Lauantai oli aika kadotettu päivä. Jalat poikki eilisestä kävelystä ja ehkä lievää krapulaakin oli havaittavissa. Ainakin nukutti… Heräilin yhden jälkeen ja söin aamiaiseksi/lounaaksi itse tehdyn capresen keittiössä. Sitten piti vielä vähän ottaa päiväunia…
Seitsemän jälkeen käytiin Meten ja Knudin kanssa syömässä aperitiivibuffet Freni & Frizioni -baarissa ja taas nykymusiikkitapahtumaan Testaccioon. Kuvassa Knud sähköbussi 125:n kyydissä. Oli enimmäkseen aika raskasta, tietty kulttuuri- ja alkoholipitoinen viikko alkaa jo väsyttää. Nykymusiikki ei niinkään rasittanut, vaan pitkäveteinen performanssiesitys, jossa näyttelijä lähinnä luki kirjaa ja välillä kitaristi soitti epävireisellä itsetehdyllä sähkökitaralla. Huomenna en kyllä aio kuunnella yhtään mitään ennen Pohjoismaista konserttiamme.
Minä, Mette & Giuseppe (?) teurastamon lähibaarissa, jossa aika tuntui todella pysähtyneen viime vuosituhannelle.
Asta ja grönlantilainen rouva katsovat Meten lyhytelokuvaa, joka myös projisoitiin seinälle illan viimeisenä esityksenä. Invenzioni-tapahtuman johtaja Stefano Cardi sopi Teron ja Karolinan kanssa sunnuntaiaamun roudauksesta.
Muut skandit palasivat kotiin, mutta mä lähdin tietysti itskujen kanssa illalliselle keskellä yötä. Söin bucatini all’amatriciana Trattoria da Bucatinossa ja kävelin kotiin.
Roomassakin voi mennä ravintolaan puoliltaöin, jos tietää paikat ja on varannut etukäteen…
Minä ja saksofonisti Anna Paola de Biase.
Juu, nyt unta palloon, että jaksaa huomisen pitkän päivän…
Kello 13 mulla oli ekat treenit teurastamolla. Sujui muuten hyvin, mutta äänimiestä en jaksanut metsästää, jotta olisin voinut treenata mikrofonin kanssa. Jos pianon kannen sulkee, ääneni vielä kantaisi 2 ekassa biisissä, mutta vikassa biisissä on myös basso ja puhallintrio, joten kyllä sitä vahvistusta on käytettävä, kun en ole mikään oopperalaulaja.
Lounastettiin muusikoiden kanssa baarissa ja sitten lähdin upeassa aurinkoisessa säässä kävelemään Aventinus-kukkulalle. Santa Priscan kirkossa (eka kuva) oli meneillään TV-elokuvan hautajaiskohtaus, joten se jäi vain pikakurkkaukseksi, sitten menin Santa Sabinaan (kolmas kuva). Paikalle kurvasi myös kiinalainen hääseurue panssaroidulla limusiinilla, punaisella avo-Ferrarilla ja parilla muulla ökyautolla ottamaan kuvia näköalapaikalta auringonlaskun aikaan. La Standan kautta laahustin kotiin.
Juuri minua ennen residenssisäveltäjänä oleskellut Knud Vaage Norjasta oli tällä välin saapunut ja majoittunut naapurikopperoon. Lähdettiin sitten porukalla Islannin suurlähetystön bileisiin, josta jatkoimme Knudin kanssa taksilla teurastamolle katsomaan illan viimeiset esitykset. Siis lähinnä uusien lounastuttavieni Fabion ja Ilarian laulu-video-live-elektroniikka-taidepläjäys Urban Media Soundscape. Kuvassa minä ja laulajatar Ilaria Mancino.
Käveltiin takaisin ja kuinka ollakaan poimittiin Ine ja Johan terassilta mukaan, kun mentiin maistelemaan Alen viskejä… Siis 1 suomalainen, 1 ruotsalainen, 1 norjalainen ja 1 norjalais-tanskalainen ja viihdyttiin vielä keittiössä höpöttämässä puoli viiteen aamulla… Lenge live nordiskt samarbete!
Kovin montaa tuntia en ehtinyt nukkua, kun kello jo herätti. Menin nimittäin oikein uteliaana katsomaan mistä oikein oli toissapäiväisessä kutsussa kyse. Se oli napolilaisen räppivideon “Femmena Boss” lehdistötilaisuus. Ohjaaja Toni d’Angelo ja räppäri-lyömäsoittaja Ciccio Merolla olivat oikein mainoita tuttavuuksia. Selvisi myös, että minut kutsunut herra oli Filmstudio Roman johtaja Armando Leone. Taas kaikin puolin hieno yhteensattumien suma… Paitsi, että olen esiintynyt Tonin faijan kanssa samana päivänä Romaniassa, Toni on myös nuorena nähnyt mm. Mika Kaurismäen Rosson juuri tässä pienessä elokuvateatterissa ja haaveilee pääsevänsä Sodankylän elokuvajuhlille… Päätettin oitis ryhtyä kehittelemään kansainvälistä yhteistyöleffaa!
Merolla, Armando Leone ja Toni D’Angelo Filmstudio Roman edessä
Tämän jälkeen Turun Sanomat haastatteli puhelimella Pomus-näyttelyn tiimoilta. Yritin saada tunnin päiväunet nukuttua, mutta aika vähiin jäi, kun herätyskello taas soi ja oli aika lähteä teatteriin. Teatro Argentinassa esitetty Pasolinin Sikolätti oli kyllä melkoinen pettymys, sillä se oli visuaalisesti hyvin köyhä. Hyvää näyttelemistä kuitenkin ja historiallisesti varmaan ihan oleellinen teksti, jossa puidaan mm. fasismin jäänteitä Länsi-Saksassa, jos mä nyt mitään ymmärsin.
Sitten menin kuluttamaan aikaa ja rahaa viereisen kirjakauppa Feltrinellin mainiolla levyosastolle. Sydämessä hiukan läikähti ylpeys, kun hevilevyissä suomalaisia nimiä oli hyvin esillä: silmiin osuivat mm. Children of Bodom, Tarja Turunen, Turisas (kts. kuva)…
Sitten illastin Terhin ja Alessandran kanssa Cul de Sacissa (suosittelen!) ja tallustin tihkusateessa kotiin. Oikein kiva ja kulttuuripitoinen päivä.
Mun upea illallisseurani Cul de Sacissa…
Lauantai oli aika kadotettu päivä. Jalat poikki eilisestä kävelystä ja ehkä lievää krapulaakin oli havaittavissa. Ainakin nukutti… Heräilin yhden jälkeen ja söin aamiaiseksi/lounaaksi itse tehdyn capresen keittiössä. Sitten piti vielä vähän ottaa päiväunia…
