Päivä 1: Budapest-Praha (7.3.2010)

Vietän seuraavat 3 viikkoa Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan residenssissä, joka on hyvä syy elvyttää tämä blogi henkiin. Lähteminen Prahaan tuntui omituiselta, koska minulla ei ole koskaan ollut erityistä vetoa juuri sinne päin Eurooppaa. Kysyin noin miljoona kertaa ääneen, miksi olen sinne menossa ja vastasin itselleni, että se selviää vain sinne menemällä. Asian hahmottamiseksi täytyy nyt yrittää bloggailla päivittäin.

Sunnuntaiaamuna matka sujui todella leppoisasti: lentokentillä oli todella vähän ihmisiä, pankkiautomaatti ja paikallinen kimppataksifirma olivat heti uloskäynnin vieressä. Kuski vielä heitti minut ensimmäisenä Keleti pályaudvarille eli Budapestin itäiselle rautatieasemalle. Kansainvälisen lipputoimiston löytämiseksi piti kysyä neuvoa.

Lippu Budapest-Praha Eurocityllä maksoi alle 30 €. Aikaa jäi niin ruhtinaallisesti, että vein kamat ovelasti säilytykseen aseman lähimpään hotelliin, jonka olen varannut 31.3. ja sitten lähdin etsimään välipalaa. Sunnuntainen Budapestkin näytti aika uneliaalta. Päädyin syömään toastia, salaattia, perunalastuja ja Pinot Gris’tä neljän tähden hotelli Metropoliin. Kipaisin vielä juomia marketista ja sitten takaisin.

Matka Bratislavaan asti meni nopeasti, kun oli yksi saksalais-italialainen kundi, jonka kanssa sai bamlata. Bratislavasta juna tuli ylitäyteen, joten paikkavaraus oli hyvä olla. Maisemat olivat niin kiinnostavia, että uni ei tullut millään ennen kuin hämärän tultua kävin juomassa ravintolavaunussa yhden kaljan. Prahaa lähestyttäessä piti vielä ottaa luumuviinaa, että heräsi.

Maisemista lyhyesti: Budapestin jälkeen Tonavan mutka on kuin loputonta Pispalaa, komeita kivitaloja ja puutarhoja rinteissä. Kontrasti Slovakiaan on huomattava, siellä näkyi junasta vain loputtomia peltoja ja sitten: soista ja jäistä havumetsikköä! Määriin tultua alkoi taas näyttää vähän vauraammalta ja Brno näytti niin kiintoisalta, ehkä takaisin palatessa voisikin tehdä välipysähdyksen Tsekin kakkoskaupungissa.

Vuosi sitten prahalaistunut suomalaiskollega oli asemalla vastassa ja matkan haastavin osuus eli suht’edullisen taksin saaminenkin onnistui hänen tsekin taidoillaan. Edessä oli vielä kovin ponnistus: ilman Markoa en olisi kyllä kerralla jaksanut kantaa tavaroitani 6. kerrokseen… Kamat sisään ja syömään vastapäiseen kapakkaan. Niin, ja sitten vielä toiseen kapakkaan. Sen jälkeen 24/7 -kioskista aamiaistarpeet. Väsymyksestä ja kaikista nautituista viinoista huolimatta onnistuin vielä löytämään petivaatteet ja saamaan langattoman yhteyden toimimaan.

Marko Pyhtilä tuli vastaan ja initoi mut lähipubikierroksella!

Kun nyt olen nauttinut viimeisten parin vuorokauden aikana useimpia maailman tunnetuimpia katkeroita, heitänpä tähän tämänhetkisen ranking-listan:

1. Rigas Melnais Balzams
2. Fernet Branca (argentiinalainen vielä parempi)
3. Tsekkiläinen Fernet Stock
4. Unicum
5. Becherovka