Day 4, passeggiate a Pesaro
Pyhäpäivälle en juuri asettanut tavoitteita. Puolen päivän jälkeen maltoin viimein jättää luksushuoneeni ja lähdin kohti asemaa ostaakseni junalipun. Aivan kuin telepaattisesta tilauksesta Otello vaimoineen kurvasi entisen hotellinsa Principen eteen tuomaan pipoani. Olisin juuri soittanut heille, mutta näin se maailma ennen kännyköitäkin joskus toimi!
Sitten menin Giannille ja Annalle viemään tangolevyäni ja sainkin sitten ihan täyden lounaan, koska Giannin ruokahalu ei vielä ollut ihan palannut flunssan jäljiltä. Sitten kävin ostamassa junalipun asemalta ja maleksin Rocca Costanzan ja rannan kautta päiväunille. Che dolce vita!
Illalla palasin vielä hyviksi havaitsemiini ruoka- ja juomapaikkoihin. Donn’Ameliassa ahmin jättilautasellisen kala-alkupaloja ja sitruunakakkua. Cruiserin baarissa ei ollut eilisen kaltaista menoa, joten oli taas mahdollisuus parantaa maailmaa baarimikon ja erään Laila Kinnusen näköisen latvianvenäläisen yh-äidin kanssa.
Donn’Amelian kala-alkupalat… Lonkero poikineen ja muuta ei tarvitsekaan sitten syödä
TÄRKEÄ OPETUS! Viiniköynnös sanoi oliivipuulle: “Opeta minulle ikuisuus”. Oliivipuu vastasi: “Vain jos opetat minulle päihtymyksen!”
Kaiken kaikkiaan Pesaro ja pesarolaiset näyttivät tällä reissulla pelkästään positiivisia puoliaan lukuunottamatta yhtä kärttyisää yöportsaria. Ei olisi voinut paremmin tätä matkaa aloittaa.
