Ennen töiden jatkamista päätin vähän ulkoilla. Ihan tuosta vastarannalta löytyi mielenkiintoisia katuja, joita en ole aiemmin kunnolla tutkinut: mm. Via Giulia, Via del Monserrato, Via dei Pellegrini. Hienoja kortteleita täynnä taidegallerioita, kultaseppiä ja muita käsityöläisiä.
Sitten päätin hommata ruokaa, ettei tänäänkään tarvitsisi syödä ulkona. Campo de’ Fiorilta hankin iltapalaksi apulialaisen burratan, salame piccantea, erinomaista leipää ja luumutorttua. Parin tunnin työrupeaman jälkeen syötiin keittiössä Astan ja Ellisivin kanssa ja sitten jatkoin hommia, kunnes tuli väsy jo yllättävän aikaisin ja menin petiin jo ennen puoltayötä Ellisivin lyhytproosakirjan kanssa! Tanskalaissäveltäjä Svendiltä jo vähän kyselin notaatiojuttuja ja hän lupasi auttaa eli nyt on kova motivaatio saada kohtaus valmiiksi täällä ollessa!
Heräsin vasta puoliltapäivin ja haahuilin pyjamassa. Aamiaiseksi siinä kahden maissa söin taas leikkeleitä ja hapankorppuja. Sitten tartuin vihdoin Kuopio-sävellyskilpailuun tehtävään ehdotukseen, jota olen viimeiseen asti vältellyt…
Lyömäsoittimien konfigurointisysteemi oli päässyt unohtumaan ja muutenkin Logic 8:ssa riittää opeteltavaa. Tämä työnteko otti niin voimille, että oli ihan pakko ottaa pienet päiväunet kuudesta kahdeksaan. Sitten lämmittelin eilisen kalansaaliin, joka oli oikein herkullinen illallinen ja jatkoin hommia aamukuuteen. Sainkin minuutin verran melko valmista partituuria aikaiseksi, toki ilman agogisia merkintöjä yms. editointia, mutta sävelet siis kohdallaan, ei huono saldo.
Päivät alkavat käydä niin vähiin, että stressin välttämiseksi aloin jo tehdä päiväohjelmasuunnitelmaa viimeisille päiville, jotka ovat aika turismipainotteisia: nääs sisko ja Black Mike tulevat.
Kala-annos, josta riitti toiseksikin päiväksi…
Heräsin reippaasti kymmeneltä ja ryhdyin aamutoimiin, sillä Terhin piti tulla käymään yhdeltätoista ja lähteä Astalle ja mulle oppaaksi Galleria Borgheseen. Valitettavasti koulusta oli soitettu, että Millalla oli kuumetta, joten jouduimme lähtemään museoon Astan kanssa kahdestaan sähköbussilla 116. Saavuttiin sopivasti varttia vaille yksi ja ei ollut mitään vaikeuksia mahtua klo 13 ryhmään.
Käytettiin budjetoitu 2 tuntia aika tarkkaan ja kyllä taas käväisi Stendahlin syndrooma aika lähellä. Ei se taideteosten määrä, mutta vielä siihen päälle kaikki kattomaalaukset… Sen jälkeen käveltiin pikkuisen Villa Borghesen puutarhan muuria ja palattiin bussilla 116 päättäriltä päättärille (piti vaihtaa kahdella pysäkillä toiseen!) ihan kokeilumielessä. Pikkuisen meni sormi suuhun Terminal Gianicolon parkkihallissa, mutta löydettiin ulos!
Kotinurkilla tsekattiin vielä kynttiläkauppa, yksi melko uusi museo, jossa oli pieni näyttely italialaisista Amerikan siirtolaisista sekä Kansainvälisen naisten talon Reilun kaupan myymälä.
Palattiin Circolo Scandinavoon viideksi ja salissa olikin jo odottamassa Metten rakentama “kisakatsomo” ja viilennettyä cavaa. Mette oli kytkenyt CNN:n lähetyksen näkymään sekä televisiosta että videoprojektorin kautta seinällä! Kun vala oli vannottu tietysti kilisteltiin. Obamania ja USA:n ylisuuret luulot itsestään alkoivat kuitenkin ottaa mua siinä määrin päähän, että mun täytyi tietysti olla vähän ilonpilaaja ja moittia Obaman virkaanastujaispuhetta osittain epärealistiseksi haihatteluksi…
Sitten vähän skypettelin Black Mikelle matkaohjeita ennen kuin lähdin illalliselle ihan keskenäni Le mani in pasta nimiseen -paikkaan, joka osoittautui erinomaiseksi. Sattui vielä niin hyvin, että olin tavannut tarjoilija-Alessandron (jolla on ollut suomalainen eksä) jo viski-Alessandron luona, joten palvelu oli sen mukaista. Tuli kuohuviiniä, mustekala-peruna-alkupalaa ja vähän spaghettia, vaikka en tilannut kuin kalaa ja perunaa. Kun se tilattu annos vihdoin tuli, se oli kokonainen valtava kala ja hirmuisesti perunasiivuja. Onneksi Alessandro ehdotti, että ota loput mukaan… Oikein hyvä ravintolakokemus taas kerran.
