Nyt taitaa tulla kuukausi reissua täyteen… Onneksi on toinen mokoma vielä jäljellä, kolmaskin olisi mennyt! Tänään lähdettiinkin sitten armottomalle shoppauskierrokselle. Sähköbussilla Galleria Alberto Sordin eteen ja hakemaan Zarasta se cityuskottava toppapusakka, jota parempaa en ole löytänyt mistään. Onneksi en ostanut itse, koska olisin ostanut liian pienen…
Parit farkut ja yksi paita löytyivät myös. Johanna pääsi sitten vauhtiin Via dei Giubbonarilla… Sen jälkeen nautittiin kaakaot Campo de’ Fiorilla ja tultiin marketin kautta kotiin.
Uudet takit!
Nyt yritetään päästä järkevämpään vuorokausirytmiin ja päiväunien sijaan satsasin yhteydenpitoon ja tähän blogiin. Il Ducassa pizzaa, jätskit ja Le Bon Bockin maistelusalongissa doperitiivit eli viskiä ja grappaa: voiko ihanammin päivän enää päättää?
Olive ascolane ja friteeratut kesäkurpitsankukat Il Ducassa
Le Bon Bock Cafén viskinmaistelusalongissa
Pietarinkirkon aukion seimi
Aika lailla samat aamuaikataulut ja liikkeen suunta oli kohti Vatikaania ja joulumarkkinoita, josta ostin villisikamakkaraa. Ottavianolta tultiin metrolla Piazza del Popololle, josta sitten käveltiinkin koko matka kotiin… Tapaninkävely taisi olla eilistäkin lenkkiä pidempi. Ihmisiä oli yllättävän paljon liikkeellä, vaikka valtaosa kaupoista oli vielä kiinni. Paluumatkalla menin kolkuttelemaan Monzú Vladìn ovea ja varaamaan isännältä pöydän illaksi ennen myöhäisiä päiväunia.
Napolilainen illallinen oli aivan täydellinen: napolilainen jouluerikoisuus minestra maritata, joka oli kuin sivistyneempi versio karjalanpaistista: eri lihoista keitellyn padan kanssa tarjoiltiin liuta eri keitettyjä vihanneksia. Pääruuaksi makkara friariellien kera. Tietty päälle kaikki mahdolliset leivonnaiset ja limoncello. Ja paljon puhetta koko henkilökunnan kanssa. Kantapaikka on löytynyt.
Monzú Vladín jouluherkut. Johanna ja Silvano taustallaan ilmeisesti yhden omistajan muotokuva…
Nukuttiin tietty pitkään ja lähdettiin kävelylenkille Aventinus-kukkulalle. Santa Maria in Cosmedinista ostin vitosella oikein pätevän okariinan ja sitten kiivettiin Santa Sabinalle. Santa Prisca ja San Saba olivat kiinni. Kaupunki oli todella hiljainen, koska ainakin kaikki italialaiset olivat jouluaterialla. Vähän niin kuin Helsinki juhannusaamuna.
Joulupäivän turistikierroksella Aventinuksella…
Paluumatkalla piti lepuuttaa koipia Cantina Paradisossa, jota olin jo ohikulkiessani arvioinut kivaksi baariksi ja terassiksi. Tosin siinä haisi kissanpissa ja syyllinenkin tuli paikalle…
Myöhäisten päiväunien jälkeen lämmitettiin eilisen jouluaterian tähteet, jotka maistuivat vieläkin paremmilta mahtavan lenkin jälkeen.
Aamulla herättiin reippaasti yhdeksän tienoilla ja syötiin vähän aamiaista. Taksi vei oopperaan ja itse printattu lippu vaihtui jonottamatta oikeaan lippuun. Ohjelmassa oli siis Pähkinänsärkijä ja isoäidin roolissa itse baletinjohtaja Carla Fracci, 72 v,! Aivan mahtavaa ja väliaikacappuccinon jälkeen jopa munkin silmäni pysyivät melkein koko ajan auki.
Oopperan jälkeen mentiin Trimanille: ensin syömään mainio pastalounas ja sitten ostamaan pari viinipulloa. Takaisin tultiin H-bussilla ja käytiin La Standan ruokakaupassa. Päiväunet olivat taas tarpeen ja oli mukava herätä keittiöstä kuuluviin ääniin… Mette operoi siellä perunoita ja lohta sekä alkupaloja ja rekrytoi minut sitten valmistamaan salaattia. Enpä olekaan ennen jouluateriaa päässyt valmistamaan!
Jouluaaton lounas Trimani Wine Barissa.
Yhdeksän jälkeen taidettiin jo istahtaa pöytään syömään scamorza-crostineja ja sitten käytiin lohen kimppuun. Puoliltaöin olisi tietty voinut mennä messuun, mutta jälkiruoka oli vielä syömättä ja paavin messu tuosta puolentoista kilometrin päästä näkyi TV:stä ihan hyvin…
No rosolli this year!
Kaiken kaikkiaan ihan paras jouluaatto: vain minä, Jesús (Meten espanjalainen säveltäjäpoikaystävä) ja tytöt eli Johanna, Mette ja Asta. Puhuttiin ihan sujuvasti sekaisin espanjaa, italiaa, englantia ja tanskaa. Muut residenssitaiteilijat siis häipyivät jo eilen tai tänä aamuna, Johan ja Ine jo Pohjolaan ja Tero ja Karolina perheidensä kanssa johonkin maaseutupaikkaan Roomasta pohjoiseen.
Johanna saapui aamulla, kun ilma oli mitä ihanin. Odottelin auringonpaisteessa pelkkä villatakki päällä taksia ilmaantuvaksi Porta Settimianasta. Taisi olla jo vähän ikävä… Asettautumisen jälkeen mentiin syömään Campo de’ Fiorille samaan paikkaan, josta aloitin itse 1.12. ja edelleen täytyy todeta ko. Osteria Romanesca oikein hyväksi paikaksi. Tietty hinnoissa on vähän torinäkymälisää, mutta hintansa väärti sekin, että saa joulukuussa syödä takki auki terassilla…
Campo de’ Fiorilla
Kämppään tuli nyt vähän naisellista otetta ja joulutunnelmaa, kun sisustukseen lisättiin pari mistelinoksaa. Piazza Sonninolta ostettiin intialaiselta katukauppiaalta uudet pipot.
Ennen illallista löytyi Via della Scalalta päällepuettava joulukuusi!
Päiväunien jälkeen lähdettiin illastamaan Piazza Piscinulalle Ristorante Comparoneen. Alkupaloiksi kasviksia ja silliä, pääruuaksi Johannalle scaloppine al Marsala ja puntarelle, mulle lammasta ja perunoita. Sandron baarin kautta kotiin. Illalla vielä hyvästeltiin Ineä, joka pakkaili ja siivoili kämpässään ja kopioi mulle videoinnin mun keikastani!
Comparonen alkupalat
