälkeen aloin kirjeenvaihdon lisäksi paneutua tämän blogin kuvitukseen, jota olen laiminlyönyt kahden viikon ajan…

Kuudelta lähdin Karolinan ja Inen kanssa etsimään Villa Aureliaa Gianicololta. Kaukanahan se ei ole, mutta kartanlukutaitoni mäkisessä maastossa kaipaa vielä harjoittelua… Ehdittiin kuitenkin ajoissa. Harvemmin sitä pääsee niin eksklusiiviseen ympäristöön kuin Villa Aurelia, josta on upeat näkymät Roomaan (ei tietenkään niin upeat kuin Villa Lantesta…).

Ine haluaisi asua Villa Aureliassa, mutta ei taida olla edes rahalla ostettavissa…

Valokuvataiteilija Laurie Simmonsin esikoiselokuva, nukkemusikaalitaidepläjäys Music of regrets oli todella ammattimaisesti toteutettu, mutta dramaturgia olisi kyllä kaivattu. Silti osittain yllättävän hienoa musiikkiteatteria valokuvaajan tekemäksi. Musiikki oli hienoa ja piti koko jutun kasassa ja tietysti Meryl Streep on jumalatar.

Karolina palasi kotiin töihin, mutta Inen kanssa mentiin Good Cafén terassille. Oli ihan terassikeli tänä iltana monen sateisen päivän jälkeen. Illalliselle sain kuitenkin mennä yksin ja täytyy sanoa, että nyt löytyi suosikkiravintola ja vielä tosi läheltä. Tietysti napolilainen… Ja Sandron baarin kautta kotiin. Tänään oli Trasteveressä hiljaista, koska futiksessa oli Rooma vastaan Bologna. Rooma kuulemma voitti.

Manzú Vladín napolilaiset lihapullat, uuniperunat ja tämän reissun ensimmäinen juomakelpoinen karahvipunaviini, mutta se olikin Aglianicoa eikä mitään latiumilaista litkua…

Day 20 (ti 16.12.), special treatment!

Heräilin myöhään ja palasin eiliselle “rikospaikalle” eli sairaalalle puoliltapäivin. Terveysasemalla eli poliambulatoriossa ei tuohon aikaan ollut juurikaan ihmisiä, mutta silti meni luukulla odotellessa jonkun aikaan. Kun vihdoin pääsin esittämään asiani, seurauksena oli tietenkin aluksi yleinen hässäkkä, koska en ollut käynyt verikokeessa sitä kautta. Meinasivat alkaa soitella sinne päivystyspolille, mutta sanoin, että antakaa niiden olla rauhassa ja soittakaa suoraan laboratorioon, joka oli käskenyt minun hakea verikoetulokset sieltä terveysasemalta. Siinä luukulla sitä paitsi lukee “Ritiro analisi prelievi” tms. No, sitten hoitsu vei minut laboratorioon ja käski mennä ohi lukuisten “Pääsy kielletty” -lappujen ohi toimistoon, jossa pukumies, ilmeisesti laboratorion johtaja ojensi minulle verikoetulokset kirjekuoressa.

San Cosimaton aukiolla on aamuisin torimeininkiä ja sen vieressä on siis Roma A -alueen terveysasema Uuden Kuningatar Margareetan sairaalan yhteydessä.

Ihan hyvä, että kävin testissä, sillä INR on pudonnut 3 viikossa 3,7:stä 2,4:ään eikä syynä voi olla vain pikkuisen pienennetty annostus. Täytyy johtua K-vitamiinipitoisemmasta ruokavaliosta ja ehkä alkoholi on myös heikentänyt Marevanin vaikutusta… Lounasta söin Viale Trasteverellä rosticceriassa. Tosi edullista: kolesterolipommi (fusilli con crema e speck, kuvassa vasemmalla) ja valkoviini 5,50 €!

Päiväunien jälkeen satsasin ELVISin nettisivujen rästihommiin ja söin illalliseksi hamstraamiani herkkuja, pääasiallisesti itämaisen surimieineksen ja vähän salamia, lampaanjuustoa ja oliiveja. Mökkihöperöyden välttämiseksi päätin lähteä läheiseen leffaklubiin 22.30:n näytökseen. Kukaan muu ei ollut saanut samaa ideaa, joten sain ihan koko elokuvateatterin itselleni ja valita kumman ohjelmistossa olevista leffoista katselisin…

Valitsin Nino D’Angelon pojan Tonin esikoisohjauksen La Notte, joka oli ihan piristävä, vaikka murteen takia tipuin välillä kyllä kärryiltä ihan totaalisesti. Mutta siinä dokattiin, kokattiin ja vähän harrastettiin seksiäkin. Nino ajoi taksia ja kertoi elämän tosiasioita. Minut kutsuttiin torstaina Tonin musiikkivideon ensi-iltaan puoliltapäivin. Ihan pakko mennä. Napoli tuntuu nyt olevan kohtaloni. Nähdä Napoli ja kuolla.

Yksityisnäytöstä odotellessa Filmstudio Romassa…

Kerta kaikkiaan tämän päivän uskomattomat kokemukset muistan pitkään, eihän tämmöistä kohtelua kaikki kuninkaallisetkaan täällä saa. Ehkä mä olenkin ollut joku Rooman vanhoista hallitsijoista, kun tuntuu että mä todella pärjään roomalaisten kanssa…