Day 33 (ma 29.12.), vuoden viimeinen päivä Roomassa

Herättiin ihan herätyskellolla, jotta ehdittiin katsastamaan naapuritalo eli Rooman TOP10-nähtävyyksiin mahdollisesti kuuluva Villa Farnesina. Edellisillä reissuilla se on jäänyt väliin ja jokseenkin hävettäisi, jos nyt olisi jäänyt… No, kyllä täytyy sanoa, että se on aika vaikuttava taidepläjäys. Melkein iski Stendahl-syndrooma.

Tämän jälkeen lähdettiin toispualjokke katselemaan torimeininkiä Campo de’ Fiorille ja Piazza Navonalle. Kas, kehen Navonalla törmäsinkään: entiseen Italian kauppakamarin johtaja Rossiin (kuvassa alla)! Tosi pieni kylä tämä Roomakin… Lounaalle tultiin takaisin kotikulmille. Testattiin Via della Scalan halpapaikka “La Scaletta” tms.. Ruoka ihan OK, mutta palvelu erittäin tylyä.

Päiväunien jälkeen jatkoin blogin päivittämistä ja kirjoitin Pasille pakkausohjeita. Sitten tutustuttiin ruotsalaispariskuntaan, jotka ovat entisiä Circolon stipendiaatteja, toinen itse asiassa toiminnanjohtaja, ja tulivat uudenvuoden viettoon. Illalliselle ei mahtunut da Fabrizioon, joten askeleet veivät taas Monzù Vladíin. Kun on hyvä löytynyt, miksi vaihtaa?! Tällä kertaa testattiin karahvivalkkari ja kalaherkut. Alkuruoaksi gnoccheja merenelävillä höystettyinä ja pääruoaksi merikrottia ja perunoita. Jälkkäriksi friteerattuja omenanviipaleita ja Mummo Ankan omenapiirakkaa!

Nyt on pakattu ja tämä bloggaaminenkin (toivottavasti) jää 4 päivän tauolle nettipimennon ansiosta!

Day 32 (su 28.12.), turismia Trasteveressä

Sunnuntai päätettiin omistaa turismille eli 12 tunnin unien jälkeen tutustuimme vastapäiseen Palazzo Corsiniin. Ehkä taideaarteita olennaisempaa on arkkitehtuuri ja se, että Ruotsin kuningatar Kristiina kuoli tuossa vastapäätä. Sen jälkeen käytiin Piazza Sant’Egidiolla kaupunginmuseossa, jossa oli herra Franzin upeita vesivärimaalauksia Roomasta 1800-luvun lopusta… Aivan olennainen näyttely ihan kenelle tahansa! Sitten tsekattiin vielä Viale Trasteveren etelänpuoleiset pääkirkot: Santa Cecilia (kuvassa alla), San Francesco a Ripa ja Santa Maria dell’Orto. Oikein hyvä saldo ja Santa Ceciliassa saatiin vielä kaupan päälle nauttia japanilaisen tai korealaisen nunnan urkuharjoittelusta.

Illallista päätettiin syödä kotona, joten ostettiin La Standasta (auki sunnuntaina!) täydennykset. Valmistettiin capreset ja kesäkurpitsapastaa. Secondoksi vähän makkaroita (joita on kaappi vielä pullollaan) ja Urbinon caciottaa. Jälkiruoaksi oli hankittu ricotta-päärynäkakku (5,99 €), jonka syömiseen kutsuttiin avuksi myös Asta. Astan kanssa sitten perehdyttiin islantilaiseen sukututkimukseen, joka on aivan uskomaton maailmansa. Asta esimerkiksi tietää sukulinjansa suoraan siitä ensimmäisestä norjalaisesta, joka saapui 1200 vuotta sitten Islantiin ja myös tämän esi-isänsä (jolla on patsas Reykjavikissa) isovanhemmat. Vaatimattomat 30 sukupolvea ja kaikki selattavissa omilla tunnuksilla netissä!

Johanna ja Asta “lost in Iceland”