Päivä 2: Yhtä Syldaviaa (8.3.2010)

Matkan rasituksista huolimatta en malttanut nukkua kovin pitkään… Aamulla tutustuin muusikko Samuli Mikkoseen. Hän on kokeneempi Prahan kävijä, mutta tällä kertaa vain piipahtamassa.

Puolenpäivän jälkeen lähdin liikkeelle. Kartanluku ei mennyt ihan putkeen, mutta tulipa ajeltua koko rahan edestä metrolla… Opin mm., että Kaarlenaukio ei ole Kaarlensillan kohdalla. No, Kaarlensilta jäi vielä näkemättä, mutta Vanhankaupungin aukio löytyi ja söinkin siellä myöhäislounasta. Paikalliseen hintatasoon verrattuna kallista, mutta oli sitten laadukastakin.

Lounas Káverna ů Týnassa, soppaa ja sektiä, gulassia ja klöntsiä, sitten tuli vielä struudelia…

Sitten aloitin ostoslistan läpikäymisen hankkimalla tsekkiläisen prepaid-liittymän ja hiiren kotiin unohtuneen tilalle. Moldauta ylittäessä alkoi lumipyry, vaikka samalla oli upea auringonlasku. Lähimarketissa törmäsin kahteen kuopiolaiseen opiskelijapoikaan eli sosiaalista elämää lie luvassa jatkossakin… Lähikaupan valikoimat ovat mainiot.

Kaikkiaan Praha kolahtaa ja kovaa. Se näyttää juuri siltä, missä se sijaitseekin: Euroopan sydän. Koko päivän olen itsekseni naureskellut tsekin kieltä, kun se on niin Tintti-sarjakuvien Syldaviaa. Tosin Herge sijoitti Tintin seikkailut minusta enemmän Balkanille päin ja samoja fiiliksiä olen kokenut myös Makedoniassa ja Romaniassa, mutta nimissä on kyllä niin paljon Tsekkoslovakiaa. Můstek! Brno!

Iltapalaa ei tarvinnutkaan kokata itse, vaan sain Samulin paistamaa possua ja erinomaista caponataa! Määriläinen Zweigelt (3 euroa) on aivan erinomainen punaviini. Haloo, Alkon sisäänostajat! Sammuin viinin ja reippaan pakkasulkoilun ansiosta jo ennen iltakymmentä.

Päivä 3: Siivousintoa (9.3.2010) »« Päivä 1: Budapest-Praha (7.3.2010)