Aamulla alkoi lopullinen pakkaus- ja siivousoperaatio.
Viimeinen lounas nautittiin Campo de’ Fiorilla Osteria Romanescan terassilla, josta aloitin tämän kertaisen Rooman matkani. Olisin halunnut syödä “hannibalit” eli maksaa ja punkkua, mutta maksa oli juuri ehtinyt loppua, niin sainkin herkullista kania ja artisokkaa! Tietenkin sää oli ikävän aurinkoinen ja lämmin, ja “veitset pyörivät haavoissa kuin iskuporakone”, mitä lähemmäksi lähtö tuli.
Minuutit kuluivat nopeasti, mutta kamat saatiin helposti pakattua ja “vanha ja uskollinen kreikkalainen orjani” ehti hyvin imuroida, pestä ja vahata 2 huonetta eli yli 60 neliötä! Noutaja tuli viideltä ja Finnair kuljetti tuhlaajapojat takaisin tundralle… Konjakkipuudutus oli ihan välttämätön, ettei ihan tajuaisi mistä on kyse.
Aamulla oli jo orientoiduttava pikku hiljaa pakkaamiseen, hyvästeltävä Mette ja Helene jne. …
Lounasta syötiin La Standan viereisessä rosticceria-baarissa ja sitten ostettiin herkkuja kotiinviemiseksi. Pikku levon jälkeen ajettiin bussilla Ostienseen ja metrolla Piazza del Popololle, josta käveltiin Corson ja Via Condottin kautta Piazza di Spagnalle ja edelleen Via Sistinan ja Piazza Barberinin kautta Piazza Repubblicalle, josta suunnistettiin ihan reittioppaan mukaan bussilla bileisiin.
Luigin bileissä tapaamani ranskalainen Cathie-rouva oli kutsunut “valikoidun joukon”, jotain 60-70 henkeä… Osa oli entuudestaan tuttuja, mutta jokseenkin jännitti tavata Astor Piazzollan leski Laura. Paikalla oli myös tangoporukoita, Argentiinan lähetystön kulttuurivastaava jne. Huipentumana tietysti Santiago & Clea vetivät puolen tunnin duokeikan, jotkut jorasivat tangoa ja sitten mut velvoitettiin esiintymään… Ensin vedin Pienen Sydämen espanjaksi playbackina, mutta sitten pakotettiin flyygelin ääreen ja tapailin Alejandron tangon Vanas palabras. Laura Piazzollan seurassa tullut nahkahousuinen komea mies, joka esitti mua ennen Balada para un locon singbackina, tuli ihan vilpittömän tuntuisesti kehumaan, joten saatoin relata… Illan lopuksi emäntä vielä sanoi, että nämä bileet oli järjestetty ihan sitä varten, kun sattui olemaan mun viimeinen iltani! Tämän parempaa loppuhuipennusta ei olisi voinut olla. Oli myös ihanaa huomata, että sivistyneiden ihmisten kanssa tässä porukassa saattoi sujuvasti vaihtaa kieltä espanjan, ranskan ja italian välillä ihan kuinka vaan ja keskustelu sen kun jatkui, kun kaikki ymmärsivät kaikkia näitä. Tietty Black Miken kanssa meillä oli salakielenä suomi ja englantiakin tuli ehkä vähän puhuttua. Just my kind of a party!
Clean ja Santiagon livetango. Black Mike & Stefano.
Sitten Stefano heitti kotiin, mutta me livahdimme vielä kolkuttamaan Alen pubin ovea. Siellä oli jo valomerkki tullut, mutta kun viimeisetkin asiakkaat oli saatu ulos, otettiin vielä pienet lähtömaljat.
Aamulla oli havaittavissa hiukan krapulaa, mutta pidin silti tiukasti kiinni suunnittelemastani ohjelmasta: ajettiin taksilla etiopialais-eritrealaisravintola Asmaraan. Halusin nimittäin testata Black Miken amharan taidot ja kyllähän ne olivat tallella. Maukasta etiopialaista sapuskaa tuli montaa sorttia ihan ilman ruokalistan tavaamista ja itse isäntäkin tuli ihmettelemään valkoista miestä, joka puhuu heidän kieltään.
Asmaran olut ja Abessinian ruoka.
Sitten rankaisin 2 hengen ryhmäämme hirmuisella kävelyllä Stazione Terminin kautta Santa Maria Maggiorelle ja tsekkaamaan Santa Prasseden mosaiikit, sitten Colle Oppion kautta Colosseumille, Campidogliolle ja kotiin asti. Tämmöisiin kävelyihin ei kesähelteellä pystyisi. Palkintokaljat nautittiin Le Bon Bockissa.
Tarkoitus oli käväistä illalla vain pizzalle, mutta juuri kun piti lähteä, paljastuikin, että saliin oli katettu meillekin paikat: Ellisivin läksiäiset. Eli ilta kuluikin sitten mukavasti skandiseurassa.
Vasemmalta Svend, Ulla, Asta, Ellisiv ja Black Mike.
Aamulla päästiin poikkeuksellisen varhain liikkeelle, koska joku Tanskan taideneuvoston henkilö halusi tutustua residenssiasuntoihin ja oltiin jo yhdeksältä pukeissa. Sääkin alkoi taas suosia - uskomattoman lämmin ja aurinkoinen päivä!
Ajettiin bussilla pyramidille ja tsekattiin protestanttihautausmaa eli taas yksi oleellinen nähtävyys, jossa en ollut vielä käynyt! Kierrettiin Aventinus-kukkuloiden kirkot, jotka olivat valitettavasti menneet jo kiinni, mutta näköala oli auki! Ajettiin sitten Totuuden kidan tienoilta bussilla ensin Capitoliumin juurelle ja siitä toisella bussilla Rinascenten kulmalle. Nautiskeltiin sitten 9 euron lounaspuhvetista Guston terassilla, Augustuksen mausoleumin vieressä, josta olin haaveillut… Edellisellä kerralla mulla oli niitä vatsavaivoja…
Puoli viideksi ehdittiin juuri ja juuri kotiin. Toni D’Angelo kävi kylässä ja sitten Stefano soitti ja kutsui illalla syömään jonkun kaverin luokse. Ehdittiin ottaa pienet torkut ja sitten tilattiin taksi. Kuski kirosi, että futismatsin takia joku reitti on suljettu ja sitten ajoi meidät perille jostain aika pitkää reittiä Stefanon luokse. Sieltä jatkettiin sitten illalliselle jonkun Giorgion luokse. Taas ihan uusia ihmisiä minulle, mutta oikein mukavaa ja taas jouduin esiintymään pianon ääressä vieraiden ja naapureiden iloksi. Stefano heitti meidät kotiin, mutta bailufiilis oli vielä sikäli päällä, että käytiin vielä Sandron baarissa ja parannettiin maailmaa keittiössä aamuviiteen.
Valitettavasti tiistai oli taas jatkuvamman tihuttelun päivä. Ensin tsekattiin naapuritönö eli Villa Farnesina. Sitten lähdettiin tallustamaan Via Giuliaa ja siitä pohjoiseen… Tähtäimeni oli oikeastaan kauempana, mutta kun kello alkoi näyttää lounasaikaa, menimme Hostaria dell’Orsoon, jonka nimi on ollut tuttu jo vuosikymmeniä ja on tehnyt mieli se tsekata. L’Orso 80 osoittautuikin oikein tasokkaaksi ja perinteikkääksi paikaksi. Syötiin alkupalaksi ihanat artisokat, siskon kanssa mereneläväspaghettia ja kreikkalaiselle merenelävärisottoa. Lopuksi pöytään ilmestyi pullo “Grappa Bastarda” ja kotitekoinen limoncellopullo.
Aikaa ei enää juuri ollut muuhun kuin tulla La Standan kautta kotiin, jotta Katri sai vähän ruokatuliaisia Irlantiin vietäväksi. Sisko taksiin ja sitten päiväunille.
Illalla ei sitten Black Miken kanssa jaksettukaan liikahtaa enää ulkoilemaan sateeseen, vaan syötiin vain hankittuja eväitä. keittiössä, jossa Asta piti myös seuraa meille.
Black Mike saapui aamulla. Tällä kertaa osasin käyttää ratikkaa ja jäädä ihan oikealla asemalla pois. Otettiin taksi, niin saatiin roudattua sixpäkki pullovettä. Pikaisen asettautumisen jälkeen lähdettiin suoraan turistihommiin. Siskoni edellinen Rooman reissu oli naapuriperheen kanssa joskus 13-vuotiaana ja Black Miken ainoa Rooma-kokemus on myös samoilta ajoilta. Periaatteessa siis matkaoppaan kannalta melkein ensikertalaisryhmä…
Tehtiinkin semmoinen lenkki, johon ei kesähelteillä pystyisi: Trasteverestä Isola Tiberinan kautta ghettoalueelle, Largo Argentinalta Pantheonille ja sitten lounaalle. Piccola Romassa oli tosi hiljaista. Syötiin amatricianaa ja artisokkia, lammasta ja perunaa… Uskomaton tuuri, että ukkosmyrsky pyyhkäisi keskustan yli juuri lounaamme aikana, mutta muuten oli aika sateeton päivä.
Jatkettiin Fontana di Trevin kautta Via Venetolle asti, tsekattiin kapusiinien hautakammiot ja tultiin sieltä metrolla Ottavianolle ja käveltiin Pietarinkirkon aukiolle. Castel Sant’Angelo oli kiinni ja käveltiin sieltä aperitiiville Campo de’ Fiorille ja päästettiin Katri shoppaamaan, ettei jäisi tiistaiaamun varaan…
Illallinen oli varattu tietty Monzú Vladíin, mutta hurjasta kävelystä huolimatta lounas vei vielä sikäli paljon tilaa vatsoissa, että syötiin “vain” alkupaloja, makkaraa ja lihapullia.
