Täysin vastoin sääennusteita herätessä olikin lähes sininen taivas! Lähdettiin aika vauhdikkaasti liikkeelle yhden appelsiinin voimin ja käveltiin mun normaali alkuturistikierros. Pienet focacciat syötiin Pantheonin vieressä ja jatkettiin Piazza Venezian kautta Campidogliolle, jossa törmättiin Astaan! Capitoliumin museo oli ihan kiva tsekata, sillä en ollut muistaakseni ennen nähnyt alkuperäistä Marcus Aureliuksen ratsastajapatsasta, jolle on viime vuosikymmenellä rakennettu oma osastonsa vanhaan puutarhaan.
Katri Piazza Navonan lelukaupalla
Muutenkin Capitoliumin museo oli ihan sopiva yhdistelmä antiikkia, renessanssia ja barokkia. Kaikkea ei ehditty katsoa, sillä oli kiire vaihtamaan vähän siistimpää ylle, koska meidät oli kutsuttu Tiburtinan aseman lähellä olevalle tangoklubille milongaan. Siellä oli paljon viime viikonloppuna tapaamiani tuttuja, joita en toki kaikkia nimeltä muistanut. Ensi perjantaiksi mut on kutsuttu Cathie-rouvan illalliselle, mutta siitä sitten Suomeen palattua… Skypetettiin muuten pitkästä aikaa Alejandron kanssa juuri ennen tätä milongaa, joten mulla oli hyvä vire hablata myös espanjaa kitaristi Santiagon kanssa. On tietty vaikeaa puhua vuoron perään espanjaa ja italiaa, mutta oikein hauskasti haastavaa!
Tangoluolan teekutsuilta iltamakkaralle…
Tangofficinasta tultiin bussilla Largo Argentinalle, käveltiin Campo de’ Fiorille ja mentiin Brasia -nimiseen pizzeriaan, jota olen jo pari kuukautta katsonut sillä silmällä. Vastasi hyvin odotuksia. Ei tosin syöty pizzaa, vaan friteerattuja ja grillattuja vihanneksia sekä makkaraa, palanpainikkeeksi erinomaista Aglianicoa…
Tero ja Karolina lähtevät kohta Berliiniä kohti ja nopeat hyvästit on heitetty. Kohta myös Black Mike lähtee Haagasta kohti Roomaa. Johanna saapui juuri Lausanneen. Matkustavatko ihmiset nykyään liikaa?
Herätyskello soi kymmeneltä, koska puoliltapäivin mun oli tarkoitus tavata Toni D’Angelo Filmstudio Romassa. Rankkasateen ja/tai perhesyiden takia treffit peruuntuivat ja saatoin jatkaa vielä vähän unia, mikä olikin oikein hyvä idea.
Sisko saapui Dublinista illalla ja suoriutui hienosti paikallisjunalla Trasteveren asemalle. Mä puolestani luulin osaavani ajaa sinne ratikalla, mutta ajoinkin reilusti ohi. Onneksi tajusin päättärillä vaihtaa aiemmin lähtevään vehkeeseen, lukea linjakarttaa ja jäädä toisella yrittämällä oikealla asemalla…
Nopean paikkojen esittelyn jälkeen lähdettiin Le Mani in pasta -ravintolaan ja Leena ilmoitti, että voisivat taksilla tulla suoraan oopperasta, jos vain tilaa olisi. Tilaahan järjestyi, vaikka eivät olleet varauksestani olleet ihan varmoja. Syötiin ihan mainiot kala-alkupalat ja spaghettia hummerin kera. Naureskeltiin, että Petäjien kanssa on nyt Roomassa nähty viime aikoina moninkertaisesti useammin kuin yleensä Helsingissä… Meni aika myöhäiseksi, taidettiin nukahtaa vasta kolmen tienoilla.
Viimeinen päivä yksin Roomassa! Suunnitelmani oli keskittyä sävellystyöhön, mutta ihan toisin kävi… Ensinnäkin heräsin aamulla ennen puoli kahdeksaa ja ihmettelin, että mitäs nyt kuuluisi tehdä. Muistin, että Villa Lantessahan mun piti käydä moikkaamassa amanuenssi Simo Örmää, jota en ollut nähnyt ainakaan 9 vuoteen… Ja näin toiminkin. tutustuin myös johtajaan ja loggiassa lueskelin uutta esitettä.
Herman Liikanen & Villa Lante
Gianicololta etsin sitten uuden reitin alas suoraan kohti La Standaa, josta ostin vähän aperitiivitarpeita. Sitten sainkin yllättäin lounasvieraaksi Terhin, jonka piti odottaa junalakon takia kyytiä takaisin Frascatiin. Valitettavasti ei ollut muuta tarjottavaa kuin hapankorppua ja leikkeleitä, mutta ulkosuomalaisellehan se oli toivottavasti herkkua.
Päiväunien jälkeen laadin pari residenssihakemusta ja suunnittelin tarttuvani töihin, kun tulikin yllättävä tekstari. Leena ja Jukka olivat Trasteveressä! Taas oli haastattelukeikkaa pukannut Roomaan. Heidän ansiostaan pääsin vihdoin tsekkaamaan suositun ja edullisen ruokapaikan Da Enzon, joka olikin oikein mainio. Sandron baarissa käytiin vielä iltahömpsyllä ja mä taisin käydä vielä Alen baarissakin… Se siitä työnteosta, olikin yllättävän Suomi-painotteinen päivä, mutta kiva…
