Päivä 4: Olutta! (10.3.2010)
Aamupäivällä järjestelin keittiön astiat ja heittelin jääkaapista ruokia pois. Pientä stressiä aiheutti alakerran kylppärin tuuletusikkuna, jonka huomasin olevan auki enkä meinannut saada sitä pysymään kiinni, mekanismissa joku löystyminen. Näillä pakkasilla melkoinen lämpöhukka.
Pulut pulputtavat räystäillä (klikkaa kuva isommaksi ja etsi pulu!). Čechova 10:ssä (valkoinen talo) sijaitsevat tällä hetkellä 4 alueelisen taidetoimikunnan residenssit: Uusimaa ja Etelä-Savo yläkerran vasemmalla puolella.
Sitten kävin kaupassa ja pienen välipalan jälkeen olin menossa päiväunille, kun olin kuulevinani ovikellon soivan. Siellä oli huoltomies, joka kävi tsekkaamassa kaasulämmityksen paineet tms. Samalla pyysin tsekkaamaan ikkunaa, mutta yhteistä kieltä ei oikein löytynyt, venäjääni tuntui ymmärtävän paremmin kuin englantiani, oli kuitenkin mua vanhempi kaveri.
Päiväunien jälkeen alettiin sähköpostilla koordinoida Markon kanssa treffejä. Ostin ratikkalipun, mutta 26 meni juuri nenän edestä, joten kävelin puiston ja joen yli. Markon kanssa suunnistettiin illastamaan U Vejvodů -oluthalliin. Marko söi gulassia ja mä popsin valtavaa possukäärylettä, jonka sisällä oli pinaattia, valkosipulia, pekonia, kinkkua ja pähkinää. Sikaa kolmessa muodossa! Jälleen kerran kiitin mielessäni sukupolvia jotka taistelleet islamia vastaan. Ehkäpä kunnioitan heitä jokseenkin enemmän kuin Suomen sotaveteraaneja. Jos Suomi vaikka olisikin kokenut Baltian kohtalon, niin ehkä sitä sikaa olisi silloin tällöin jossain muodossa kaalin höysteeksi saanut… Röh!
Ennen kaikkea suuni ja vatsani totesivat, että tsekkiläinen olut ei ole ylimainostettua. Aito tuoretuote paikan päällä on kyllä helppoa ja hyvää juotavaa. 4 pientä tuoppia eli yht. 1,2 litraa on varmaan oluenjuontiennätykseni tällä vuosikymmenellä. Veikkaan, että tuo ennätys on tehty rikottavaksi ihan lähipäivinä.
Aluksi U Vejvodůn sali oli puolityhjä, mutta myöhemmin sinne paukahti pari luokallista roomalaisia lukiolaisia. Kaiken huipuksi ensimmäinen kaveri, joka tuli pyytämään vapaata tuolia asuu Via della Lungaralla aivan Circolon vieressä! Tuommoinen määrä italialaisia nostaa desibelit ihan toisiin lukemiin… Lapsukaiset näyttivät osin niin nuorilta, että tuon ikäisiä ei Suomessa päästettäisi kapakkaan, saati keskenään kapakkakierrokselle Prahaan, en nähnyt oliko valvojia mukana. Tuntuivat kuitenkin käyttäyvän yhtä asiallisesti kuin kotimaassaankin: ehkä olisi parempi, että meilläkin teinit harjoittelisivat kaljanjuontia siististi anniskelupaikoissa kuin kaduilla ja kotibileissä.
Marko saattoi mut ratikalle ja sitten astuin osin tahallani väärään ratikkaan. Onneksi oli sen verran kartastoa mukana, että älysin jäädä aika oikeassa paikassa pois enkä ajanut kuin pari kilometriä harhaan. Ongelma oli siinä, että kellot löivät keskiyötä ja normaali liikenne päättyi eli vaunut muuttuivat kurpitsoiksi. No, onneksi ilta oli vähän edellisiä lämpimämpi ja mukana oli runsaasti kartastoa. En edes kävellyt harhaan, mutta pieni sakkokierros tuli, koska Hradčanskán metroaseman kohdalla katu oli kanjoni, jossa ylityspaikkaa piti vähän etsiä. Ihan hauska iltalenkki, ei juuri ihmisiä eikä autojakaan näkynyt. Ehkä osa possusta ja kaljastakin suli.
