Day 34 (ti 30.12.), Spaghetti Western!

Taisi tämä päivä vähän jännittää, kun heräsin jo ennen herätyskelloa puoli seitsemältä… Yhdeksän jälkeen oltiin vihdoin valmiita tilaamaan taksi autovuokraamoon. Siellä meille yritettiin ensin tyrkyttää automaatti-Smartia ja sitten uutta Fiat Cinquecentoa, mutta haluttiin Fiat Punto.

Taivas oli täysin sininen ja n. 150 kilometrin matka maatilamatkailupaikkaan Cervaroon sujui nopeasti ja perillekin löydettiin melko helposti printattujen MIchelin- ja Google -karttojen avulla. Vastassa oli vain siivoojarouva, joka ehdotti, että kävisimme katsomassa hevosia hänen laittaessaan huonettamme kuntoon. Oppaaksi ilmoittautui oitis talon saksanpaimenkoira ja jostain ilmaantui avuksi myös toinen koira! (Myöhemmin selvisivät myös nimet: Brenda ja Al)

Pikaisen vilkaisun jälkeen takaisin ja kamat huoneeseen, josta on upea näköala laaksoon ja kauempana siintäviin vuoriin… Isäntä Fernando oli sillä välin tullut ja sovimme ratsastuksen kolmeksi. Lähdimme Cervaron keskustaan etsimään välipalaa ja se ei ollutkaan kovin helppoa… Kaksi keskustan baaria ei myynyt mitään syötävää ja kolmannessa olisi kyllä saanut mitä vain, mutta se tuntui olevan kylän juopompien eläkeläisten sosiaalikeskus, jossa haisi hiki, pelattiin korttia ja oli kova mökä. Lopulta löytyi Ristorante da Rosetta, jossa suurin piirtein kaksinkertaistimme normaalin liikevaihdon, sillä kanssamme söi kaksi komeaa eläkeläispappaa.

Sitten jouduimme toteamaan, että nykyaika ei ole vielä pilannut maaseutua: kaikki ruokakaupat olivat kahdelta jo kiinni, joten jouduimme ostamaan vesipullot baarista. Kylän keskusaukion poliisi ja papat ihmettelivät varmaan turisteja, jotka kulkivat monta kertaa edestakaisin ensin kävellen ja sitten autolla…

Kolmelta menimme autolla tallille (hirmuinen tallimatka, ehkä jopa 400 m), jossa ratsujamme jo satuloitiin. Isäntä itse laukkaili uutta hevosta, jonka selässä bulgarialainen tallityöntekijä Willy lähti sitten viemään meitä maastoon. Saatiin molemmat vähän liian pienet saappaat lainaksi, mutta mulla oli sentään itse isännän uudet ja hienot nahkasaappaat! Hevosen selässä vasta kyselin, että olisiko niitä kypäriä… Ei ollut kuulemma kuin lapsille, joten ihan pipot päässä lähdettiin menemään lännensatulassa ja ohjat yhdessä kädessä.

Johannan alla oli rautiastamma Scylla ja mun heponi oli hiukan Ässää kookkaampi kimoruuna, mutta onneksi myös Ässää rauhallisempi ja kiltimpi Old Grey. Sen selkään voi kuulemma laittaa lapsen tai ensikertalaisenkin… Alkumatkasta oli kuitenkin pientä paniikkia, sillä olin peränpitäjänä ja Old Grey yritti koko ajan ottaa Johannan ratsastamaa tamma Scyllaa kiinni. Kun vasta totuttelin ison hevosen käyntirytmiin, se alkoi tarjota jo loivassa alamäessä ravia… No, kun vaihdettiin järjestystä, ei mitään ongelmia ollut. Maisemat olivat jylhiä ja mäet jyrkkiä. Aluksi ihan peltotietä, polkuja, mutta takaisin tullessa aika paljon myös asfalttia. Autoista hevoset eivät juuri piitanneet. Tuli mieleen, että hevoseni ajatteli niistä: “Minähän en väistä. Olinhan sentään edellisessä elämässä pyhä lehmä Intiassa.”

Mentiin ihan käyntiä, mutta muutamassa jyrkemmässä ylämäessä annoin hevosen vähän pompahdella ja ravata muutaman askeleen, koska olin jo aluksi testannut, että tämä poika kyllä pysähtyy. Takaa kuului vähän Scyllan rouskutusta ja loppumatkasta Old Greykin selvästi etsi tilaisuutta haukata jotain, mutta käyttäytyi hienosti. Vain yhdessä risteyksessä se poikkesi reitiltä ja kysyi, että voitaisiinko tässä syödä, mutta sain sen helposti takaisin ruotuun! Vajaan tunnin reissu oli todella hieno kokemus ja loppumatkasta kaukana näkyi myös Monte Cassinon luostari.

Me ja meidän hepomme ratsastuksen jälkeen.

Ratsastuksen jälkeen lähdettiin Cassinoon Euro Spin -markettiin (Lidl olisi ollut naapurissa) ja löydettiin vielä takaisinkin, vaikka pimeä jo oli tullutkin. Nukuttiin myöhäiset päiväunet ja puoli yhdeksältä syömään. Puolihoitoillallinen oli aivan mahtava: upeat antipastot, vapaavalintainen pasta (mä otin tietty pappardelle al cinghiale), scaloppine ja scamorza con prosciutto, tiramisù… Huomenna ei voi kyllä syödä juuri mitään ennen uudenvuodenillallista!

Day 35 (ke 31.12.), lisää ratsastusta ja cenone… »« Day 33 (ma 29.12.), vuoden viimeinen päivä Roomassa